Tänään. Kooste 2018

Kelailin tuossa vuotta 2018. Se oli yllättävän tapahtumarikas. Vaikka sitä ei niissä tapahtumien hetkissä osannut ajatella. Tässä päätapahtumat:

  • My Ice D konseptin julkistaminen ja jädebisneksen alku
  • Syöpä
  • Kevyt burnout
  • Naimisiin
  • Leipäbaari
  • Saksan joulumarkkinat

My Ice D

Vuoden 2017 alussa multa kysyttiin olisinko halukas lähtemään kehittämään uutta kotimaista pehmytjädekonseptia. Suostuin ja ostin 10% firmasta nimeltä Minitar Oy, jonka alla toimii MyIceD:n jädekärryhässäkkä. Jos ette tiedä mikä MyIceD on, niin tsekatkaa meidän kotisivut tästä! Lyhyesti: tehdään omalla reseptillä Suomalaista pehmytjäätelöä. Sä otat kipon käteen, otat koneesta haluamas määrän jäätelöä ja lisäät sinne 50-60 täytteen joukosta itelles mieleiset ja maksat annokses sen painon mukaan. Voit siis tehdä niin ison tai pienen annoksen kuin haluat ja siinä se.

2018 helmi-maaliskuun aikana tuutattiin meidän jädekärry Matkukseen pienin pelonsekaisin fiiliksin ja alettiin myymään keskellä talvea pehmytjäätelöä 😀

Kärry on tällä hetkellä talvilomalla, mutta eletään todella jänniä aikoja vegepehmytjäätelön osalta. On hyvin paljon mahdollista, ettei kohta tartte tehdä mitään muuta kuin pehmytjäätelöä 😀

Kielisyöpä

Mulla todettiin 2018 maaliskuussa ensimmäisen asteen kielisyöpä. Eli ei mitään kauheen vakavaa, mutta kieli laitettiin leikkurin alle ja sieltä nyrhittiin ihan kiva viipale pois. Motherfucker saatiin pois, mutta se uusiutu ja sitten sille annettiin kunnon laserointia. Lasertazer toimi, mutta tilannetta seurataan edelleen parin kuukauden välein. Jos kiinnostaa, niin kielisyöpäfiiliksiä löytyy täältä.

Kevyt burnout

Keltanokka wannabeyrityshommissa ja kielisyöpä. Vitusti duunia, väsy, paine, pimeetä, ahistus, pelko. Eipä se muuta tarvinnut. Huomasin et nyt ei oo kaikki ok, kun vaimo sano et mennään kauppaan ja kysy et kävelläänkö sinne ja mun aivot flippas sellasen musta-aukkomaisen kuperkeikan ja mä upposin pimeään. Ei normaalia. Olin melkein pari kuukautta pois pelistä enemmän ja vähemmän.

Nyt toi on pelkkä paskamainen ja opettavainen muisto vain. Oon paljon herkempi kuuntelemaan mun sisuksia, enää ei vedetä noin.

Naimisiin

Mentiin naimisiin. Koska me haluttiin. Koska rakkaus ja me 🙂 Ollaan vieläkin naimisissa. #rakkausjuttuja lisää täältä! Elämä ei kauhean paljon muuttunut käytännön osalta, mutta kyllä se oman pienen ripauksen jännitystä toi alkuun. Miten oluet, pyykit, ruoka jne.. Mutta kaikki on hyvin, no worries. Voin suositella 🙂

Leipäbaari

Firma osti uuden toiminnon. Kuopion Kauppahallissa olevan entisen Toivepatongin. Nykyään siis Leipäbaari. Siellä tehhään patonkeja, sämpylöitä, kahvia ja possupastramileipiä! Ja ne kauppahallin vakkarit, uuh, mä tykkään!! Tulkaa käymään!

Saksan joulumarkkinat

Oon tehny muutamana vuonna duunia firmalle nimeltä Kalevala Spirit. Tyypit pitää Saksan, Ranskan ja Belgian joulumarkkinoilla suomalaista joulutoria. Loimulohta, glögiä ja Suomalaisia laatutuotteita menee ihan simona neljän viikon aikana. Ja se fiilis niillä toreilla, jengiä on niiiiin pipona fiilistelemässä ja kukkaan ei halua rettelöidä 🙂 Torilla ollaan duunissa about 5vk ja jouluksi kotiin. Mun pesti oli viime kerralla toimistosetä. Hyvä duuniporukka!!


Sellainen kooste. Mun elämässä on vaimo, ystävät, perhe, yritys ja tällä hetkellä kovalla kädellä valokuvaus. Ja mä tykkään olla just nyt 🙂 Oikeasti. Ja se on hyvä fiilis, varsinkin kun tietää ettei se ole mikään itsestäänselvyys. Paskalla fiiliksellä ei oo kovin kiva olla. Hyvällä fiiliksellä paljon kivempää 🙂

Hemmetin kivaa, tunnerikasta ja ripsakkaa viikonloppua!!

KieliSyöpäKirja 23.4.18. Syövätön ja holiton?

Hip hip!! Lekuri soitti viime viikolla ja kerto, ettei kielestä tai muualtakaan enää löytynyt syöpää!! Wuhuu!!

Kielellä oleva leukoplakia kuitenkin on edelleen syövällä altistava tekijä, joten tarkka seuranta otetaan käyttöön. Mutta se on enemmän kuin fine 🙂

Mielenkiintoista tästä tekee se, että mulla on ollut kielen oikealla puolen seitsemän vuotta valkoinen kate. Sitä on tutkittu merimieslääkärillä, Australian erikoistohtorilla, Sonkajärven kunnallisessa hammashuollossa ja Kuopion suu- ja leukasairauksien osastolla. Missään vaiheessa kukaan ei ole sanonut mulla olevan leukoplakia. On vain todettu valkoisen katteen olevan jotain mitä ei saada pois (sitä on poltettu laserilla, juotettu taikasienijuomia, annettu pillereitä). Hmmm.. ja nyt ennen leikkausta leikkaava lääkäri käytti ensimmäistä kertaa minun kuullen termiä leukoplakia.

Tutkin tietysti heti netistä, että mitä ihmettä se on.

Leukoplakia on suun limakalvon valkoinen muutos, johon liittyy pieni riski sairastua myöhemmin suusyöpään. Leukoplakiaa esiintyy muutamalla prosentilla väestöstä. 

http://www.terveyskirjasto.fi/kotisivut/tk.koti?p_artikkeli=trv00113

Noh, syövän riskistä kerrottiin jossain vaiheessa ja sillä perusteltiin vuosittaisten koepalojen otto kielen pinnalta. Tutkin aihetta hieman tarkemmin ja löysin tämän:

Alko­holin suu­rimmat suuvai­ku­tukset ovat syl­jen eri­tyksen vähe­ne­minen, eroosio, lima­kal­vo­muu­tokset ja suu­syöpä.

http://www.potilaanlaakarilehti.fi/suunvuoro/tupakka-alkoholi-ja-heikko-suuhygienia-on-huono-yhdistelma/

En ole ihan varma pitäskö ton infon olla ihan jokamiehen tietoa, yleissivistystä, mutta en itse muista oisko kukaan mulle koskaan suusyövästä huudellut millään koulun alkoholin valistustunneilla tai jossain muussa yhteydessä. Ja jäin vähän ihmettelemään, miksi tätä ei kerrottu minulle kun ensimmäistä kertaa leukoplakia (ilman mulle infoamista) diagnosoitiin.

Mutta nyt tiedän, alkoholi ja rööki eivät ainakaan paranna leukoplakiaa tai ehkäise suusyöpää. Mutta täytyskö mun heittäytyä absolutistiksi?

DSC_1277

 

Suusyö­pä­riski on sel­keästi annos­riip­pu­vainen. Mi­tä enemmän alko­holia ja tu­pakkaa käy­tetään, si­tä suu­rempi ris­ki on.

http://www.potilaanlaakarilehti.fi/suunvuoro/tupakka-alkoholi-ja-heikko-suuhygienia-on-huono-yhdistelma/

Eli meneekö saunabisse, lasillinen vinkkua ruoan kanssa, kostea ilta jätkien kera tai maistolasillinen viskiä yli? Milloinka suusyövän riski alkaa kasvamaan, vai joko se pomppaa maksimiin kun kävelen baarin ohi?

Mä en tiedä. Ja udeltuani lekurilta asiaa sain vastaukseksi, että suusyövällä, alkoholilla ja tupakalla on todettu yhteys. Mutta mitään suosituksia en saanut oikein mihinkään suuntaan. Mitäs nyt sitten? Alkoholi on ihan kiva aine, mutta riittääkö sen kiva-asteikko ylittämään tietämättömän riskin sairastua uudestaan syöpään?

Funtsitaanpas. Syövän mahdollisen uusiutumisen takia multa leikataan lisää kieltä, napsitaan varmuuden vuoksi imusolmukkeita ja mä nautiskelen hetken ajan ruoan mahaletkun kautta. Saikkua pamahtaa se min. 2kk ja uusiutuneen syövän paranemiseprosentti tippuu radikaalisti alas. Joten mikä näistä alla olevista tapauksista ylittää kiva-kertoimella tuon edellä mainitun skenaarion?

  • Saunabisset rantasaunalla grillaamisen kera?
  • Jätkien kanssa mm-lätkää, saunaa ja bissee?
  • Miljardeja maksaneen satatuhatta vuotta vanhan viskin siemailu?
  • Lasillinen punkkua illalla duunien jälkeen sohvalla löhöten?
  • Vappuna kuohareilla kilistely kavereitten kanssa?
  • Hikisen ja kuuman kesäpäivän terassitörpöttely?

Hmmm. Hitosti jää ihan mahtavia fiiliksiä pois, mutta ei. Ei mikään näistä saa mua takas sinne puukon alle, jos holittomuudella voin sen välttää. Eikä holittomuus ole este mm-lätkälle, vapulle eikä rantasaunalle.

Sitten kun mulle tungetaan käteen tutkimutulos, missä kerrotaan paljonko ja mitä voin ottaa ilman syövän uusiutumisriskin nostamista hälyttävälle tasolle, niin voin taas ihanan rapsakan ipa-bissen hipstereillä kurkusta alas.

Niin ja kyllä mun seurassa saa silti juopotella jos haluaa. Näytän vaan kieltä 😉

image-32

KieliSyöpäKirja 20.4.2018. Treeniä!!

Salilla ekaa kertaa leikkeuksen jälkeen tänään!! Urgh!

Nainen alotti about kuukausi sitten erään treeniohjelman ja mä pääsin (jouduin) siihen touhuun mukaan. Mä kävin maaliskuussa vaa´lla ja se näytti 82kg ja mähän oon sellanen 174cm hukkapätkä. Eli jonnekin sitä vararavintoa on kertynyt, ja ihan vinkkinä, mun kengän koko ei ole kasvanut.

Salilla reenin jälkeen sit hyppäsin puntarille ja viisari pysähty 74,8kg kohdalle! Että mitä hemmettiä? Yhden kuukauden jälkeen yli 7kg pois. Ja nyt mä jaan teille sen salaisuuden miten tuohon tulokseen pääsee!! Ready?

Kuukauden mittainen kielisyöpätreeni:

Aloita saliharjoittelu naisen treeniohjelman mukaan ja kiukuttele ruokavaliosta. Käy otattamassa kielestä koepala ja masennu pikkasen kuullessasi kielisyövästä. Pura ketutusta salilla rautaan ja hankkiudu firmassa toisen osakkaan kanssa riitoihin. Muista herätä öisin murehtimaan diagnoosia ja kiukuttele naiselle lisää. Mee leikkaukseen ja aloita sosemainen ruokavalio seuraavaksi viikoksi.

Eli:

  • 4-5 kertaa viikossa salitreeni
  • Säännöllinen ja terveellinen ruokavalio
  • Ei alkoholia
  • Pikkuinen syöpä
  • Vika 5pv kuukaudesta pelkillä nesteillä ja soseilla

Ja tadaa!! Painoa putoaa, naama kavenee ja et pysty inisemään oikein mistään kun suu on niin kipeä 😀

Ihanan keväistä viikonloppua kaikille!!!

Disclaimer: Kyseistä treeniohjelmaa suositellaan mieluiten välttelemään. Mutta huomioi, että treenin sattuessa kohdalle voi pitkäkestoisella rasituksella olla hyvin fataaleja seurauksia. 

 

KieliSyöpäKirja 18.4.18. Innostuin!

Hei! Ihan loistavaa, mä kävin tänään saunassa ja söin pekoniriisihässäkkää!!! Voi vide miten siistiä! Hittoon kaikki mehukeitot ja sosesössöt! Uuh, kohta pystyy vetämään näkkäriä ja sipsejä!! Ja pizzaa ja jotain tulista thaikkusettiä tai vaikka purra perkele puuta jos tekee mieli! Siis puuta, eli jos tekee mieli purra puuta. Äh, joo, ei siitä sen enempää.

Mutta aloitetaanpa alusta, eli aamusta:

Aamusta oli ihan paska olo. Hetken luulin herättyäni olevan darrassa. Suu oli kuiva, päähän jomotti ja sellainen masennuksen ja ärtymyksen sekamelska myllersi mahassa. Taisin jotain tiuskaista naisellekin, joka vaan rauhallisesti suukotteli takas ja hävis duuniin. Et kai sitä jotain säälipointsejakin on saanut tällä syövällä kerättyä 😀 Hyvä!

Aamupäivän vippailin eksyneenä kalsarit jalassa meidän kaksiossa ja ärsyynnyin vielä enempi kun pihalla paisto aurinko. Pää kipuili ja fyysinen huono olo piti omia bileitään. Argh!! Kieli tuntui paremmalta, mutta mistä tuo vellimäinen fiilis nyt iski? Mikkään ei ikkään onnistu ja itkupotkuraivarit päälle!!!

Vähän aikaa sätkyilin ja sitten istahdin makkarin sängylle. Tökin sormilla mun pienentyneitä mahaläskejä ihmettelin youtubesta joitain kotimaisia vloggareita. Meinasin kyllä rehellisyyden nimissä kattoo eka vähän erilaisia filmejä, ihan vaan ajatusten harhauttamisen takia, mutta sormi eksyi eka punavalkoisen ikonin päälle.

Löysin sieltä sitten yhden alle 10 minsan pätkän jonkun muikkelin menneestä viikosta ja aloin funtsimaan et toihan vois olla kivaa! Miksi en itse kuvaisi omia ajatuksia, tekemisiä ja tekemättä jättämisiä? Jos jollain on jossain samanlainen syöpätilanne, niin sehän vois saada siitä jotain irti! Mä voisin kans ite pällistellä ja kauhistella myöhemmin, että miten sitä on kehdannut olla tuollainen urvelo joskus.

INNOSTUIN!!

Kuvasin, deletoin, kuvasin, deletoin, kuvasin, deletoin, kuvasin. Fiilistelin, leikkasin, pätkin, söin, kävin vessassa, leikkasin, editoin, intoilin ja havahduin oven avaamiseen. Eihän postisedällä(henkilöllä, sori..) pitäs olla avaimia meille? Vilkaisin kelloo joka sojotti kohti neljää iltapäivällä. Kuus tuntia! Siihen meni kuus tuntia! Mutta unohdinpa ainakin hetkeksi kaiken muun 🙂

Mä oon vieläkin ihan fiiliksissä! Se paska olokin hävis melkein kokonaan siinä puuhaillessa ja mua hymyilytti. Hymyilyttää vieläkin 🙂

Mä siis löysin tänään yhden asian, mikä saa mun tunteet parempaan suuntaan. Sellaisen pienen kimpaleen hyvää oloa, innostumisen poltteen ja hetkellisen rauhan. Aika ihanaa 🙂

Nyt syömään saunavesimelonia ja tuoksuttamaan naisen puhtaita hiuksia.

 

 

KieliSyöpäKirja, 16.4.18

Tänään kelailin mielessäni puheen tuottamista. Se kun ei tällä hetkellä luonnistu oikein kunnolla. Perhanan sössöttämistä ja syljeskelyä 😀 Plus, et yli yhden lauseen puhumiset tekee pirun kipeää..

Mulle puhkes joskus ylä-asteella ihan hillitön esiintymiskammo. Mä en voinu esimerkiksi äikän tunnilla lukea kirjasta ääneen tekstiä, en edes omalta paikalta istuen. Saati sitten jos piti mennä luokan eteen jotain esittämään, hyi hemmetti! En tiedä mistä se pelko pääsi iskemään ja miksi se löi niin lujaa. Mutta jossain kohti päätin, että siitä on päästävä eroon.

Aloin pakottamaan itseäni tilanteisiin missä oli pakko puhua porukalle. Alkuun vähän pienemmälle ja tutummalle ja vähän kerrassaan aina isommalle sakille. Valmistauduin esiintymisiin ahmimalla esitettävästä aiheesta hemmetisti tietoa ja löpisemällä itsekseni ääneen vessassa peilille. Pala kerrallaan se lamaannuttavin pelko rapisi pois. Tunsin miten oli kerta kerralta helpompi astua yleisön eteen. Sain käännettyä sen kauhun adrenaliiniksi, jolla sain pumpattua itseni pieneen aivokemikaalipöhnään. Siistiä!

Ammattikorkeassa tilanne oli jo tasaantunut. Toki vieläkin ahmin esitettävästä aiheesta paljon infoa, koska se auttoi myös improvisoimaan muuttuvissa tilanteissa. Tein samalla keikkaduunina oppaan hommia ja nautin niistä tilanteista kun pääsin opastamaan isompaa joukkua pelkästään puhumalla. Jengi tulikin useasti kehumaan esityksen tai opastuksen jälkeen selkeästä ja mielenkiintoisesta ulosannista.

Mä olin saanut vuosien duunien jälkeen käännettyä mun heikkouden yhdeksi parhaimmista vahvuuksistani. Vidu miten ylpee olin kun hoksasin sen silloin!

Noh, nykyään se on ollut arkipäivää ja sellainen itsestäänselvyys, mihin ei  ole tarvinnut kiinnittää huomiota. Ei ennen viime torstaita.

Leikkaava lääkäri kertoi ennen operaatiota mahdollisista vaikutuksista puheeseen ja syömiseen:

Se saattaa olla kipeä pitkän aikaa. Voi olla ettet syö kiinteä ruokaa viikkoon tai kahteen. On myös paljon mahdollista, että sun pitää osittain opetella puhumaan uudestaan. 

Aha. No niin.

Käyppäs tuohon pitkälleen niin aloitetaan. 

Sillälailla.

Ja juu, kyllähän tuo puhe tällä hetkellä vähän takkuaa. Ja kipuilee. Mutta enempi tässä nyt pitää tehä duunia mentaalipuolen kanssa. Ihan rehellisesti sanottuna mua vituttaa, kun se heikkous, josta rakensin vahvuuden, ottikin takapakkia aimo harppauksen. Saakeli.

Antaa nyt sen hetken vituttaa. Nyt kun tätä pitää taas reenata kunnolla, niin kahta parempihan siitä tulee 😀

Katotaan kuinka kauan kielen kuntoutumisessa menee, mä teen siitä videoita! Tässä eka: (laittakaa äänet/tekstitys päälle)

KieliSyöpäkirja. Alku. 15.4.18

Mä oon juonu, mut en oo juoppo. Mä oon polttanu, mut en ole tupakoitsija. Mä oon reissannu, mut en maailmaa ympäri. Mä oon soittanu bändissä, mut en ole kokenu bändäreitä. Kirjoitan ehkä peruskaiffaria enemmän, mutta en ole kirjailija. Olen ollut esimies, mutta en ikään koko paskan pomo. En ole laiha, enkä lihava, mutta mulla on hyvä perse.

Ja välillä mua ketuttaa, kun en ole saanut itsestäni aikaiseksi tehdä mestaria jossain tietyssä asiassa. Mä on vibbaillut ns. keskimaastossa koko elämäni. Olen tehnyt paljon, mutta jäänyt usein siihen pintaraapaisun asteelle. Mä oon sellainen keskivertopotilas.

Mut yhdestä asiasta olen erittäin tyytyväinen pelkkään pintaraapaisuun. Mä sain tietää about pari viikkoa sitten, että mulla on kielessä T1 kategorian syöpä. Tarkoittaa sitä, että syöpä on paikallinen ja pinnallinen, rajoittunut alle 2cm alueelle ja mitä luultavimmin riittävänä hoitomuotona on pelkkä leikkaus.

Leikkaus tehtiin neljä päivää sitten. Kielen oikea sivu aukaistiin, napsittiin pois syöpäsolut, kursittiin jäljelle jäänyt kieli kiinni ja passitettiin kotiin. Nyt sitten odotellaan patologin tuloksia ja onko tarvetta leikellä tai tutkia lisää. Kielen sivusta lähti sellainen 2x2cm pala ja lekurin mukaan menee hetki, jotta puhuminen ja syönti palautuu edes lähelle aikaisempaa tasoa.

Fiilikset:

Pelottaako? No totta munassa. Mä en olekaan tässä kropassa ikuinen. Se havainto on ehkä tiukin mitä tässä on tullu funtsittua. Vaikka kyse onkin vain T1-tason muutoksesta ja ennusteet tilastollisesti selvitä hengissä on 50-90% luokkaa, niin on sillä ”syöpä” sanalla vaan melkoinen vaikutus fiiliksiin. Vähän haastetta kehään lisää wannabe-masennus ja paniikkihäiriöt.

Mä oon koittanu ettiä tästä tilanteesta sellaista elämää isompaa neuvoa. Jotain näitä, että arvosta pieniä hetkiä, elä hetkessä jne kliseliibalaabaa.  Ja siinä leikkauspöydällä maatessa (hiukan toimimaton paikkallispuudutus) mietinkin, että onneksi jotkut hetket menee ohi, vaikka tuskallisen hitaasti.

Mutta synkkyyteen ei olla vaipumassa. Mä tykkään elää ja viimeisen viidentoistavuoden paini mentaalipuolen kanssa on tehny saman mielelle kuin säännöllinen treeni urheilijalle. Otetaan päivä kerrallaan ja keskitytään suurempaan kuvaan (ostin vähä aika sitten 50″ töllön).

Tämän hetkiset miinukset:

  • En voi syödä kiinteää ruokaa
  • Puhuminen on tuskallista ja vähäinen puhe kuulostaa kuulovammaisen tanskalaisen känniseltä sössötykseltä
  • Sauna on kielletty vielä parin päivän ajan

Tämän hetkiset plussat:

  • Ei tartte jutella kenenkään kanssa
  • Ei tartte jutella kenenkään kanssa
  • Mä oon laihtunu
  • Panacod