Tänään. Tavoitteiden ahdistus ja laiskat aivot.

Mulle tulee aina joku lukko jos asetan itselleni tavoitteita. Esimerkiksi nyt kirjoitin mun työhuoneen taululle rutiinit, jotka haluan tehdä joka päivä. Hitto kun heitti ahistuksen niskaan!! Ja ne ovat vielä sellaisia asioita joita tykkään tehdä:

1. 100 punnerrusta

2. 100 kirjoitettua sanaa (mitä tahansa tekstiä)

3. 50-100 luettua sivua (mitä tahansa kirjaa)

4. 10 min hiljentymistä (meditointi, tai millä nimellä hiljaa paikoillaan olemista nyt haluaa kutsua)

5. 1 otettu valokuva järkkärillä (myös sen käsittely ja julkaisu @markorossigraphy instassa)


Osaa noista olen jo tehnyt hetken aikaa, eikä ole ollut mitään ongelmaa. Kivaa, rentoa itsensä kehittämistä ja taitojen ylläpitoa. Mutta nyt niistä tuli heti jotain demoneita, Marko rukkaa palavilla keihällä pisteleviä androgyynejä succubuksia. Ahistaa.

Mikä tää juttu oikein on? Miks mun aivot on tollanen persläpi?


Kahlasin läpi netistä löytyviä ohjeita, vinkkejä ja oppeja tavoitteiden suhteen. Noh, tiivistettynä tavoitteista ahdistuminen johtuu siitä, että ne ovat liian isoja. Liian isoja?!?

Puretaanpa nuo päivittäiset tavoitteet aikaboxeiksi:

100 punnerrusta päivän aikana. 10 punnerruksessa menee 10s. Joten päivässä kuluu aikaa 100 punneruksen tekemiseen 100 sekuntia = 1min 40s

100 kirjoitettua sanaa. 5-10 min.

50-100 luettua sivua. 30-60 min.

1 otettu valokuva, sen muokkaus ja jako instaan 30 min.

10 min hiljentymistä.

Enimmillään koko setissä menee 1h 51 min 40s.

Voidaan pyöristää kahdeksi tunniksi. 2h

Ja tuo on sitten liikaa.


F..ing brains. Nuo kivat tekemiset kun muutettiin tavoitteiksi, niistä tuli heti vihollisia. Aivojen mielestä kaikki muutos on pahasta, energian hukkaa. Kaikki on nyt hyvin, älä kehitä ittees vaan näänny sohvalla räkääs. Aivot muistuttaa paljon vanhaa, ruttuista ja äkäistä naapurin mummoa/ukkia (sori, henkilöä) joka kyttää kaikkia ja vetää herneitä nokkaan aamupalaksi.

No mitä tuolle pitäs tehdä? Unohtaa kaikki ja kaljotella päivät pitkät Fortnitessä tai jossain muussa tanssiohjelmassa?

Ei.

Fortnite on niiiin eilisen juttu. Nyt on se joku Apex.

Tänään. Poikkeuksellisuuden tyrannia.

Oon parhaillani lukemassa kirjaa nimeltä ”Kuinka olla piittamaatta p*skaakaan” (Mark Manson) ja siinä mut pysäytti luku nimeltä poikkeuksellisuuden tyrannia.

Jos mietitään ihan rehellisesti, harva meistä on oikeasti poikkeuksellinen. Jos meistä suurin osa tai melkein kaikki ois, niin silloinhan poikkeuksellinen ei olis poikkeuksellinen vaan osa massaa.

Totuus on kuitenkin se, että meistä suurin osa on keskivertoja omissa hommissaan. Ja voin heti sanoa, että mä ainakin olen melko keskiverto tallaaja useammassa hommassa ja vielä useammassa hommassa mä vasta opettelen. Oikein hyvä en ole (vielä) missään ja v**n kovaa tekijää musta ei varmaan tulekaan millään alalla. Ihan jo sen takia, että erinomaisuuteen ja mestariksi pyrkiessä mun aika nyt tunnetuilla aloilla on jo ohi. Valmistautuminen olisi pitänyt aloittaa ala-asteella tai vieläkin ennemmin.


”Erinomaisuuteen pyrkivän on omistettava kunnianhimonsa kohteelle helvetisti aikaa ja voimia. Aikaa ja voimia on kaikilla rajallinen määrä, joten harvasta tulee todellinen taituri useammassa asiassa – tai edes yhdessä.”


Nykyisessä kulttuurissa, eli siinä missä me eletään ja ollaan joka hemmetin päivä, ääripäät nousevat aikaisempaa laajemmin esiin. Tuo interwebbi on tuonut maailman meidän nokkiemme eteen ja siellä tapahtuu tuo eriskummallinen vääristymä. Poikkeukselliset saavat suurimman huomion ja heistä tulee meidän mielessä ”normeja”, joiden arvoja meidän pitää mielestämme tavoitella.

Mieti, sä näät hemmetin ison ja pyöreen pyllyn instassa. No niin, sellainen pitää saada. Sä luet joiltain motivaatiosivuilta Bill Gatesin ja joogapäntsigurun aamurutiineista ja huomaat ettei sulla ole mahdollisuutta/halua herätä 04.30 ja aloittaa päivää vuoristomunkkien salaiselle jodlauksella. Sä kattelet sun instan hakusivuilta kauniita ihmisiä, upeita lokaatioita, piukean pingahtelelevia vatsalihaksia ja hemmetin tyylikkäitä asusteita.

Sua alkaa ketuttamaan. Ehkä hetken funtsit herätyskellolle 04:30 aikaa, tökit sormella sun mahamakkaroita ja koitat koskettaa suorin jaloin sormenpäillä varpaita. Meet peilin eteen ja törrötät huulia, vedät pömppistä sisään ja tsekkaat sun tilin. Sua ketuttaa vieläkin enemmän. V–un kauniit ja rikkaat ihmiset, menitte pilaamaan koko päivän. Ja totuus on se, ettet tule luultavasti ikinä saavuttamaan instafaboulouksen statusta. Sä ja mä, me ei olla poikkeustapauksia (tai no jokainen meistä omalla tavallaan on, mutta ei sillä tavalla mitä iso perse ja joogapäntsijodlailu Bullamaha saarilla edustaa).

Ja siinä ei ole mitään väärin. Ei sitten yhtään mitään väärin. Mua itseäni on alkanut ihan hemmetisti ahistamaan se, että pitäisi tavoitella noita kiiltokuvamaisia arvoja ja säihkyvää poikkeuksellisuutta. Eikä kukaan muu kuin minä itse ole itselleni noita arvoja tavoitteiksi laittanut (tai voin syyttää mun alitajuntaa, siitä kun en ymmärrä mitään).

Se on ihan minusta itsestä kiinni, niin kuin sinulla on vain juuri sinusta kiinni, mitä odotuksia me itsellemme laitetaan. Onko ne odotukset revitty mainosteollisuudeen levittämistä poikkeuksellisuuksista vai pitäskö niitä tavotteita itselle hakea kenties jostain muualta?


”Internet ei ole demokratisoinut vain tietoa – se on tuonut kaikkien ulottuville myös riittämättömyyden, itsensä epäilemisen ja häpeän.”


Jos sä kuitenkin haluat olla sellainen ”poikkeuksellinen instajoogakyliejennerfäbölöys”, niin unohda se. Kylie Jennereitä on vain yksi. Ritari Ässiä on vain yksi. Katuhaukkoja on vain yksi. Nykäsen Matteja oli vain yksi. Sinua on vain yksi, ja sillä tavalla sä olet poikkeuksellinen.

Tänään. Oppiminen.

Muistatteko? Ysiluokan jälkeen se fiilis, voihan video!! Tää shitti on ohi!! Ikinä ei enää tartte oppia mitään, aivot nakataan narikkaan ja nyt aletaan nauttimaan elämästä! Siitä oikeasta elämästä, eikä mistään hiton aikuisten ongelmien täyteisistä päivistä. Fuuuk juu systeemi ja kaikki pakkosyötetyt kasvikset!!

Se oli mun kohdalla vuonna 1996. Ostettiin jätkien kanssa kimppaan pari pulloo Danielssia ja kiivettiin uimarannan pukukoppien katolle huutamaan vapautta. Ja tyttöjä. Yks meistä tais onnistua, enkä se ollu mä.

Mua ahisti peruskoulun jälkeen aika hemmetin pitkään mikään oppimiseen liittyvä. Meninkin melkein suoraan töihin. Vapaaehtoisena ja sen jälkeen palkallisena. Sitten tuli intti ja intin jälkeen vasta ammattikoulu. Eikä mua sielläkään oikein himottanut oppia mitään. Menin sinne lähinnä kun en oikein muuta keksinyt.

Amiskan viimeisellä hain ammattikorkeaan, kun en taaskaan oikein muuta keksinyt. Oppiminen innosti ihan yhtä paljon kuin amiskassa. Eri duunien kautta oli tullut jo paljon käytännön oppia ja joku hemmetin papereiden pyörittely amk:ssa ei kauheasti napannut. Mutta kävin senkin läpi.


Hetken aikaa luulin, että amk:n jälkeen mä oisin joku superviisas johtaja. Pyh, se fiilis kesti sen yhden humalan verran vikan koulupäivän jälkeen, eikä ole sen jälkeen takaisin tullut. Parasta siellä oli kontaktoitua tyyppeihin ja käydä hengailemassa ulkomailla. Käytännön hyötyä töitä haettaessa ei ole ollut. Eikä niistä opeistakaan kauheasti päähän mitään jäänyt.

Koulujen jälkeen lisää töitä, välillä työttömänä ja taas lisää töitä. Esimieshommeleita, vessojen pesuja, kaljan kaatamista, rinkka selässä maailmalla, purserointia jne jne. Eikä minkään alan syvempi opettelu innostanut. Kunhan mentiin päivästä ja paikasta toiseen.


Sitten tuossa kolmenkympin jälkeen aloin ujosti selailemaan eri alan ammattikirjoja, johtajuutta, self-helppejä, matkailua, ravintolaa, kirjoittamista, valokuvausta, ornitologiaa, markkinointia, sosiaalista mediaa, sijoittamista jne jne. Oppiminen ei tuntunutkaan miltään hirttoköyden rasvaamiselta. Mä aloin vähän jopa intoilla!

Tänään jäin vessaan sit miettimään, että hei, mites tässä on nyt näin käynyt? Ennen niin kouluja inhoava ja päivästä toiseen leijuva tyyppi vetää nyt erilaisia ammattikirjoja aamupalaksi.. Missäs kohtaa ja miksi näin on päässyt käymään?


Kelailin noita ihanan riemuisia nuoruusvuosia vähän tarkemmin ja hoksasin etten silloinkaan inhonnut oppimista. Mä opettelin soittamaan rumpuja ja kitaraa, kasailin tietokoneita, harjoittelin kirjoittamista ja kovasti yritin ymmärtää vastakkaisen sukupuolen viettejä. Sitten kiinnostuin luonnosta, kirjallisuudesta, avaruudesta, moottoripyöristä, paremman kiljun teosta, levyttämisestä, runoudesta jne.

Mutta koulun penkillä en oikein viihtynyt. Pakkopullaa peruskoulun ajan ja sitten kun ei sen jälkeen oikein muuta tiennyt, niin puolipakolla piti jatkaa.

Syytä en tuohon oikein tiedä, miksi nuo koulut eivät innostaneet? Miksi en siis lähtenyt opiskelemaan vaikkapa luonnon avaruudessa tapahtuvasta naisten viettelystä tietokoneita kasaamalla tai runoudella paremman kiljun tekoa? En osaa sanoa, mut nyt vähän harmittaa. Runokilju? Oisko jotain?


Mutta mites sä? Löytykö sulle heti peruskoulussa tai sen jälkeen se opiskeluvimma jotain alaa kohtaan? Tykkäsitkö/tykkäätkö kouluista?

Miten tehdä ylimääräiset 5099€ vuonna 2019. Osa 4. Shittiä ja 2€ tuntipalkka.

Vaihdon tavoitetta lennosta. Haluan mun visan ihan eka pois jaloista. Ärsyttää tollanen et maksan siitä, että olen velkaa. Mä haluan kans tehdä noin, laitan numeroita jonkun pankkitilille ja otan siitä maksun. Kuka haluaa mukaan businekseen?

Visan maksimi on mulla 3000€. Ja jostain sinne on pikkuhiljaa muutaman vuoden aika kertynyt maksettavaksi 2865€.. Kun eihän se oo niin just jos vähän korttia vinguttaa. Isompi telkkari on kiva, kameran linssi vielä kivempi ja viikonloppu Tallinnassa hauska. Sehän on vaan se 90€/kk sitte takas. Plus korot ja tilinhoitomaksut. Niin.

Pari viikkoo sitten laitoin kaikki säästetyt eurot ja tulot kirjojen myynneistä visan lyhentämiseen. Ja sainkin visan sinne 2578€ kohdalle. Fiilis oli hyvä. Vähän jopa voittajamainen! Moneysuperheroactionfigureamazingboobieswomanheman!!

Tänään tsekkasin visan ja hups -2781€. Mitä hemmettiä? Mitäs sieltä on menny? Listataas tähän:

  • Rockstar entertainment Oy -16€
  • Hsl mobiili -14€
  • IlorestaOy -25,50€
  • Bw Restaurants Oy -14€
  • Iloresta Oy -8€
  • Maribon Oy -7,80€
  • WordPress -118€

Okei. Hesassa oli Fastfood messut ja mun normitili oli melkein tyhjä. Mua kaljotutti ja mun piti päästä liikkumaan julkisilla. Sinne meni yhteensä 77,5€ josta 63,5€ hetkelliseen hurmioon ja seuraavan päivän darraan. Well done me!! Tuo 63,5€ ei ole hyväksytty kuluerä.

Sitten toi Maribon 7,8€ on osa vaimon synttärilahjaa. Tämä on täysin perusteltu ja kaikkien hyväksymä kulu.

Ja tää wordpressin alusta maksaa kerran vuoteen ton 118€. Myös täysin perusteltu ja ainakin mun itseni hyväksymä kuluerä.

Eli shittiä päntseihin tuli tuo 63,5€. Mikä ei nyt oikeasti ole kauhean paljon, mutta kuitenkin 63,5€ takapakkia.


Mites sitten nuo muut tässä aikaisemmassa postauksessa listatut tavat ovat toimineet tilin kerryttämiseen:

Eivät. Ole. Mitenkään. Miksi?

Viime kuussa mun aika meni kokonaan firmalle jossa painoin duunia karvan vajaa 300h. Eli muuta en ehtinyt/jaksanut tehdä. Palkkaa sain tuosta rupeamasta nostettua 600€. Karkeesti laskettuna mun tuntipalkka oli siis 2€. Ja tässä tullaan nyt tähän haasteeseen mikä täytyy ratkaista. Jos firma ei tuota (eli mä en ole kykenevä generoimaan tarpeeksi rahaa mun tekemisellä) niin mun pitää keksiä jotain muuta. Nopeasti.

Vaihtoehtoja:

  • On otettava lainaa tai saatava rahoitusta jostain about 5000€ millä pystyn kattamaan henk.kohtaiset menot tämän kuluvan ja seuraavan 3kk ajaksi. Jos sinä aikana ei firman talous nouse siihen, että se kantaa myös minun palkan, niin sitten mennään vieraille.
  • Mun on vähennettävä tunteja firmassa, jotta aikaa ja jaksamista riittää muuhun työhön mistä voi saada rahaa.
  • Pyydetään vaimoa rikastumaan.
  • Sossupummeilu ja kevyt alkoholisoituminen.
  • Secret sugardaddymamman löytäminen.
  • Tarpeeks hyvä lääkitys.
  • Rahakkaampia liike-ideoita
  • Heti vieraalle duuniin.
  • Rahanpainokone kotiin

Jos mä haluan säästää/maksaa velkoja pois, on mun saatava jostain rahaa. Eikö totta? Ja kyllä mua jonkun verran ahistais mennä jonnekin vieraalle kokopäiseksi ikuisesti duuniin, mutta projektit ja osaduunit kelpaa kyllä ja siinä samalla sitten tämä jäätelö/patonkibusiness (luistinvuokraamon aika alkaa olla ohi, jiät sullaa).

Aloitetaan siis uusi blogisarja:

Wannabe-yrittäjä, jee! Eli miten tehdä elämästä vapaaehtoisesti hankalaa ja olla samalla onnellinen.

Bloggaan kun ehdin.

Tänään. Mihin sitä rahaa?

Yhä enemmän ja enemmän tulee mietittyä sitä, että mitä oikeasti haluaa tehdä. Nuorempana mentiin ihan fiiliksen mukaan ja ei paljoa tullu mietittyä seuraavaa hetkeä pidemmälle. Eikä silloin oikeastaan edes ajatellut mitä sitä oikeasti haluaisi elämällään tehdä.

Nyt jopa vähän ahistaa, kun on havahtunut tähän tilaan missä ymmärtää, että elämässä vois halutakin jotain muuta kuin ajelehtimista tilanteesta toiseen. Mutta mitä hemmettiä se ois? Mikä ois se juttu mikä sais mut aamulla ylös, mikä pistäs mut hymyilemään ja mikä tekis mut ihan hemmetin rikkaaks!! Siis sellaseks ökyrikkaaks jolla on huvila marsissa ja sauna plutossa.

No joo, ehkä ei ihan noin. Sauna plutossa ois aika kaukana. Eikä kukaan oo vielä selvittänyt pitääkö marsin huvilalle olla erikseen likaveden imeytyskenttä tai onko joku Kuopiolainen kaupunginpäättäjä ylipäätään kieltämässä sellaisen hirsitornitalon rakentamista ”kun se ei sovi paikalliseen kulttuurimaisemaan ja mulla on huono elämä.. v**u.” Jos perhana muutan joskus sinne, niin en kutsu Kuopion änkyröitä sinne kylään. Pyydän Vieremän metropolin päällikön kahville ja pullalle. Ja ehkä saunaan.

Mutta rahaa sais tulla. Sillä kun nykymaailmassa mahdollistetaan monia asioita. Mutta mitä asioita se mahdollistais mun elämässä ja pystyskö niitä kuitenkin tehdä ilman rikkauksia?

Valokuvaus:

Mulla on tällä hetkellä käytössä vaimon järkkäri ja siihen muutama ihan jees linssi. Kamera on Nikon D3200, jolla olen päässyt todella hyvin alkuun ja joka on mahdollistanut opettelun valokuvauksen saralla.

Mihin sitten tarvitsen rahaa? No uusiin kameroihin, objektiiveihin, jalustoihin, muistikortteihin, reppuihin, näyttöihin, läppäreihin, tabletteihin, linssisuojuksiin, pariin kantajaan ja sitten vielä massit siihen, että pääsee kuvaamaan NegaNega saarelle miesneitsyiden uhraamista amazonittarille (huomasitteko, ei ollut naisneitsyitä, meikä on ihan sisällä tasa-arvossa!!)(Vai oonko, eikös niitä pitäs olla sillon molempia puolia ja vielä pari erisukupuolista ja ainakin yks sukupuoleton plus muutama entinen naapuri).

Arvioitu budjetti: 20 miljoonaa euroa.

Kirjoittaminen:

Mulla on tällä hetkellä käytössä lyijykynä, muutama vihko, läppäri, kännykkä ja olematon muisti.

Mihin sitten tarvitsen rahaa? No, jos valokuvaukseen meni jo toi 20milj, ja mut meinattiin uhrata NegaNegalla, niin yksityisterapiakin on jo aika kallista. Mulla oli yks läppäri reissussa mukana ja se meni rikki kun alkuasukas etti sieltä jumalaa. Lyijykynän annoin uhripäällikölle pantiksi siitä, että ”tulen” vielä takaisin, käyn vaan hakemassa gopron jotta saan kunnon timelapsit uhrautumisesta. Sitten piti lahjoa paikallinen känninen lentäjä parilla tonnilla ja yhdellä jallulla jotta pääsisin saarelta pois. Lentokone kuitenkin tippu PosiPosi saarelle ja sen heimopäällikkö halus 25 miljoonaa euroa ettei kerro sen veljelle NegaNegassa missä oon.

Arvioitu budjetti: 25 miljoonaa euroa.

Pleikalla pelaaminen:

Mulla on tällä hetkellä käytössä pleikka 4, se eka versio. Yksi ohjain, neljä peliä ja viikko sitten hankittu triali psgold jäsenyydestä.

Mihin sitten tarvitsen rahaa? No, trial päättyy ihan just ja Fallout74 ukkeli on vasta tasolla 16 ja mun perustama lihapakkaamo pitää korjata.

Arvioitu budjetti: 60e + pari pussia pähkinöitä pelisessioiden ajaksi.


Lopputulos:

Mun pitää olla ökyrikas. Vaimo ei hyväksy pelkästään pleikalla pelaamista.

Tänään. Polttarit. 24.-26.8.18

Perhana, ei ole kyllä hetkeen ollut yhtä hienoa viikonloppua mitä oli 24.-26.8.18!

Meikä tuhnusteli ihan rauhassa perjantaina 24.8. klo 14.50 kirosanoja tiskin takana ja tuskailin kun duunit painaa kolmelta suunnalta niskaan. Aattelin et kymppiminsan päästä pääsen lähtee kotiin, juon ehkä kahvit ja alan sitten vääntämään sisältöä someen ja koitan etsiä lauantaiselle hääkeikalla ehjiä suoria housuja. Mietin myös et hääkeikan jälkeen voi vähän väsyttää, joten sauna ja sitten nukkumaan, jotta sunnuntaina on heti aamusta virkeenä suunnittelemassa jädebisneksiä ja tulevaa Saksan joulutorihässäköintiä.

Sitten nostan väsyneehkön katseeni ylös pelimyymälän tiskiltä ja huomaan jonkun tutun hahmon kävelevän sisään. Miika, sitten siinä vieressä on Miksu, Janne, Timo ja Ilpo. Mitä hemmettiä?! Miten ne kaikki tänne yhtaikaa on eksyny? Tuo yks majailee jossain Kainuun korvessa, tuo yks Hesassa ja täh?!

Eikä mene kuin ne hitaat 10 sekuntia kun rattaat rusahtelevat kopassa käyntiin. Polttarit perkele! Ei saakuti, polttarit!!!! Ettekä jätkät kyllä usko miten hyvään kohtaan tuo parin päivän kevyt sosiaalinen ilakointi tuli!!


Day 1.

Homma lähti käyntiin pukemalla mut yksisarviseksi ja viemällä pakohuoneeseen, jonka epäonnisen tunaroinnin jälkeen vaihdettiin lajia ja käytiin tankotanssimassa. Niin ja Miksun mukaan ykkösmiehillä pitää olla omat ykkösjuomat, joten mie sain ekan päivän aikana lähinnä lipitellä ykkösolutta 😀 Se se pojat vasta pissittääkin!

unic2

IMG_4927

IMG_4909

IMG_4959

Tankohumppaamisen jälkeen käytiin syömässä Satoa-festareilla ja sitten liikahdettiin kohti Tahkoa. Siinä illankähmässä saattoi saunan ja ruoan lisäksi olla mukana muutama ykkösolutta vahvempi alkoholijuoma.


Day 2

Onneks sitä on vielä sen verran nuori, ettei edellisen illan rimpsailut tunnu yhtään missään ja virkeänä voitiin kaikki lähteä heti aamusta kohti uusia seikkailuja.

aamukahvi

Jos nyt oikein muistan, niin eka lähettiin Tahko Safareille kurittamaan kohmeessa olevia kehojamme painttiksen merkeissä. Sellaista hyvin kevyttä hentoisen krapula-aamun toimintaa. Mä en onneks saanu pahempia hittejä vaikka lopuksi se perinteinen kujanjuoksu olikin. Ilpo taas sai pari ihan makoisaa läiskää muistoksi.

IMG_5185

IMG_5066

IMG_5227

IMG_5254

Pallottelun jälkeen käytiin hetki hengähtämässä ja lähettiin Lastukoskelle kalaan! Sitä ennen mulle koitettiin opettaa miten jiggailu? toimii, mutta siihen ehkä tarvitaan joku toinenkin tunti opintoja varten. Mutta ei se mitään vaikken kalaa saanutkaan, muut sai ja jätkät duunas notskilla ihan mahtavaa ruokaa!! Ja vesi oli lätäkössä sopivan viileää.

IMG_5298

IMG_5348

IMG_5326

Mutta ei siinä vielä kaikki päivän aktiviteetit. Jotta ruoka ei kerry liiaksi tuohon keskivartalon kohdalle, täytyy nuoria miehiä pitää liikkeessä. Pyöräillään siis Tahkon päälle!! No onneks sentään sähköpyörillä.

IMG_5355

20180825_194830

Fillaroinnin jälkeen oltiin kaikki ansaittu ruoka ja sauna. Ja sitten kiltisti nukkumaan, jotta sunnuntaina jaksaa käydä ehtoollisella. Vai menikö se niin? Haastoko se Nykäsen Matti meille vielä illasta riitaa? Oliko mulla heikohko happi aamuyöstä? Tanssittiinko sitä pöydillä vai miksi se sunnuntai oli sittenkin niin haikea?

IMG_5415

IMG_5430

Häh, muistaako joku?

Ei se mitään!!


Kiitos myös hengessä mukana olleille jotka ette paikalle päässeet!!

Best wiikend evö!!!

Niin ja suurin osa kuvista on by Ilpo Laakso!!

Tänään. Eräänä perjantaina. 7.8.18.

Viime viikolla käytiin naisen kanssa seuraava lyhyt keskustelu:

Nainen on kampaamassa hiuksiaan ja huikkaa mulle keittiöön:

”Siitä huomisesta, nähäänkö mun lääkärin jälkeen siinä kympin aikaan torilla ja mennään sit siitä yhessä?”

”Mmm. joo..” Mumisen ja selaan kännykästä facen päivityksiä. Oho, joku on käyny uimassa ja joku syöny eilen jotain ruokaa. Pitäsköhän itekkii.. Niin siis mitä se nainen kysy, huomenna torilla kympin aikoja, onkos mikään lounaspaikka sillon vielä auki?

”Niin siis mennään lounaalle?”

”Ei. Me mennään naimisiin.”

???????

Hetkinen, perhana, niin. Kyllä!


Mentiin siis virallisesti viime perjantaina naimisiin. Maistraatissa. Valvovan silmän alla. Lakipykälien mukaan. Mahtipontisesti fanfaarien soidessa ja tasavallan viskaalien pokkuroidessa. Reagan ja Gorbatshow lähettivät vhs-kasetilla videoterveiset ja Angela Merkell pitsiset pöksyt (toivottavasti käyttämättömät). Oli kyllä bileet!!

Maistraattihan täällä sijaitsee Kuopion esikunnan entisissä tiloissa. Tiiliset ja arkkitehtuuriltaan superseksikkäät tönöt herättävät väistämättä halun avioitua ja tuntea rakkauden hempeän lempeää sutinaa iholla. Hitto miten mua jännitti kävellä niistä lasiovista sisään. Viimeksi paikalla käydessäni jouduin selittämään onko tyräleikkaus kohdallani riittävä syy saada armeijasta lykkäystä. Prikaatin silloinen admiraali tökki mua kävelykepillä leikkaushaavaan ja otti aikaa milloin lopetin itkemisen.

Sisällä huomasin paikan muuttuneen. Ninjakommandot eivät väijyneet enää nurkkien takana ja muutama muovinen ruukkukasvi oli tuotu elävöittämään paikan henkeä. Wolfenstein 3D:stä tuttujen tiilisten salaovien paikoille oli tehty oikeat ovet ja päivystäjän pöytä oli korvattu infotiskillä. Huokaisin helpottuneena ja muistin sitten syyn miksi tänne oltiin tultu. Haroin kädelläni vaistomaisesti tyräleikkauksen arpea.

Seremonia oli ihanan simppeli. Hirvensarvet päässään Ylipapitar viipotti paikalle, kätteli ja asetteli sitten meidät vihkitilan lattiaan piirrettyjen kalkkiviivojen sisään. Molempien otsaan hän piirsi punaisella sormivärillä kolmiot ja pyysi sitten hiljaisuutta. Hän hipristeli käsiään ilmassa, pyöräytti silmänsä ympäri ja heitti lopuksi notkealla otteella kaapunsa nurkkaan. Huoneessa olevat kynttilät leimahtivat liekkeihin, jostain papittaren käteen ilmestyi puinen sauva jonka päässä hohti valkoinen kuula (ikeasta?) ja sitten alkoi mölinä. Mölinää ei kuitenkaan kestänyt pitkään kun sen keskeytti hento kuiskaus oven raosta

”Pirjo!!! Sulla on väärä pari. Sun asiakkaat on tuolla parin huoneen päässä..”

Kynttilät sammuivat yhtä nopeasti kuin olivat syttyneetkin ja Ikean valopallo hiipui harmaaksi kun papitar koitti peitellä käsillään alastoman vartalonsa intiimeimpiä kohtia.

”Pahoittelut, tuota, mutta minäpä tästä otan tuon kaavun tuolta nurkasta ja paljon onnea vaan teille! Heippa. Niin ja kynttilät voitte pitää. Onnea!”

Oikea seremonia oli vieläkin simppelimpi. Mukavan oloinen, normaalisti pukeutunut ja hilltysti meikattu nainen kävi läpi lyhyen vihkikaavan jossa sanottiin tahdot molempien osalta. Sitten pussattiin ja käteltiin toimistoistaan paikalle hälytetyt todistajat.

Aikaa meni ehkä 5 minuuttia ja siinä kiteytettiin loppuelämän raamit. Laillisesti.

Laittomat bileet tulee sitten myöhemmin.


Mua voi siis kutsua tätä nykyä Herra Rossiksi, Sannan armosta armoitetuksi aviomieheksi.

Love juu hani!!!

20180803_103720-01

Tänään. 5.8.2018. Uusi duuni.

Uusi duuni:

Musta on tässä kuukauden sisään tehty pelikaupan myyjä. Mä myyn käytettyjä ja uusia konsolipelejä, konsoleita, oheiskrääsää, tason 3 kanta-asiakaskortteja, peliturvia ja koitan kovasti opetella mitä fyysisiä eroavaisuuksia on esimerkiksi Voldemortin ja Harry Potterin taikasauvalla (tää ei siis ollu 2 mielinen läppä).

Mun tehtäviin kuuluu myös etsiä infoa Zeldan salarakkaasta, löytää oikea viivakoodi Gritzomolishypersaurus figuurille, selvittää miksi pieni muovipussi maksaa järjestelmän mukaan 27,50€, kertoa seikkaperäisesti salaisia tietolähteitä käyttäen miksi jonkun pelitalon tuleva peli taas myöhästyy ja kauhistella samalla miksi Fifa13 pelistä ei enää makseta juuri mitään.

Aivan parhaita tapauksia ovat asiakkaat, joiden pelkät hiukset ja otsa näkyvät juuri ja juuri tiskin taakse. Heiltä yleensä tulee ne tiukimmat kyssärit ja niissä niitä sudenkuoppia sitten riittääkin. Hyvänä esimerkkinä Pokemonien miljardit erilaiset kortit, pop-ukot, pehmolelut, pelit ja muut figuurit.

”Mä haluan sen tuskmaneortavnbinladenreagennecormonzapokskortti-setin.”

”Anteeksi, voitko toistaa nimen, en kuullut kunnolla.”

”Tuskmaneortavnladenbinreagennencormonzapokskortti-setti”

Näpyttelen koneen järjestelmään haun nimellä `pokemon` ja kone sylkee kevyet 5miljardia nimikettä esiin. Ynähtelen ja köhäisen sitten;

”Nyt taitaa olla niin, että meillä ei valitettavasti ole juuri nyt hyllyssä hakemaanne settiä. Mutta luultavasti ensi viikolla on tulossa…”

”Kyllä teillä on, minä katoin netistä ja soitin eilen.”

”Ahaa, aivan.. tuota, saatoin ehkä kirjoittaa väärin. Voisitko vielä kerran sanoa sen nimen, kiitos?

Ärtyneen tuhahduksen jälkeen pieni asiakas nousee varpailleen, ottaa kaksin käsin tiskistä kiinni, napittaa minua silmiin ja lausuu korostetun hitaasti korttisetin nimen:

”Tuskmaneortavnbinladenreagennencormanzonepokskortti-setti.” 

Pieniä hikipisaroita alkaa muotoutua otsalle ja näpyttelen koneeseen jotain seuraavaa: tursbinladenkorsapoks ja haku näyttää nollaa. Mitä hemmettiä mä teen? Nyt on otettava riski.

”Kyllä, täältähän tämä löytyi. No niin, tuleppas niin mennään yhdessä tuonne hyllylle se hakemaan.” 

Kävellään hyllylle ja pieni asiakas osoittaa sormi suorana postikortin kokoista pahvilaatikkoa jossa lukee: Pokemon Dawn Wings. No niin. Sehän se tottakai olikin.

Kortit saatuaan nuori neiti kiittää hymyillen ja huitoo letit hulmuten kaupasta pois. Kuulen samalla jotain heikkoa muminaa, että ei se setä tiedä pokemoneista mitään..

Sitten soi puhelin:

”Onko teillä sitä peliä missä on se tyyppi sen aseen kanssa ja se pystyy kehittymään?”


Muut kuulumiset:

Teen myös yhä jädehommia. Tiskin takana kuitenkin harvemmin olen. Nyt keskityn lähinnä firman somemarkkinointiin ja jäätelön syöntiin.

Kotona menee hyvin, nyt voin pelata pleikkaa ja mättää jäätelöä ihan hyvällä omalla tunnolla iltaisina ja vapareilla, koska näin hektisillä aloilla ammattitaidon ylläpito on kaiken A ja O.

Kirjoitan, luen, nukun, suihkuttelen ja pussailen myös. Salilla kävin viimeeks 2 viikkoa sitten ja lenkillä eilen. Unirytmi pitäs korjata, hiukset leikata ja opetella jarruttamaan luistimilla sivuttain.

Tänään pyöräilin duuniin. Lämmitettiin sauna, tehtiin kiuasmakkaraa, katottiin paska leffa ja vedettiin päälle överit jädestä.

Huomenna, tai siis tänään sunnuntaina, mennään naisen kanssa metsään ja ehkä tullaan sieltä pois.

Elämä on kivaa 🙂

 

Tänään. Kooste elämästä, 18.-28.6.18

Juhannus

Juhannus tuli ja meni. Oli aurinko ja oli olut. Rantasauna ja hyvä seura 🙂 Muistelin humalan olevan erilaisempaa, mutta ei se mitään. Se teinikännien pirskahteleva nousu ja darraton seuraava päivä on joka tapauksessa mennyttä aikaa. Olut on silti hyvää. Niin on myös rantasaunan löylytkin 🙂


Uusi duuni

Sitten oli ekat päivät uudessa duunissa, pelimyyjän housuissa. Ihanaa kaaosta ja sekavaa hengailua. Love that! Plus kaikki se oheiskrääsä, taikasauvoista yliaktiivisiin pokemoneihin ja kahleissa pidettäviin lohikäärmeisiin (oiskohan PETA miten kiinnostunut noista takahuoneen portaalin takaisista eläinparoista?)


Kielisyöpä

Eilen poltin kieleni, tai joku muu sen kyllä teki. Laserilla tykitettiin ja bodaava lekuri kiroili puukko mun suussa. Naurettiin yhdessä operaation jälkeen ja sain käskyn sekottaa erilaisia lääkkeitä jäätelöön. Suositus suklaajädelle ja kolmion muotoisille pillereille. Hetken kaikki on tosi hassua 🙂


Tämä hetki

Tänään sain salaiselta tiedustelupalvelulta vinkin kirjaston poistomyynnistä. Siihen jäi kaikki tekemiset ja talla pohjassa kurvailin Vuorelan kirjastoon. Tiedättekö kirjasokeuden, sen kun ette nää muuta kuin kirjoja. Ihanaa painettujen kirjainten humuista tuoksua ja sorjien lauseiden viettelevää alastomuutta… kunnon paperista erotiikkaa!!

Kävin samalla katsomassa kummityttöä, sain katseen takas. Kahvia, jäätelöä, kuulumisia ja täysin ymmärrettävää alle vuosikkaan ääntelyä 🙂

Nyt kalsarit jalassa hengailen kotona, toisella silmällä futista, toisella blogia ja varpailla hikeä. Odottelen naista kotiin ja reaktiota uusien kirjojen suhteen :

”Oi ihanaa kulta!!! Oot ostanu lisää kirjoja, sä sitten kyllä osaat olla niin hellyyttävä. Pitäskö sun kuitenkin lukea ne entiset 50 hankittua opusta eka?”

Sitten voidaankin yhdessä käpertyä sohvalle ja miettiä kannatetaanko Belgiaa vai Enklantia.

Elämä on just hyvä 🙂

Tänään. #olisinpatiennyt

Maaret Kallio laittoi someen ihan huipun haasteen!! Eli mitä mä sanoisin nuorelle itselleni ja mitä olisin silloin halunnut tietää. Eli moro Marko 19v!!

 

  • Hitto sä oot nuoren ja komeen näkönen!! Äläkä huoli, sun perse pysyy jostain syystä timminä ja napakkana vaikka et aina muistakaan urheilla.

 

  • Jos intoilet jostain, niin anna palaa! Älä yliajattele ja vähättele itseäsi. Uskalla antaa intoilun viedä sua 🙂

 

  • Testaa rauhassa omia rajoja, mutta ota huomioon muut. Stoppaa välillä ja funtsi miten sun tekemiset voi vaikuttaa sun lähellä oleviin ihmisiin.

 

  • Kiinnitä huomiota pieniin asioihin! Tai no, sitä sä kyllä teet välillä vähän liikaakin. Koita siis hahmottaa kokonaisuuksia!

 

  • Sun kroppa hyvä noin, mutta muista, että vanhempana on paljon haasteellisempaa sulattaa läskejä (paitsi sun perse on edelleen kymppi).

 

  • Viinan kanssa läträäminen on hauskaa, mutta ota muut huomioon. Mieti oisko jotain muuta millä sä voisit täyttää sun viikonloppuja.

 

  • Sä saat ekan kunnon paniikkikohtauksen 23v. Se ei tee susta huonoa ihmistä. Eikä sen jälkeinen masennuskaan. Sun ei tartte näytellä tervettä, sun ei tartte pinnistellä pinnalla sen takia, että muut ei sais tietää. On ihan okei olla vähän nuts.

 

  • Nauti maailman kauneudesta (mä tiedän, että sä otat kauneuden aspektin lähinnä fyysisenä hommana, ja sekin on ihan fine. Mutta kauneutta löytyy myös muualta kuin naisten tisseistä.)

 

  • Sun sydän tulee särkymään useammin kuin kerran ja joka kerta se repii sut palasiks. Mutta ne surut pitää sisällään ihan hemmetin arvokkaita oppeja!

 

  • Mä en ole ihan varma johtuuko sun sosiaalisten tilanteiden pelot masennuksesta vai jostain lapsuuden koulukiusaamista vai mistä. Mutta ei se mitään, jossain vaiheessa sä huomaat, että sun pitää tehdä töitä löytääkses omaa aikaa. Ole ihan rauhassa nössö.

 

  • Älä rajoita tykkäämisiäsi ja tekemisiäsi muiden mielipiteiden takia. Jos susta on kiva kuunnella kantria tai madonnaa, sä tykkäät lukea fantasiaa ja scifiä tai haaveilet muista universumeista, niin tee niin. Fuck the others!!!

 

  • Edelliseen kohtaan kuitenkin lisäys: On hyvin epätodennäköistä, että alienit tulevat sieppaamaan sut ja vielä vähemmän epätodennäköistä, että löytäisit itsesi heidän tutkimuspöydältä isorintaisen naisalienin hyväksikäyttämänä.  Sitä paitsi sut palautettaisiin takaisin maahan kaiken sen jälkeen, joten ei, älä polta siltoja sun takana.

 

  • Rakastan sua!! Vaikka oletkin välillä ihan pirun hankala, etkä meinaa millään oppia vähemmällä kuin kantapään kautta ja oot silloin tällöin melko itsekeskeinen. Noi hommat kuitenkin muuttuu. Hauskaa matkaa, nähdään myöhemmin 🙂