Tänään. Mihin sitä rahaa?

Yhä enemmän ja enemmän tulee mietittyä sitä, että mitä oikeasti haluaa tehdä. Nuorempana mentiin ihan fiiliksen mukaan ja ei paljoa tullu mietittyä seuraavaa hetkeä pidemmälle. Eikä silloin oikeastaan edes ajatellut mitä sitä oikeasti haluaisi elämällään tehdä.

Nyt jopa vähän ahistaa, kun on havahtunut tähän tilaan missä ymmärtää, että elämässä vois halutakin jotain muuta kuin ajelehtimista tilanteesta toiseen. Mutta mitä hemmettiä se ois? Mikä ois se juttu mikä sais mut aamulla ylös, mikä pistäs mut hymyilemään ja mikä tekis mut ihan hemmetin rikkaaks!! Siis sellaseks ökyrikkaaks jolla on huvila marsissa ja sauna plutossa.

No joo, ehkä ei ihan noin. Sauna plutossa ois aika kaukana. Eikä kukaan oo vielä selvittänyt pitääkö marsin huvilalle olla erikseen likaveden imeytyskenttä tai onko joku Kuopiolainen kaupunginpäättäjä ylipäätään kieltämässä sellaisen hirsitornitalon rakentamista ”kun se ei sovi paikalliseen kulttuurimaisemaan ja mulla on huono elämä.. v**u.” Jos perhana muutan joskus sinne, niin en kutsu Kuopion änkyröitä sinne kylään. Pyydän Vieremän metropolin päällikön kahville ja pullalle. Ja ehkä saunaan.

Mutta rahaa sais tulla. Sillä kun nykymaailmassa mahdollistetaan monia asioita. Mutta mitä asioita se mahdollistais mun elämässä ja pystyskö niitä kuitenkin tehdä ilman rikkauksia?

Valokuvaus:

Mulla on tällä hetkellä käytössä vaimon järkkäri ja siihen muutama ihan jees linssi. Kamera on Nikon D3200, jolla olen päässyt todella hyvin alkuun ja joka on mahdollistanut opettelun valokuvauksen saralla.

Mihin sitten tarvitsen rahaa? No uusiin kameroihin, objektiiveihin, jalustoihin, muistikortteihin, reppuihin, näyttöihin, läppäreihin, tabletteihin, linssisuojuksiin, pariin kantajaan ja sitten vielä massit siihen, että pääsee kuvaamaan NegaNega saarelle miesneitsyiden uhraamista amazonittarille (huomasitteko, ei ollut naisneitsyitä, meikä on ihan sisällä tasa-arvossa!!)(Vai oonko, eikös niitä pitäs olla sillon molempia puolia ja vielä pari erisukupuolista ja ainakin yks sukupuoleton plus muutama entinen naapuri).

Arvioitu budjetti: 20 miljoonaa euroa.

Kirjoittaminen:

Mulla on tällä hetkellä käytössä lyijykynä, muutama vihko, läppäri, kännykkä ja olematon muisti.

Mihin sitten tarvitsen rahaa? No, jos valokuvaukseen meni jo toi 20milj, ja mut meinattiin uhrata NegaNegalla, niin yksityisterapiakin on jo aika kallista. Mulla oli yks läppäri reissussa mukana ja se meni rikki kun alkuasukas etti sieltä jumalaa. Lyijykynän annoin uhripäällikölle pantiksi siitä, että ”tulen” vielä takaisin, käyn vaan hakemassa gopron jotta saan kunnon timelapsit uhrautumisesta. Sitten piti lahjoa paikallinen känninen lentäjä parilla tonnilla ja yhdellä jallulla jotta pääsisin saarelta pois. Lentokone kuitenkin tippu PosiPosi saarelle ja sen heimopäällikkö halus 25 miljoonaa euroa ettei kerro sen veljelle NegaNegassa missä oon.

Arvioitu budjetti: 25 miljoonaa euroa.

Pleikalla pelaaminen:

Mulla on tällä hetkellä käytössä pleikka 4, se eka versio. Yksi ohjain, neljä peliä ja viikko sitten hankittu triali psgold jäsenyydestä.

Mihin sitten tarvitsen rahaa? No, trial päättyy ihan just ja Fallout74 ukkeli on vasta tasolla 16 ja mun perustama lihapakkaamo pitää korjata.

Arvioitu budjetti: 60e + pari pussia pähkinöitä pelisessioiden ajaksi.


Lopputulos:

Mun pitää olla ökyrikas. Vaimo ei hyväksy pelkästään pleikalla pelaamista.

Mainokset

Lukucorneri. Myrskyn ratsastaja, Pete Suhonen

Mua pelottaa lentäminen, se saa mun kädet hikoamaan, sydämen hakkaamaan ja aivot rutistumaan. En tykkää siitä ollenkaan. Mulla on aina kirja mukana lentokoneessa. Mietin et jos saan siihen fokusoitua mun ajatukset, niin pelkokin lievenee. Toimii, tiettyyn hetkeen asti. Yleensä laitan kirjan sivuun siinä vaiheessa kun sivut alkavat muistuttaa märkää vessapaperia. Mutta on olemassa yksi kombinaatio mille lentopelko antaa sijaa. Kevyt lentokenttämäinen hiprakka ja hyvä kirja.

Niinpä viime vuoden marraskuussa lentoa odotellessa luin kirjaa ja siemailin hipsterimäisin ottein melko paskan makuista indian pale alea. Kirjan nimi oli Myrskyn ratsastaja, romaani seikkailija Seppo Murajasta. Oluen nimeä en tuo esiin, haluan unohtaa sen.


”Viimeisen yön vietin vaimoni vieressä. Silitin Hannelen vatsaa, siinä on hentoa nukkaa, ja sanoin ymmärtäväni häntä, kunpa hänkin ymmärtäisi minua.”

Lyhyesti:
Seppo Muraja, 1943-1974, oli seikkailija joka heitti veivinsä intohimonsa parissa.


Kirjassa kerrotaan puolidokumentaarisin ottein miten Sepon toinen yltiöhullu retki etenee ja mihin se loppuu. Kaveri haluaa kiertää maailman Finmar 570 daycruiser paatilla. Maailman!! Miettikää sitä vapauden fiilistä mikä iskee kun sä oot menossa ja elät just siinä hetkessä. Sepolla se oli meri, paatti ja suolaiset pärskeet vasten ihoa.

Kuinka monella meistä on se kipinä sisällä joka pakottaa meidät tekemään sen mitä sielu haluaa?! Se kipinä mikä haistattaa paskat sille kaikelle ”järkevyydelle” ja muiden arvosteluille!! Se kipinä mille meistä jokaisen pitäisi antaa lupa roihahtaa ja polttaa sisintämme niin, että luulee kuolevansa ennen kuin antautuu sille täysin!

"Järkeviä ratkaisuja tekevät liian monet ihmiset. Kun olet tarpeeksi järkevä jäät siihen missä olet."

Seppo kirjoittaa kirjeitä kotiinsa, vaimolle, lehtiin ja ystäville. Matka takkuilee alusta asti, mutta Murajan kipinä ei tahdo sammua. Hän on päättänyt elää, tehdä sen mitä pitää.

"Hän ei aio palata takaisin Suomeen, koska unelmat käyvät siellä pieniksi. Se jolla on unelma, lyödään alas, käsketään katsomaan katajaa."

Matka jatkuu, vaikka se välillä keskeytyykin. Moottori hajoaa, vene ryöstetään, se uppoaa, mies hakataan. Vauhtia haetaan välillä kotoa, kuljetaan pää piilossa kotikadulla ja ollaan lähellä luovuttamista. Silti veneen luo palataan, se korjataan, saadaan apua ja tukea tuntemattomilta ja päästään taas matkaan.

" Oli moottorini puhe, vain minulle, hennot valot mittaristossa. Ja nyt tähdet ylläni yhä ohuempien yöpilvien lomassa. Kun aurinko nousee, tiedän että meri on ultramariinin sininen." 

Mistä tuon uskalluksen löytää? Miten sitä niin helposti urautuu ja jää muiden määrittelemään ”turvaan”. Paikoilleen ja peläten muutosta?

"Juttelen veneelle, se on levoton"

Lento ei pelottanut enää. Olin pienen hetken perillä. Sisälläni roihahti. Se sattuu vieläkin.

Lukema 10/10.

Ps. Tässä Seppo ja Arto matkalla Atlantin yli.