Valokuvaus. Keikka(ko?)

Sain ehkä melkein elämäni ensimmäisen valokuvauskeikan 😀

Olin auttamassa kaveria sen taloraksalla ja otin siinä sivussa muutamia fotoja Tokinan laajiksella. Paikalla oli samaan aikaan hirsikehikon pystytysporukka ja sen omistaja tuli sitten heittämään sitä sun tätä läppää kahvitauolla. Mukavan tuntuinen häiskä. Kysäs sitten, että teenkö ihan ammatikseni kameran kanssa hommia kun kerta järkkäri ja tollanen linssikin löytyy.

”No ihan vaan harrastuksena ja no ehkä joskus tulevaisuuessa taitojen karttuessa toki keikkaakin vois sivutoimisena tehhä. Et en mie mikkään pro ole.”

Kaveri kuitenkin kysäs, et voinko laittaa pari kuvaa tulemaan sille spostilla ja mie suostuin.

Parin päivän päästä tuli sposti ja häiskä kyseli, että paljonko maksas jos kävisin kuvaamassa heille saman kohteen valmiina jonakin aurinkoisena päivänä. No pe…le!!! Hitto, tottakai!! Paljon mie voisin siitä pyytää? Mitä ne oikein noissa valokuvausryhmissä on asiasta puhunu? Siihen hintaan, ettei sitä vituta tehdä.. Mutta omien taitojen mukaan.. Hmmm.. Lasketaas:

  • Kuvaamiseen menee aikaa about 1,5h, eli 35€x1.5= 52.5€
  • Editointiin 2h= 70€
  • Matkat yht 50km, eli 0,43e/km = 21,5€
  • Yhteensä siis 122€ + alv24% ja matkakulut päälle = 172.78€

Mites siitä noin paljon tuli? Onko toi kallista, oonko laskenu ees sinnepäin tämmösen vasta vuoden kuvanneen amatöörin hinnan? Mitäs nuo ammattikuvaajat ottaa? Tsekkaus valokuvaajat.fi sivustolle ja siellä on tuntiliksalle laitettu hintaa 196€ ekalta tunnilta ja seuraavilta tunneilta 105€. Oho. No, en mä ainakaan tuohon nähden ole kallis ja nuokin liksat varmaan on paljon kovempia jollain gurukuvaajalla..

No mitä mä vastaan sille? öh..

”No satasella tosta varmaan selviää plus alv päälle”.

Vtu. Ja vielä tuli huono omatunto pyytää sitä hunttia.. Ja epäilys, ettei se varmasti ota noin kallista settiä kun kännykameralla saa ihan hyvin niiden sometarpeisiin fotot.. perhana. Noh, meni jo.

Parin päivän päästä tulee vastaus: ”No tähän kohteeseen ei enää kuvia tarvita, jätkät kerkes ottaa ja ne laitettiin jakoon. Mut katotaan sitten seuraavien urakoiden aikaan uudestaan.”

Huokasin helpotuksesta. Olin jo kerenny ottaa uudet kuvat kohteesta ja huomasin, että ne on melko shittiä. Enhän mä vielä osaa fotoilla rakennusten kanssa varsinkaan tuolla laajiksella. Vai oisitteko ite menny myymään tämmösiä kuvia?

Eihän tässä ole mitään suoraa? Ja alaosan vois rajata pois, plus ehkä tän ois voinu stäkkäillä kolmesta eri valotuksesta? Ja melko tiukka rajaus, vähän löysemmin sivuista.
Photarilla pois etualan keppi, nurkan valkonen rätti ja etuoven katoksen pilarin viereinen sötös. Ja myös tässä kolme eri valotusta?
Tässä on jo ehkä jotain ideaakin omasta mielestä. Mutta liian tumma. Photarilla taivasta tummemmaksi ja talolle enempi valoa.
Tässä ois pitäny siivota sisältä tuota sälää pois ja tähän kans 3 valotusta?

Joten, nyt vaan nenä kiinni youtuben tarjontaan rakennuskuvaamisen osalta ja sitten kentälle harjottelemaan. Ihan vaan jo sen takia, että jos soitto/viesti sattuu tulemaan et nyt niitä kuvia hop!

Ja oon lukenu aika monet keskustelut eri foorumeilta tuon hinnottelun osalta. Mutta haluaisin kysyä, että paljonko ootte ottanu teidän ekoilta ”ei tuttavapiirin” keikoilta hintaa? Ja millä osaamisella/kalustolla ootte sen tehneet?


Tällä kertaa ”Wau” -efektin sai aikaan divine_forest niminen yhteisötili. Ihan hemmetin hienoja fotoja puista ja metsistä! Oon myös lukemassa tällä hetkellä Peter Wohllebenin Luonnon salainen verkosto ja puiden salattua elämää, joten tämä oli helppo valinta!


  • Shutterstock: 3,98$
  • Mostphotos: 0€
Mainokset

Tänään. Mitä haluan ja paljon se maksaa?

Eilen yöllä kun en saanut oikein unta, niin funtsin mitä kaikkea maallista mun mieleni halajaa. Siis asioita, joita voi mitata tässä maailmantilassa kylmästi rahalla. Tavaroita, velkaa pois, hetkellistä mielenrauhaa ennen kun haluaa lisää..

Tiedättekö, on mennyt yllättävän pitkään, että olen saanut annettua itselleni luvan haaveilla maallisesta mammonasta tuntematta sen ihmeemmin siitä syyllisyyttä! Mistä sellanen syyllisyyden fiilis oikein edes tulee? Ja miksi?

No samapa tuo, ei jähä tuohon kiinni, listataan nyt ne härpäkkeet läpi!

Kamera ja linssit:

Kameralle ja linsseille varusteet:

Tietsikka videoita ja kuvia varten:

Kesämökki uusiksi: about 35000€

Haluan myös mun velat pois:

  • Opintolaina 12000€
  • Visa 2800€
  • Muut 4000€
  • Yhteensä: 18800€

Kaikki yhteensä: 72714.9€

Hmm, no niin, tuohan on vaan jonkun Sipilän parin kuukauden palkka. Pikku juttu. Katotaas sitten paljon mä tienaan tällä hetkellä ja mitä kiinteitä kuluja mulla on kuussa ja miten pitkään tuon rahan hankintaan sitä kautta menis.

Tulot:

  • Palkka about 1100/kk, vaihtelee kaikesta 0-3500€ välillä.
  • Ei muuta tällä hetkellä ja tuo palkkakin on hyvin epävarma. Mitään tukia en saa.

Menot:

  • Vuokra, sähkö, auto, ruoka yms 760€/kk
  • Puhelin, laitteet, opintolaina, visa 290€/kk
  • Yhteensä: 1050€

Erotus siis on n. +50€ ja se tarkottaa sitä etten kuluta esim vaatteisiin, bisseen, lääkäriin tai muihin yllättäviin kuluihin. Siistiä 😀 Eli jos toi 50€ oikeasti jäis käyttämättä, niin aikaa tuohon tavoitteeseen menis vähän päälle 121 vuotta!! Tunteeko joku jonkun kivan vampyyrin ja saisko sellasta hetkeksi lainaan?

Mutta elämä tulee kuitenkin eteen melkein joka kuukausi. Joten toi 50€ ei ole oikeasti käytettävissä. Aikaa menee siis ikuisuus ja mä oon kohta 40v. Mut toi vampyyri vois olla silti aika jees. Jos jäisin tähän ikään, niin en ikinä ois päivääkän yli 40v!! Mutta mutta, eläkeikä kyllä karkais ihan käsistä..


Mitä siis pitäisi tehdä?

Jos haluaisin säästää tuon rahan vuodessa, se tarkoittaisi kuukaudessa 6059.60€ laittamista sivuun. Kahteen vuoteen 3030€/kk, kolmeen vuoteen 2019€/kk, neljään vuoteen 1515€/kk.

Ihmetellään tuota neljän vuoden settiä. Säästöön 1515€/kk. Menot per kuukaus on siis 1050 + elämä, eli about 1300€. Noi tekee yht 2815€/kk. Pyöristetään 3000€/kk. Vaihtoehtoja:

  • Duuni mistä saa bruttona n. 5000€/kk (palkasta laskettu veroja yms 39%).
  • Pankilta, naapurilta tai mafialta velkaa koko summan edestä. Loppuelämä kusessa
  • Lotto, melko epävarmaa, mutta you never know
  • Vitun hyvä liikeidea. Koko ajan tekemässä, saattaa vaan mennä pidempään kuin tuo neljä vuotta saada sitä kautta kyhnyä
  • Vaimo parempiin hankkeisiin! Kannatan 😀
  • Vampyyrisetti varmaan toimis, yleensähän ne on leffoissa rikkaita. Ellei niistä tule veriholisteja. Tai joku katko päätä. Tai tunge puukepukkaa sydämeen. Tai ammu hopeaydintykkiaseella. Perhana rasistit.

Tai sitten otetaan paloina tuo setti. Velat nyt pyörii omaa elämää, ei huolta niistä. Laitetaan hankintaan eka sellaisia asioita, jotka voi myös generoida rahaa! Viilataan samalla niiden speksejä.

Kamerasetti Nikon Z6 + Z Nikkor 24-70mm F/4 S + FTZ-adapteri: 3099€

Joku nykyistä parempi tietsikka vääntämään videoo/kuvaa: 2000€

Tuossa(kin) on jo ihan jees tavoite. Eli 5099€ nyt alkuun. Hyvä. Sillä mennään!!!

Seuraavassa postauksessa vois ihmetellä miten tuon rahan sais raavittua kasaan tämän vuoden aikana. Velkarahan ottaminen on aika nounou, mutta niitäkin on olemassa erilaisia ja aina pitää olla avoin eri ehdotuksille. Ja eihän aina kaikkeen rahaakaan tartte..

See you!

Valokuvaus. Tekemisen pelko

Muistin, että miehän tein tossa kuvaushuuman ensi-innoilla tämmösen ”making of” videon tämän vuoden huhtikuussa. Sain idean tuohon kuvaan instan bookstagrammista ja jäin miettimään miten sen vois toteuttaa. Mikä vois pölistä tarpeeksi hyvin? No jauhot!!

”Kultsuu!? Onko meillä pöliseviä jauhoja?”

”Täh? Mitä, ei kyllä, et sinä, mihin sinä niitä tarttet?”

”Yhteen testiin..”

Ja siitä se lähti. Kaksion avokeittiön pöytä tyhjäksi, spotti paikoilleen (35e softbox-setistä) ja vaimo kirjan ja jauhojen sekaan. Eikä mulla vielä tuolloin oikein ollut hajua miten kameran eri säätöjä oikein käytetään. Kunhan pyörittelin Nikonin eturullaa ja ihmettelin miten hemmetissä nuo manuaaliset säädöt voi ikinä oppia..

Alkuun olin, että mitä ihmettä tässä pitäs tehä, mutta siitä se vähän kerrassaan lähti muotoutumaan. Pääasia oli, että uskalsin aloittaa. Lähdin liikkeelle. Se oli tässä se juttu.

Mulla on välillä huono tapa olla tekemättä asioita mitä en osaa tai mistä en oikein teidä mitään. Ja ihan vaan sen takia, kun se pohjimmiltaan on pelottavaa. Mitä jos epäonnistun, mitä jos tästä ei tuu mitään? Mitä jos tähän käytetty aika onkin pois jostain merkityksellistä mistä en edes tiedä?

Paskat. Tommoset ajatukset saa vaan lamaantumaan. Sun täytyy lähteä liikkeelle, sun täytyy antaa itselles lupa epäonnistua ja huomata, ettei ne ole mitään maailman loppuja. Niistähän voi vaikka oppia jotain 🙂

Ja tuon jos vielä vaikka sais itelleen sisäistettyä..

kirja_01


Ja sitten tämän kertainen inspiksen lähde (haluan esitellä täällä blogissa aina yhden tyypin instan, joka tavalla tai toisella saa mun ajatukset ja ideat hyrräämään tai sen kuvat vaan pysäyttää ja niitä jää ihailemaan):

@saarapho

saarapho

Saaran pohjoisen kuvissa tihkuu luonnon karuutta ja rosoista kauneutta. Mie tykkään!! Ja oon samalla hyvällä tavalla vähän kateellinen. Mun silmiin Saara on löytänyt jo sitä omaa tyyliään, mikä mulla on vielä hakusessa. Näitä kuvia katellessa alkaa itellä myös toi vaellusjalka nykimään, tonne pohjoseen pitää taas päästä!!

Seuraavaan kertaan!!!


 

Money made in shutterstock: 3,73$

Images upload: 51

Valokuvaus. Lightroom.

Hommasin vähän aika sitten photarin ja lightroomit, pitkällisen pohdinnan jälkeen. En kyllä ymmärrä mikä siinä niin pitkään ihmetytti, 20gb:n valokuvausjäsenyys kun maksaa alle 13e/kk. Jos sä harrastat valokuvausta,  ja vaikka olisitkin näin saakelin pers-A kuin mie, niin joku homma mättää jos ei kuussa omaan harrastukseen liikenisi tuota summaa. Jos talous on oikeasti niin tiukalla, että jostain pitäs nipistää pois tuo 13e/kk, niin tässä muutama vinkki: (näitä mietin omalle kohdalle)

1. Jätä kuussa yks baari-ilta pois (siitä 40-150€ mitä sinne uppoo darrapitsoineen, niin laita loput siihen purnukkaan minne laitat kolikot seuraavaa optiikkaa varten). Tosta 40e jää vielä 27e käyttämättä. Vuodessa se tekee 324e. Ja jos baariin ja jälkitauteihin menis se 150e, niin siitä jäis 137e ja se tekee vuodessa 1644e.

2. Käy tekemässä kuussa yks extraus jossain duunissa. Niissä tuntipalkka on jotain 9-13e välillä, joten max 2h riittää.

3. Pakkomyy pari kuvaa joka kuukausi sun sukulaisille 10e/kpl, pimeenä. Aattele, saat 20e, josta jää 7e käyttämättä. Voit joko käydä sen vetämässä baarissa häppäreillä kahtena bissenä tai laittaa siihen optiikkapurnukkaan. Vuodessa se tekee 84e, kahdessa 168e, kolmessa 252e ja neljässä vuodessa sulla on jo 336e. Ja jos et neljään vuoteen ole mistään muusta saanut säästettyä sun harrastukseen, niin mee vaan ja pidä pari päivää halvan viinan bileitä.

4. Jos asut vuokralla talossa missä vesi laskutetaan kulutuksen mukaan, niin käy frendeillä suihkussa. Mutta jos haluat olla tuhlari ja suikutella kotona, niin lainaa jostain vanna missä seisot pesun aikana. Voit uusiokäyttää tuon veden sun tiskien pesemiseen.

5. Lopeta harrastus ja vaivu synkkyyteen. Jostain sä ne rahat siihen bisseen kyllä löydät.


Mutta joo, tuo ei ollut tämän postauksen pointti vaan se, että mä olen nyt opetellut kevythuoneilemaan ja vähän photaroimaan.  Ihan alussahan sitä tuossakin ollaan, mutta eipä se paremmaksi muutu kuin tekemällä. Ja tässä ois pari kuvaparia mitä oon saanut taiteiltua (kännykän lightroomilla):

Kamerana Nikon D3200 ja linssinä Nikkor 35mm 1:1.8G.


Nykyään tulee vietettyä yllättävän paljon aikaa instassa, en ees halua tietää sitä määrää mikä sinne uppoaa. Suuren osan siitäkin ajasta vois käyttää johonkin muuhun kehittävämpään. Vaikkapa:

  • Naisen kutitteluun
  • Kuvaamiseen
  • Kuvaamisen opetteluun
  • Kuvaamisesta puhumiseen
  • Kuvien jälkikäsittelyyn
  • Kuvien jälkikäsittelyn opetteluun
  • Kuvien jälkikäsittelystä puhumiseen
  • Naisen kutitteluun

Mutta noh, on siellä instassa jotain ihan intouttavaakin. Mä sain esimerkiksi mun kuvaustilille (@markorossiphotography) yksityisen viestin toiselta ihmiseltä!! Ja mikä parasta, sen kaverin sanoista sain taas potkua omaan tekemiseen ja hommasta jäi erittäin hyvä fiilis 🙂 Kiitän tästä! Siitä mä sain yhtenä ideana linkata tänne blogiin aina yhden tyypin instatilin, joka inspiroi mua tai jota mä ihailen.

Tämän viikon instatili: @nastymonkeey

nastymonkeey

Jos nastyn kuvat kolahti, niin laittakaahan kaveri instassa seurantaan!

Hei ja jos sulla on joku instatili mistä sä saat fiiliksiä ja inspiraatiota sun tekemiseen, niin linkkaa se tohon alle kommentteihin!!

Ciao!

Valokuvaus. 10 tsiljardia euroa!!

Mua itteeni häiritsee välillä ihan kauhiasti olla tällänen köyhä nysvä, jolla ois palo kuvata melkein mitä vaan mikä liikkuu tai on liikkumatta. Mutta sitä harrastusta häiritsee kovasti joku hemmetin duuni, vessahätä, nälkä, muut ihmiset, yksityisyyden suoja ja tyhjähkö lompakko.

Kieli pitkällä sitä töissä vessatauolla lukee isojen poikien ja tyttöjen kirjottelua uusista peilittömistä, kaameen isoista putkista, kohinattomista kennoista, telepatialla toimivista studiovaloista, lentokuvaushärveleistä ja samppanjalla täytetyistä valokuvaussessioista toisissa galakseissa.

Eli, jos mulla ois tuo 10 tsiljardia euroa, niin rakennuttaisin VKL:län!!!

VKL- eli valokuvauslinnoitus ois kaikkien valokuvauksesta kiinnostuneiden vapaassa ja ilmaisessa käytössä. Se ois kaheksan kilometriä pitkä ja kuus kilsaa levee. Siellä ois ihan hirveesti kaikkea kuvaukseen liittyvää sälää ja yksi uima-allas täynnä punaisia, pehmeitä vadelmakarkkeja. Se uima-allas ois kyllä vaan mun käytössä, salaisessa huoneessa josta kukaan muu ei tietäs mitään. Mut ei siitä sen enempää.

Idea ois siis sellainen, että VKL:ssä pääsis kaikki halukkaat kokeilemaan erilaisia kameroita, linssejä, salamoita, jalustoja, taustoja, ohjelmia, malleja, tilanteita ja kaikille ois myös ilmaset jäätelöt ja pomppulinna tarjolla. Sieltä löytys myös portaalit maailman hehkeimpiin kuvauskohteisiin ja myös erilaiset säätyypit ois säädettävissä omien halujen mukaan.

VKL:stä löytys uusimmat peilittömät, dagerrotypiakamerat, polaroidit, neulansilmät, kerttikset, camera obscurat, kalotypiat, kolonoskopiat, palkkikamerat, filmikamerat, digikamerat ja vesivärit.

Siellä ois myös vanha nurkassa jurottava setä joka ois selittämässä märkä pensseli viuhuten miten valokuvaus ei ole oikeasti taidetta.

Sen sedän vieressä ois toinen setä joka polkis markkinoiden ensimmäisiä digikameroita suu vaahdossa suohon filmikamera kaulalla. Kaulasauonet vaan poksahtelis, piks poks!

Kolmas setä ois pukeutunut mustaan kaapuun ja polttais pienoisroviolla uusia syntisen peilittömiä malleja. ”Kaikki kehitys on syntiä, myös filmien!!”

Sitten siellä vois olla sellasesta kovapehmytmuovista tehtyjä eri kameramalleja joilla Canonistit koittas hutkia Nikonisteja ja Leicalaisia ja sitten Rolleirit Fujitsulaisia ja Olympistejä ja Sonylaiset kaikkia muita. Lopulta kaikki ois ihan hikisiä ja mentäs porukalla saunaan. Saunassa alkais juttu luistamaan parin jallun jälkeen ja joku kysyis, että onko naiset miehiä parempia kuvaamaan? Nyrkkitappelu begins.

Lopulta homma rauhottus hetkeksi kunnes joku huikkais ettei arvosta jälkikäsiteltyjä kuvia. Muu jengi laittas sen sitten raketilla kuuhun.

Oisko hyvä?

Joukkorahotusta kenties?!?

Valokuvaus. Miten hoidat suhdettasi kameran kanssa?

Siinä se kamera on. Pöydällä jalustan päällä. On nyt jäänyt muutamia kertoja yksin kotiin. Jotain sen rungon ja  objektiivin olemuksessa on muuttunut. Sen musta väri on syventynyt, ehkä sen ryhti on himpun lösähtänyt, katse kohti lattiaa. Se masentuu. Se näivettyy. Se luulee etten muista sitä enää. Ja ehkä siinä himppu totuutta onkin. Mulla on vähän syyllinen fiilis.

Nuo hetket arkipäivinä kun huomaat jotain mielenkiintoista ja pysäytät muun olemisen. Sommittelet mielessäsi kuvaa, kaivat kameran laukusta esiin, otat objetiivin suojuksen pois ja hellästi sipaisten varmistat rullasta manuaaliasetuksen. Kyykistelet, venkuilet, urahtelet, tuhahtelet ja etsit oikeaa kuvakulmaa. Katsot etsimen läpi ja kaikki muu ympäriltä unohtuu. Leikittelet asennoilla, kiihdytät suljinta ja avaat aukkoa pykälä kerrallaan. Vain kohde, sinä ja kamera. Räps. Ja se kuvien ottamisen jälkeen kroppaan leviävä tyytyväisen lämmin raukeus ja tieto siitä, että kameran sisällä voi olla kasvamassa jotain mahtavaa (tai sitten ei, mutta on ne ainakin sun omia).

Ne hetket ovat vähentyneet. Niitä on ikävä. Niitä täytyy saada lisää!

Mutta kun ei ehdi. On duunia ja ulkona on huono keli ja pitäs kirjottaa ja on liian kuuma ja mahassa kiertää ja Fortniten dayli challenge on pelaamatta ja musta tuntuu, että lihon koko ajan ja kohta on häät ja kynnet on leikkaamatta ja toi youtuben video on kiva ja mitäs facessa.. Enkä mä ikään mun kuvilla mitään sais muutenkaan aikaan ja joku kuvaa aina paremmin ja ei tuolla mun kameralla saa kunnon fotoja ja ei se horisontti oo ikään suorassa ja kone ei jaksa pyörittää kunnon editoria ja mun maku on paska.

Mitä tuolle pitäs tehdä? Annetaanko toisillemme aikaa? Käydäänkö terapiassa? Pakotetaanko koskettamaan? Selataanko muistoja? Haetaanko inspiraatiota ulkopuolelta? Lainataanko toista kameraa kaverilta? Vaihdetaanko uuteen? Varustellaanko toista paremmin?

Onko tämä normaalia? (Tai no, normaaliudesta v..ut, mutta käykö tätä muillekin ja miten asiat ovat ratkenneet?)

Vinkkejä?

 

Valokuvaus. Suhteemme tila Nikonin kanssa. 21.07.18

Nikon D3200 ja Nikkor 35mm 1:1.8G. Mitä enempi tuota komboa kantelen, sitä tutummalta ja paremmalta se kädessä tuntuu. Kamera on peililliseksi järkkäriksi yhä kuuden vuoden julkaisemisenkin jälkeen kompakti ja linssissä riittää valovoimaa. Kameran kenno on kyllä iso800 jälkeen tuskaisen kohinallinen, mutta ainahan rajat jossain kulkevat.

Meillä on nyt menossa sellainen kuhertelukauden loppuvaiheen alamäki, jossa aina välillä joku asia ärsyttää toisessa, mutta sitä ei uskalla vielä ääneen sanoa, kun ei tunneta vielä kunnolla. Se enin toisen räpeltäminen on alkanut jo rutinoitumaan ja tekninen puoli hahmottumaan selkeämmäksi. Turhat hiplailut ovat vähentyneet, kun tietää suurin piirtein mitä mistäkin kohdasta tapahtuu. Mutta mitään kyllästymisen merkkejä ei ilmassa näy.  Mulla on edelleen fiilis, että tästä tulee ihan pidempikin liitto.

psx_20180710_234110
Vielä on opettelua, vielä on matkaa ja se on ihan parasta!

 

Kameran koko tekee sen, että se lähtee helposti mukaan minne vaan. Mä raahaan sitä duunimatkoilla, kauppareissuilla, vessassa, illanvietoissa jne. Linssin ollessa myös kompakti, ei sekään pullottele liikaa mistään läpi.

Tykkään myös näin aloittelijana primelinssin asettamista rajotteista. Zoomaus kun ei ole mahdollista. Eli sä asettelet suurimman osan ajasta itsesi ja kamerasi oikealle etäisyydelle ja oikeaan kulmaan kuvattavasta kohteesta (paitsi jos kuvaat studiossa tai liikuteltavien mallien kanssa). Sun pitää hakea sun kropalla se haluttu asettelu. Tuo kehittää mun mielestä niin teknistä kuin luovaa puolta valokuvaamisen suhteen!

psx_20180716_235638
Mun piti ryömiä melkein kokonaan näyttämön penkkien alle, jotta sain halutun sommittelun.

Omalta kohdaltani huomaan myös miten teknisen osaamisen myötä myös luova ajattelu on alkanut nivoutumaan hommaan mukaan. Pieninä oivalluksina, sellaisina suklaisina murusina, jotka maistuvat taivaallisille ja joiden sokeri koukuttaa etsimään niitä lisää.

psx_20180716_234532
Heijastus alhaalla olevista ikkunoista. Ajatuksena saada taivaalle jatketta ja fiiliksenä lentävä reki. Toteutus ehkä vielä ontuu, mutta luova ajattelu alkaa nostaa päätään.

Tällä hetkellä Nikon D3200 ja Nikkor 35mm 1:1.8G ovat tarpeisiini aivan passelit. Mutta ei sitä tarkoita, etten haaveilisi myös isommista ja paremmista vehkeistä. Tai no, nykyään kameroiden kehitys menee kompaktimpaan suuntaan ja pienemmilläkin varusteilla saa aikaan hyvää laatua.

Mutta mennään nyt näillä mitkä on ekaksi saatu ja otetaan haltuun niiden laadukas käyttäminen!!