Valokuva. Sellainen yhdistelmä neuronisynapseja ja aivosähköja että oksat pois! Miettikää, aika hurjaa ylipäätään on se, että me nähdään jotain tai edes ollaan täällä olemassa. Huh. Mulla on ollu pientä eksistentiaalista kriisiä tässä viime aikoina. Lähinnä, että mikä hemmetti on elämän tarkoitus ja kuka mä oon ja keitä nuo kaikki muut on ja miks me ollaan ja miks meistä asiat tuntuu siltä kuin tuntuvat..
Mutta valokuvaaminen on kivaa. Siinä on nyt sellainen rentouden fiilis. Keskikesän huolettoman keskioluen maku, lämpimän saunan hönkäisy hiljaa narisevan oven auetessa, työttömän ihmisen kevyt arkipuuro ja napanöyhdätön päivä 🙂
Tuolla toisaalla tämän blogialustan uumenissa kirjoittelin siitä miten olen ottanut itselleni tiettyjä rutiineja päivään. Yksi niistä on se, että pitää otta yksi kuva päivässä, käsitellä se ja julkaista tuolla mun @markorossigraphy instassa. Ideana ois saada kehitystä ja fiilinkiä kuvaamiseen. Sama homma kuin kirjoittamisen kanssa, istu ja kirjoita, kuvaamisen suhteen se on, ota kamera käteen ja kuvaa. Muuten ei hommat etene.
Onko sulla jotain rutiinia/tapaa/keinoa miten pidät kuvaamisen ”hengissä?”
Tätä instatiliä mä oon vakoillu vähän ja välillä vähän enemmän. Jotain todella viehättävää näissä kuvissa on ja samalla ei ehkä mulle mitään. Outoa, kiinnostavalla ja salamyhkäisellä tavalla nuo kuvat silti kiehtoo. En osaa määritellä yksittäistä palasta, ehkä se on mallien asentojen asenne, kuvafeedin värimaailman vibat, instatilin nimi.. Ei sen niin väliä, tykkään silti 🙂 Käykää kattomassa insta @maipictureskuvanvoimaa ja netti maipictures.fi
- Shutterstock: 4,48$
- Mostphotos 0,25€
Vielä en taida jättää mun päiväduunia! Ai niin, eihän mulla oo sellasta..
