Valokuvaus. Hiljainen elämä.

Tällä hetkellä mennään aivan selvästi sitä intoutumisen tasaisempaa tietä. Oisinkohan tämän kuukauden aikana räpsäyttänyt suljinta ehkä pari sataa kertaa? Ja aikaisemmin toi parisataa ei riittänyt yhdelle päivälle.

Kamera kulkee yhä melkein joka paikassa mukana. Mutta sitä ei tule kaivettua niin hanakkaan repusta tai laukusta ulos. ”Äh, ei oo hyvä valo, toi on jo niin kuvattu, liika pimeetä, sukka on huonosti ja pissittää”. Niitä sellaisia turhia verukkeita kun pitäs tehdä jotain ihan vaan sen takia kun ajattelee, että joku ajattelee, että mun pitäisi paahtaa satasella, jotta saisin hyväksynnän jostain jota ei vois vähempää mun tekeminen kiinnostaa.

Pah, tällä hetkellä mun energian vie todella tehokkaasti firman duunit ja pari lisähommaa siihen päälle. Mä tunnen yhä miten sisällä kytee filmirulla ja miten kädet kaipaa kylmän rungon tuttua painoa sormille. Ja se kytö on säästöliekillä. Se ei roihua, riehu eikä polta mun kulmakarvoja just nyt. Se tirisee ja sihisee pienellä tervaisella liekillä sateessa ja odottaa kuivempaa maaperää.

Mutta otin mä yhen kuvan viikko sitten mistä mä tykkään tosi paljon:

Kuopionlahti. Lumi, savu ja jäätyneet sormet.

Ja nyt onkin useampi kuva kääntynyt editissä mustavalkoiseksi. En osaa oikein määritellä, että miksi, mutta nyt mä elän mun omaa bw-kautta 😀


Tämän kerran inspis/hyvä fiilis insta on tässä (helposti yks mun suosikkeja):

Tätä tiliä selatessa mä tuun aina hyvälle päälle! Niinan kuvista hehkuu elo, onnellisuus, silmäkulmien pilkkeet ja hetkien voima 🙂 Jos mun sisäinen nainen sais joskus itteään esiin, niin se taputtas nopsaan käsiään pieni onnenkide silmäkulmassa ja hymyilis lämpimästi näitä fotoja katsellessa. Plus sais myös sillä kaikki muutkin hyvälle tuulelle. Mut tää mies pitää tuon kaiken sisällään ja hetken ajan pieni hymykuoppa vilahtaa partakarvojen seasta. (Tästä pääset myös Niinan kotisivuille jossa fotoja voi ihastella isompina versioina ja samalla tutustua myös muuhun tuotantoon).

https://www.instagram.com/staybyniina/?hl=fi

Ja meikästä tulee tätä vauhtia stockphotosupermiljardööri melkein ihan heti kohta:

  • Shutterstock: 4,23$
  • Mostphotos: 0,25€

Ostin jo Ferraarin.

Mainokset

Tänään. Kooste 2018

Kelailin tuossa vuotta 2018. Se oli yllättävän tapahtumarikas. Vaikka sitä ei niissä tapahtumien hetkissä osannut ajatella. Tässä päätapahtumat:

  • My Ice D konseptin julkistaminen ja jädebisneksen alku
  • Syöpä
  • Kevyt burnout
  • Naimisiin
  • Leipäbaari
  • Saksan joulumarkkinat

My Ice D

Vuoden 2017 alussa multa kysyttiin olisinko halukas lähtemään kehittämään uutta kotimaista pehmytjädekonseptia. Suostuin ja ostin 10% firmasta nimeltä Minitar Oy, jonka alla toimii MyIceD:n jädekärryhässäkkä. Jos ette tiedä mikä MyIceD on, niin tsekatkaa meidän kotisivut tästä! Lyhyesti: tehdään omalla reseptillä Suomalaista pehmytjäätelöä. Sä otat kipon käteen, otat koneesta haluamas määrän jäätelöä ja lisäät sinne 50-60 täytteen joukosta itelles mieleiset ja maksat annokses sen painon mukaan. Voit siis tehdä niin ison tai pienen annoksen kuin haluat ja siinä se.

2018 helmi-maaliskuun aikana tuutattiin meidän jädekärry Matkukseen pienin pelonsekaisin fiiliksin ja alettiin myymään keskellä talvea pehmytjäätelöä 😀

Kärry on tällä hetkellä talvilomalla, mutta eletään todella jänniä aikoja vegepehmytjäätelön osalta. On hyvin paljon mahdollista, ettei kohta tartte tehdä mitään muuta kuin pehmytjäätelöä 😀

Kielisyöpä

Mulla todettiin 2018 maaliskuussa ensimmäisen asteen kielisyöpä. Eli ei mitään kauheen vakavaa, mutta kieli laitettiin leikkurin alle ja sieltä nyrhittiin ihan kiva viipale pois. Motherfucker saatiin pois, mutta se uusiutu ja sitten sille annettiin kunnon laserointia. Lasertazer toimi, mutta tilannetta seurataan edelleen parin kuukauden välein. Jos kiinnostaa, niin kielisyöpäfiiliksiä löytyy täältä.

Kevyt burnout

Keltanokka wannabeyrityshommissa ja kielisyöpä. Vitusti duunia, väsy, paine, pimeetä, ahistus, pelko. Eipä se muuta tarvinnut. Huomasin et nyt ei oo kaikki ok, kun vaimo sano et mennään kauppaan ja kysy et kävelläänkö sinne ja mun aivot flippas sellasen musta-aukkomaisen kuperkeikan ja mä upposin pimeään. Ei normaalia. Olin melkein pari kuukautta pois pelistä enemmän ja vähemmän.

Nyt toi on pelkkä paskamainen ja opettavainen muisto vain. Oon paljon herkempi kuuntelemaan mun sisuksia, enää ei vedetä noin.

Naimisiin

Mentiin naimisiin. Koska me haluttiin. Koska rakkaus ja me 🙂 Ollaan vieläkin naimisissa. #rakkausjuttuja lisää täältä! Elämä ei kauhean paljon muuttunut käytännön osalta, mutta kyllä se oman pienen ripauksen jännitystä toi alkuun. Miten oluet, pyykit, ruoka jne.. Mutta kaikki on hyvin, no worries. Voin suositella 🙂

Leipäbaari

Firma osti uuden toiminnon. Kuopion Kauppahallissa olevan entisen Toivepatongin. Nykyään siis Leipäbaari. Siellä tehhään patonkeja, sämpylöitä, kahvia ja possupastramileipiä! Ja ne kauppahallin vakkarit, uuh, mä tykkään!! Tulkaa käymään!

Saksan joulumarkkinat

Oon tehny muutamana vuonna duunia firmalle nimeltä Kalevala Spirit. Tyypit pitää Saksan, Ranskan ja Belgian joulumarkkinoilla suomalaista joulutoria. Loimulohta, glögiä ja Suomalaisia laatutuotteita menee ihan simona neljän viikon aikana. Ja se fiilis niillä toreilla, jengiä on niiiiin pipona fiilistelemässä ja kukkaan ei halua rettelöidä 🙂 Torilla ollaan duunissa about 5vk ja jouluksi kotiin. Mun pesti oli viime kerralla toimistosetä. Hyvä duuniporukka!!


Sellainen kooste. Mun elämässä on vaimo, ystävät, perhe, yritys ja tällä hetkellä kovalla kädellä valokuvaus. Ja mä tykkään olla just nyt 🙂 Oikeasti. Ja se on hyvä fiilis, varsinkin kun tietää ettei se ole mikään itsestäänselvyys. Paskalla fiiliksellä ei oo kovin kiva olla. Hyvällä fiiliksellä paljon kivempää 🙂

Hemmetin kivaa, tunnerikasta ja ripsakkaa viikonloppua!!

Tänään. Miten tehdä ylimääräiset 5099€ vuonna 2019. Osa 1.

Viime postauksessa mietin mitä kaikkea maallista mieleni halajaa ja miten paljon se tulisi kustantamaan. No, kaikki se tulis maksamaan 72714,98€ ja tämän hetken tuloilla laskettuina sen kokoamiseen menisi vähän päälle 121 vuotta. Joo. Eihän siinä. Lopulta päädyin pilkkomaan tuon tavoitteen pienemmiksi paloiksi ja sitä kautta saada myös vauhditettua tuon alkuperäisen summan kokoamista hiukan nopeammin.

Tämän vuoden tavoitteeksi tuli hankkia sellainen kamerasetti ja uus tietsikka, joilla pystyy nykyistä kalustoa paremmin vääntämään kuvaa ja videota. Mun yhtenä haaveena on tienata kuvaamisella/videoilla jossain vaiheessa jotain rahaa. Tiedän, hieman epämääräistä, mutta just nyt mua innostaa nuo setit. Ja silloin jos joku juttu innostaa, ei sitä intoa pidä mennä tappamaan vaan sitä pitää ruokkia!

Eli tuolla 5099€ on tarkoitus ostaa Nikonin Z6 kamerasetti ja muutamaa astetta tehokkaampi pöytäkone/läppäri editointia varten. Miten sitten saan haalittua kasaan tuon summan seuraavan 11kk aikana? Tässä vaihtoehtoja:

  1. Säästäminen tuloista
  2. Valokuvia myyntiin, eri stockphoto sivustot
  3. Kuvauskeikkoja
  4. Myymällä vanhaa tavaraa pois
  5. Tekemällä lisäduunia
  6. Kasvattamalla yrityksen arvoa ja myyntiä
  7. Tekemällä youtube/insta/blogi akselilla tuloa

Säästäminen tuloista. Mulla on hiukan epäsäännölliset tulot tällä hetkellä. Ne on kaikkea 0-3500€ välissä. Mut oletetaan, että saan minimissä joka kuukausi 50€ säästöön. 600€ vuoteen. Okei, säästöjä voi tulla enemmänkin, mutta ne on sitten hyvää plussaa.

Valokuvia myyntiin, eri stockphoto sivustot. Eli saitit joinne voit ladata sun ottamia valokuvia ja se saitti myy niitä sun puolesta muille. Yhdestä kuvasta tuleva myynti per osto ei ole yleensä kovin paljoa, mutta jos sulla on paljon kuvia, niin niistä voi kertyä ihan ok summia. Mulla on tällä hetkellä kuvia myynnissä Shutterstockissa, Mostphotossa ja Eyem:ssä. Kuvia ei ole vielä kauhiasti ja myyntiä on hurjat 3,98$!! Tähän mä voin kuitenki vaikuttaa lisäämäällä joka saitille mahdollisimman paljon ja mahdollisimman laadukasta kuvaa. Myös rekkaroituminen muille stockphotosivustoille parantaa mahdollisuuksia saada myyntiä hoputettua. Odotan tämän vuoden aikana tekeväni 200€ rahaa stockphotojen kautta.

Kuvauskeikat. Tämä on hieman haasteellisempi setti. Mun taidot, kalusto ja asiakkaiden kartoitus/saanti ovat levelillä 1. Mä melkein ehkä sain keikan ja siitä enempi tuolla mun valokuvaus puolen blogissa (linkki sinne). Mutta ei se kuitenkaan mahdotonta ole! Uskaltaisin veikata yhtä keikkaa tälle vuodelle a 100€.

Yhteensä oletan näiden kolmen ensimmäisen vaihtoehdon kautta saavani kasaan yhteensä 900€. Erotukseksi jää 4199€.

Nämä valokuvaamiseen liittyvät ansaintamallit tarttee vielä paljon opettelua, opiskelua ja käytäntöä. Paljon. Mutta se tässä mieltä kutkuttavinta onkin, kun pääsee oppimaan uusia temppuja. Kaikki kuvaamiseen liittyvä on edelleen melko uutta ja ihmeellistä 😀 Mulla on takana alle vuosi sellaista vakavammin otettavaa opettelua kuvaamisen osalta. Ja se ei ole paljoa se. Mutta jostain on lähdettävä ja kaikella on alkunsa.

Jos sua kiinnostaa tsekata miten toi valokuvaamisen opettelu mulla edistyy ja mitä kaikkea se sisältää, niin tsekkaa toi mun valokuvaamisen osasto tuolta blogista ja pistä mun valokuvainsta seurantaan @markorossigraphy


Seuaavassa postissa käännän sitten seuraavat 2 tai 3 ympäri ja ihmettelen paljon noiden kautta saattais irrota ”ylimääräistä” rahaa.

Tähän loppuun pätkä mikä liittyy innostumiseen. Heräät sä aamulla intopinkeenä vai ootko ihan lörppö? 😀 Mulla on ollu nyt hetken verran aamuisin sellanen innonpihahduksen kaltainen fiilis ja se on muuten aika jees!!

Niin ja hei, jos sulla on joku juttu mitä varten säästät/keräät valuuttaa, niin laita yks tapa tonne kommentteihin miten teet sen!

InnonPinkeetä alkanutta viikkoa kaikille!!!

Valokuvaus. Keikka(ko?)

Sain ehkä melkein elämäni ensimmäisen valokuvauskeikan 😀

Olin auttamassa kaveria sen taloraksalla ja otin siinä sivussa muutamia fotoja Tokinan laajiksella. Paikalla oli samaan aikaan hirsikehikon pystytysporukka ja sen omistaja tuli sitten heittämään sitä sun tätä läppää kahvitauolla. Mukavan tuntuinen häiskä. Kysäs sitten, että teenkö ihan ammatikseni kameran kanssa hommia kun kerta järkkäri ja tollanen linssikin löytyy.

”No ihan vaan harrastuksena ja no ehkä joskus tulevaisuuessa taitojen karttuessa toki keikkaakin vois sivutoimisena tehhä. Et en mie mikkään pro ole.”

Kaveri kuitenkin kysäs, et voinko laittaa pari kuvaa tulemaan sille spostilla ja mie suostuin.

Parin päivän päästä tuli sposti ja häiskä kyseli, että paljonko maksas jos kävisin kuvaamassa heille saman kohteen valmiina jonakin aurinkoisena päivänä. No pe…le!!! Hitto, tottakai!! Paljon mie voisin siitä pyytää? Mitä ne oikein noissa valokuvausryhmissä on asiasta puhunu? Siihen hintaan, ettei sitä vituta tehdä.. Mutta omien taitojen mukaan.. Hmmm.. Lasketaas:

  • Kuvaamiseen menee aikaa about 1,5h, eli 35€x1.5= 52.5€
  • Editointiin 2h= 70€
  • Matkat yht 50km, eli 0,43e/km = 21,5€
  • Yhteensä siis 122€ + alv24% ja matkakulut päälle = 172.78€

Mites siitä noin paljon tuli? Onko toi kallista, oonko laskenu ees sinnepäin tämmösen vasta vuoden kuvanneen amatöörin hinnan? Mitäs nuo ammattikuvaajat ottaa? Tsekkaus valokuvaajat.fi sivustolle ja siellä on tuntiliksalle laitettu hintaa 196€ ekalta tunnilta ja seuraavilta tunneilta 105€. Oho. No, en mä ainakaan tuohon nähden ole kallis ja nuokin liksat varmaan on paljon kovempia jollain gurukuvaajalla..

No mitä mä vastaan sille? öh..

”No satasella tosta varmaan selviää plus alv päälle”.

Vtu. Ja vielä tuli huono omatunto pyytää sitä hunttia.. Ja epäilys, ettei se varmasti ota noin kallista settiä kun kännykameralla saa ihan hyvin niiden sometarpeisiin fotot.. perhana. Noh, meni jo.

Parin päivän päästä tulee vastaus: ”No tähän kohteeseen ei enää kuvia tarvita, jätkät kerkes ottaa ja ne laitettiin jakoon. Mut katotaan sitten seuraavien urakoiden aikaan uudestaan.”

Huokasin helpotuksesta. Olin jo kerenny ottaa uudet kuvat kohteesta ja huomasin, että ne on melko shittiä. Enhän mä vielä osaa fotoilla rakennusten kanssa varsinkaan tuolla laajiksella. Vai oisitteko ite menny myymään tämmösiä kuvia?

Eihän tässä ole mitään suoraa? Ja alaosan vois rajata pois, plus ehkä tän ois voinu stäkkäillä kolmesta eri valotuksesta? Ja melko tiukka rajaus, vähän löysemmin sivuista.
Photarilla pois etualan keppi, nurkan valkonen rätti ja etuoven katoksen pilarin viereinen sötös. Ja myös tässä kolme eri valotusta?
Tässä on jo ehkä jotain ideaakin omasta mielestä. Mutta liian tumma. Photarilla taivasta tummemmaksi ja talolle enempi valoa.
Tässä ois pitäny siivota sisältä tuota sälää pois ja tähän kans 3 valotusta?

Joten, nyt vaan nenä kiinni youtuben tarjontaan rakennuskuvaamisen osalta ja sitten kentälle harjottelemaan. Ihan vaan jo sen takia, että jos soitto/viesti sattuu tulemaan et nyt niitä kuvia hop!

Ja oon lukenu aika monet keskustelut eri foorumeilta tuon hinnottelun osalta. Mutta haluaisin kysyä, että paljonko ootte ottanu teidän ekoilta ”ei tuttavapiirin” keikoilta hintaa? Ja millä osaamisella/kalustolla ootte sen tehneet?


Tällä kertaa ”Wau” -efektin sai aikaan divine_forest niminen yhteisötili. Ihan hemmetin hienoja fotoja puista ja metsistä! Oon myös lukemassa tällä hetkellä Peter Wohllebenin Luonnon salainen verkosto ja puiden salattua elämää, joten tämä oli helppo valinta!


  • Shutterstock: 3,98$
  • Mostphotos: 0€

Valokuvaus. Merkitys.

Minkä takia valokuvaan? Mistä tuli se eka kipinä, vai tuliko sitä ollenkaan?

Palataan vuoteen 1994. Mä olin sillon 13v ja pienen jäbän hormoonit pisteli alavatsassa eikä likat enää olleetkaan niin ällöjä ja täynnä tyttöbakteereja. Mutta mä olin hemmetin ujo, vajosin pulpetin alle jos joku friidu satto vahingossa mua katsomaan. Ja mä aattelin, ettei kukaan edes ollut bakteerien levityksen suhteen muhun kiinnostunut, eikä varmasti tulisi ikinä olemaankaan.

Mua ärsytti ja mun sisällä pakotti. Piti siis tehä jotain, ja se jotain oli sillon bändi ja kitara. Kitaraa kun oppisin soittamaan, niin muikkelit lakois jo pelkän nimen kuullessaan ja keikoille pääsy pakottas mua olemaan rohkeempi. Eli kitaran soittamisen ensimmäinen selkeä ja puhdas motiivi oli päästä tutkimaan mitä likkojen hameiden alla piili. Kova työ tuotti tulosta, mutta motiivi soittamisen suhteen oli jo siinä vaiheessa vaihtunut. Kitaran kanssa hengailu oli hemmetin siistiä puuhaa ja tytöt oli vain kiva sivutuote. Skitta kulki mukana vessaan, välitunneilla oltiin soittoluokassa ja perjantaisin imettiin kiljua treenikämpillä. Musiikki oli aina mukana.

Nyt about 25 vuotta myöhemmin huomaan, että kameran kanssa mennään melkein samoilla poluilla. Oon jo joitakin vuosia miettinyt, että oispa siistiä tehdä osa elannosta muutenkin kuin ”perusduunilla”. Eli harrastuksen kautta sais rahaa. Päätin opetella käyttämään järkkäriä ja vetää parit miljardit valokuvilla ja videoilla. Simple as that. Niinpä viime vuonna ”varastin” naisen järkkärin ja aloin opettelemaan sen käyttöä. Melko puhtaasti motiivina oppia kuvaamaan hienoja fotoja ja saada sitä kautta rahaa. Ei mua kiinnostanut valokuvaus taiteena tai oman ilmaisun välineenä. Ja jos haluaa tienata, niin pitää olla Peter Mäckinnon tai Brandon Woffeli.. Eikä ne varmaan ole sitä vuotta enempää kameran kanssa leikkineet.

Imin infoa videoista, luin blogeja, katoin pari kurssia Skillsharella ja kannoin Nikonia joka paikkaan. Sitten aloin ihmettelemään kuvankäsittelyä ja miten tämän hetken trendikkäimmät instakuvaajat editoi tuotoksiaan.

Ja teen noita kaikkia asioita edelleen. Kamera on melkein aina mukana, youtube/insta kovassa käytössä ja kuvien editointia harjoittelen päivittäin. Ja kyllä siellä edelleen osana tekemiseen motivoi perkeleen hienojen kuvien ottaminen ja mahdollisuus tehdä kuvaamisella jossain vaiheessa rahaa. Mutta jostain sinne väliin on hiipinyt pieni kipinä itse tekemiseen ilman sitä lopputuloksen kliimaksia. Tiedättekö, niitä hiljaisia sivukevytorgasmeja kun perse jäätyy lumihangessa ja kameran suljin rapsahtaa.

Mutta en silti osaa vielä sanoa mikä merkitys minulle on kuvata. Haluanko tehdä kuvillani tarinaa, dokumenttia, kuvata luontoa, ihmisiä, ihoa vai hurahdanko jossain vaiheessa taiteellisempaan suuntaan. En tiedä. Mutta sen tiedän, että tässä menee varmaan se loppuelämä jos vain jaksan kiinnostusta ruokkia.


Aiheeseen liittyen inspiksen lähteenä on viime viikosta asti ollut kirja!

Seppo Saves – Valokuvaaja haastatteluja .

Kirjassa Seppo käy haastattelemassa tunnettuja Suomalaisia valokuvaajia ja esittelee joitakin heidän valokuviaan. Ja myönnän rehellisesti, ainut jonka nimen kirjasta tunnistin, oli Hannes Heikura. Muista, mukaan lukien Seppo, en ollut ikinä kuullutkaan. Mä oon kyllä ihan kunnon noobie 😀

Kirja avas valokuvauksesta mun silmille täysin uuden maailman kaiken tuon instan ja showroomin pikselihössötysten lisäksi. Ja mikä raikas tuulahdus tuo olikaan! Nyt mua oikein kihelmöi kun tiedän 14 mulle uutta kuvaajaa joiden töitä pääsen tutkimaan ja joiden kuvat eroavat hyvin suuresti siitä valojen virrasta millä olen antanut itseäni päivittäin kyllästää. Siistiä!


  • Shutterstock: 3.73$
  • Mostphotos: 0€

Valokuvaus. Tahko ja oma tyyli.

Joskus on otettava riski ja herätettävä nukkuva nainen vähän aikaisemmin aamulla. Sannalla oli sunnuntai vapaa ja mä päätin raahata hänet Tahkolle lumikenkäilemään.

Aamuvouhkailun jälkeen saatiin kamat kasaan ja lähdettiin ajamaan kohti Tahkoa. Mulla oli visiona saada näpsittyä kuvia vuoren päältä kun aurinko nousee. Muuten hyvä, mutta se pallo oli noussu jo tunti sitten..

Mut ei se mitään, keli oli kiva ja lumikengät jalassa oli ihanan hikistä tarpoa!

Reippaan kolmen tunnin mönkimisen jälkeen oltiin takas autolla ja pääs kotiin ekuvien kimppuun. Päätin ottaa editointiin jotain uutta mukaan. Värit.

Tahkon takaa. Kelkkareitin varrelta.
Länsirinteet hetki ennen lumisateen saapumista
Vastavaloon ja väriä kehiin 😀

Mulla hakee oma tyyli vielä uomiaan, värejä vaiko ei? Luontoa, potretteja, makroa vai alieneita? Ei hajuakaan. Enkä tiedä mihin se menee, jos menee minnekään 😀 Mutta kivaa tämä on! Välillä silti meinaa antaa oman mielen jarruttaa hommia tyyliin:

”Et sä noin voi tehdä, mitä ne muut ajattelee? Jos sä äsken tykkäsit kuvata tuotekuvia, miten sä nyt sitten luontoa? Koita nyt pysyä jossain ruodussa, muuten kukaan ei tykkää! Me kotiin. Oot läski.”

Äh, v..akos tuosta, jos ei tee, ei yleensä pääse etenemään! Ja kerta vielä en ole täysin omaa stailia löytänyt, niin sitä pitää etsiä 🙂

Tässä ei ollu vielä hiki, pysty stoppaamaan hetkeksi!
Huipulla oli tuulista, töhneröistä ja kylmä.

Se on välillä pelottavaa lähtee tekemään jotain uutta. Ihminen on rakentunut suurelta osin niin, että se koittaa ohjata itseään tutun ja turvallisen pariin. Pleikkari ja bisse. Perusduuni ja volvo. Eikä niissäkään mitään pahaa ole. Itteä välillä vaan ärsyttää se miten helposti mukavuudet vie voiton ja jämähtyneisyys liimautuu iholle.

Oot sä jämähtänyt? No kuka nyt tuollaista myöntäis?


Tällä kertaa inspiksen ja intoilun lähteenä on tää häiskä: @milesofcolour Kaveri on kuvannut kolmisen vuotta ja opetellut homman melkein nollasta. Ja tekee aika mageeta settiä!!

Plus muistaakseni luin jostain postauksesta tyypin tarinan. Oli ollu ihan tyhjän päällä ja sit piti vaan keksiä, että mitä hemmettiä sitä tekis? Kamera käteen ja uuden elämän alkuun! Siistiä!!

Uskaltakaa tehdä!!

Tänään. Mihin sitä rahaa?

Yhä enemmän ja enemmän tulee mietittyä sitä, että mitä oikeasti haluaa tehdä. Nuorempana mentiin ihan fiiliksen mukaan ja ei paljoa tullu mietittyä seuraavaa hetkeä pidemmälle. Eikä silloin oikeastaan edes ajatellut mitä sitä oikeasti haluaisi elämällään tehdä.

Nyt jopa vähän ahistaa, kun on havahtunut tähän tilaan missä ymmärtää, että elämässä vois halutakin jotain muuta kuin ajelehtimista tilanteesta toiseen. Mutta mitä hemmettiä se ois? Mikä ois se juttu mikä sais mut aamulla ylös, mikä pistäs mut hymyilemään ja mikä tekis mut ihan hemmetin rikkaaks!! Siis sellaseks ökyrikkaaks jolla on huvila marsissa ja sauna plutossa.

No joo, ehkä ei ihan noin. Sauna plutossa ois aika kaukana. Eikä kukaan oo vielä selvittänyt pitääkö marsin huvilalle olla erikseen likaveden imeytyskenttä tai onko joku Kuopiolainen kaupunginpäättäjä ylipäätään kieltämässä sellaisen hirsitornitalon rakentamista ”kun se ei sovi paikalliseen kulttuurimaisemaan ja mulla on huono elämä.. v**u.” Jos perhana muutan joskus sinne, niin en kutsu Kuopion änkyröitä sinne kylään. Pyydän Vieremän metropolin päällikön kahville ja pullalle. Ja ehkä saunaan.

Mutta rahaa sais tulla. Sillä kun nykymaailmassa mahdollistetaan monia asioita. Mutta mitä asioita se mahdollistais mun elämässä ja pystyskö niitä kuitenkin tehdä ilman rikkauksia?

Valokuvaus:

Mulla on tällä hetkellä käytössä vaimon järkkäri ja siihen muutama ihan jees linssi. Kamera on Nikon D3200, jolla olen päässyt todella hyvin alkuun ja joka on mahdollistanut opettelun valokuvauksen saralla.

Mihin sitten tarvitsen rahaa? No uusiin kameroihin, objektiiveihin, jalustoihin, muistikortteihin, reppuihin, näyttöihin, läppäreihin, tabletteihin, linssisuojuksiin, pariin kantajaan ja sitten vielä massit siihen, että pääsee kuvaamaan NegaNega saarelle miesneitsyiden uhraamista amazonittarille (huomasitteko, ei ollut naisneitsyitä, meikä on ihan sisällä tasa-arvossa!!)(Vai oonko, eikös niitä pitäs olla sillon molempia puolia ja vielä pari erisukupuolista ja ainakin yks sukupuoleton plus muutama entinen naapuri).

Arvioitu budjetti: 20 miljoonaa euroa.

Kirjoittaminen:

Mulla on tällä hetkellä käytössä lyijykynä, muutama vihko, läppäri, kännykkä ja olematon muisti.

Mihin sitten tarvitsen rahaa? No, jos valokuvaukseen meni jo toi 20milj, ja mut meinattiin uhrata NegaNegalla, niin yksityisterapiakin on jo aika kallista. Mulla oli yks läppäri reissussa mukana ja se meni rikki kun alkuasukas etti sieltä jumalaa. Lyijykynän annoin uhripäällikölle pantiksi siitä, että ”tulen” vielä takaisin, käyn vaan hakemassa gopron jotta saan kunnon timelapsit uhrautumisesta. Sitten piti lahjoa paikallinen känninen lentäjä parilla tonnilla ja yhdellä jallulla jotta pääsisin saarelta pois. Lentokone kuitenkin tippu PosiPosi saarelle ja sen heimopäällikkö halus 25 miljoonaa euroa ettei kerro sen veljelle NegaNegassa missä oon.

Arvioitu budjetti: 25 miljoonaa euroa.

Pleikalla pelaaminen:

Mulla on tällä hetkellä käytössä pleikka 4, se eka versio. Yksi ohjain, neljä peliä ja viikko sitten hankittu triali psgold jäsenyydestä.

Mihin sitten tarvitsen rahaa? No, trial päättyy ihan just ja Fallout74 ukkeli on vasta tasolla 16 ja mun perustama lihapakkaamo pitää korjata.

Arvioitu budjetti: 60e + pari pussia pähkinöitä pelisessioiden ajaksi.


Lopputulos:

Mun pitää olla ökyrikas. Vaimo ei hyväksy pelkästään pleikalla pelaamista.

Valokuvaus. Mitä ja millä kuvata?

Keltanokka valokuvauksessa ja elämässä pohtii rungon vaihtamista uudempaan ja päätyy olemaan kysymättä apua eri foorumeilta 😀


Usemmassa valokuvaukseen liittyvässä someryhmässä, foorumissa tai vaikkapa lehdessä neuvotaan aloittelijoita pysymään ns. entrylevel järkkäreissä ja opettelemaan ensiksi kuvaamaan ja sitten vasta, jos taidot karttuvat/ammatti vaatii voi alkaa harkitsemaan hankkivansa ominaisuuksiltaan paremman kameran. Ja aina ennen sitä pitää muistaa sijoittaa erilaisiin linsseihin ja osata päättää kuvaatko aina kropilla vai vaihdatko joskus täyskennoon. Mutta jos nyt sitten olet kuitenkin väkisin vaihtamassa runkoa uudempaan malliin, niin se pitää osata perustella tarpeeksi hyvin, jotta vaihto voidaan ”piireissä” hyväksyä.

Sitten jos olet saanut hyväksynnän uuden rungon hankkimiseen (luultavasti valehtemalla), niin täytyy osata vastata seuraavaan kysymykseen: Mitä ajattelit kuvata? No niin, jos siis olet aloittelija, et ehkä ole vielä löytänyt sitä ”sun juttua” ja alat sitten latelemaan hätävalheita kommenttiboxeihin: ”Joo, kyllä mä varmaan niitä oravia ja naimisiin menoja kuvaan. Sellaisen rungon haluan mihin ne saadaan mahtumaan! Niin ja joo, kyllä sinne pitää myös mahtua pari kuvaa marsista ja ruokalautasesta.”

Tässä vaiheessa sinulle linkataan muutama sivu missä voit verrata eri kameroiden ominaisuuksia oravia/vaimoja kuvatessa ja yksi tai kaksi kommentoijaa sanoo oravien/vaimojen olevan jo auttamattomasti out. Joku laittaa itse ottamansa kuvan naapurin takapihan kuusesta ja sanoo edelleen pärjäävänsä tuohitossuilla ja pelkällä silavalla koko talven. Muutama kaveri alkaa vouhottamaan jostain peilittömästä maailmasta ja yks ihmettelee onko se täysin laillista kuvata naapurin puita. Joku kommentoi vielä vähän takavasemmalta ja kertoo monta kameraa ja linssiä hän kantaa aina peräkärryssään mukana ruokakauppaan.

Noin 178 kommentin seasta löytyy lopulta yksi suht apua tuova vastaus: Tämä malli x sopii sinun tarpeisiisi näistä muista vaihtoehdoista parhaiten. Suosittelen myös tätä ja tätä linssiä settiin kaveriksi, niin avot! Siinäpä sulle hyvä paketti!” Hymyilet tyytyväisenä vastauksella ja alat selaamaan netistä ehdotetun setin hintaa. Tällä välin kommentteihin on huudeltu muutama myynnissä oleva setti kamelin kyttyröitä ja ukin käyttämät hiukan väsyneet henkselit. Niin ja peilitön maailma ei kaikkien mielestä ole hyvä maailma.

Lopulta löydät sulle ehdotetun setin kohtuulliseen hintaan (vaimolle numeroita pyöristellään vielä vähän alas) ja tilaat sen kotiin. Paketin saavuttua käpistelet kameran heti käyttökuntoon ja menet puistoon etsimään kuvattavia vaimoja, ei kun oravia. Naksutat kuvia uudella setillä pienen euforian kutkutellessa kroppaa ja lopulta parin päivän päästä löydät takaisin kotiin.

Lataat kuvat koneelle, säädät vähän clarityä, varjoja ja omaa oloa parilla kaljalla ja huokaiset tyytyväisenä. Siinä se nyt on, uudella kameralla otettu foto oravasta!! On se hieno! Hmm.. onkohan muillakin kuvia oravista? Käynpä kattomassa, mut luulen ettei ole kyllä läheskään yhtä hyviä kun mun. Jaahas, kukas tää Konsta Punkka oikein on?


Tämän kertainen inspiksen lähde on näillä upeilla kuvilla ri_mi_e

Kuvista huokuu fantasiamaisia henkäyksiä hyvin arkipäiväisistä kohteista. Värit, sommittelu ja fiilis!! Toimii mun silmaan erittäin hyvin!! Jotain tämän tyylistä edittiä mä olen myös koittanut etsiä omiin kuviin. Lähellekään tätä en ole vielä päässyt, mutta ehkä joku päivä 🙂


Shutterstock: 3,73 usd

Valokuvaus. Tekemisen pelko

Muistin, että miehän tein tossa kuvaushuuman ensi-innoilla tämmösen ”making of” videon tämän vuoden huhtikuussa. Sain idean tuohon kuvaan instan bookstagrammista ja jäin miettimään miten sen vois toteuttaa. Mikä vois pölistä tarpeeksi hyvin? No jauhot!!

”Kultsuu!? Onko meillä pöliseviä jauhoja?”

”Täh? Mitä, ei kyllä, et sinä, mihin sinä niitä tarttet?”

”Yhteen testiin..”

Ja siitä se lähti. Kaksion avokeittiön pöytä tyhjäksi, spotti paikoilleen (35e softbox-setistä) ja vaimo kirjan ja jauhojen sekaan. Eikä mulla vielä tuolloin oikein ollut hajua miten kameran eri säätöjä oikein käytetään. Kunhan pyörittelin Nikonin eturullaa ja ihmettelin miten hemmetissä nuo manuaaliset säädöt voi ikinä oppia..

Alkuun olin, että mitä ihmettä tässä pitäs tehä, mutta siitä se vähän kerrassaan lähti muotoutumaan. Pääasia oli, että uskalsin aloittaa. Lähdin liikkeelle. Se oli tässä se juttu.

Mulla on välillä huono tapa olla tekemättä asioita mitä en osaa tai mistä en oikein teidä mitään. Ja ihan vaan sen takia, kun se pohjimmiltaan on pelottavaa. Mitä jos epäonnistun, mitä jos tästä ei tuu mitään? Mitä jos tähän käytetty aika onkin pois jostain merkityksellistä mistä en edes tiedä?

Paskat. Tommoset ajatukset saa vaan lamaantumaan. Sun täytyy lähteä liikkeelle, sun täytyy antaa itselles lupa epäonnistua ja huomata, ettei ne ole mitään maailman loppuja. Niistähän voi vaikka oppia jotain 🙂

Ja tuon jos vielä vaikka sais itelleen sisäistettyä..

kirja_01


Ja sitten tämän kertainen inspiksen lähde (haluan esitellä täällä blogissa aina yhden tyypin instan, joka tavalla tai toisella saa mun ajatukset ja ideat hyrräämään tai sen kuvat vaan pysäyttää ja niitä jää ihailemaan):

@saarapho

saarapho

Saaran pohjoisen kuvissa tihkuu luonnon karuutta ja rosoista kauneutta. Mie tykkään!! Ja oon samalla hyvällä tavalla vähän kateellinen. Mun silmiin Saara on löytänyt jo sitä omaa tyyliään, mikä mulla on vielä hakusessa. Näitä kuvia katellessa alkaa itellä myös toi vaellusjalka nykimään, tonne pohjoseen pitää taas päästä!!

Seuraavaan kertaan!!!


 

Money made in shutterstock: 3,73$

Images upload: 51

Valokuvaus. Lightroom.

Hommasin vähän aika sitten photarin ja lightroomit, pitkällisen pohdinnan jälkeen. En kyllä ymmärrä mikä siinä niin pitkään ihmetytti, 20gb:n valokuvausjäsenyys kun maksaa alle 13e/kk. Jos sä harrastat valokuvausta,  ja vaikka olisitkin näin saakelin pers-A kuin mie, niin joku homma mättää jos ei kuussa omaan harrastukseen liikenisi tuota summaa. Jos talous on oikeasti niin tiukalla, että jostain pitäs nipistää pois tuo 13e/kk, niin tässä muutama vinkki: (näitä mietin omalle kohdalle)

1. Jätä kuussa yks baari-ilta pois (siitä 40-150€ mitä sinne uppoo darrapitsoineen, niin laita loput siihen purnukkaan minne laitat kolikot seuraavaa optiikkaa varten). Tosta 40e jää vielä 27e käyttämättä. Vuodessa se tekee 324e. Ja jos baariin ja jälkitauteihin menis se 150e, niin siitä jäis 137e ja se tekee vuodessa 1644e.

2. Käy tekemässä kuussa yks extraus jossain duunissa. Niissä tuntipalkka on jotain 9-13e välillä, joten max 2h riittää.

3. Pakkomyy pari kuvaa joka kuukausi sun sukulaisille 10e/kpl, pimeenä. Aattele, saat 20e, josta jää 7e käyttämättä. Voit joko käydä sen vetämässä baarissa häppäreillä kahtena bissenä tai laittaa siihen optiikkapurnukkaan. Vuodessa se tekee 84e, kahdessa 168e, kolmessa 252e ja neljässä vuodessa sulla on jo 336e. Ja jos et neljään vuoteen ole mistään muusta saanut säästettyä sun harrastukseen, niin mee vaan ja pidä pari päivää halvan viinan bileitä.

4. Jos asut vuokralla talossa missä vesi laskutetaan kulutuksen mukaan, niin käy frendeillä suihkussa. Mutta jos haluat olla tuhlari ja suikutella kotona, niin lainaa jostain vanna missä seisot pesun aikana. Voit uusiokäyttää tuon veden sun tiskien pesemiseen.

5. Lopeta harrastus ja vaivu synkkyyteen. Jostain sä ne rahat siihen bisseen kyllä löydät.


Mutta joo, tuo ei ollut tämän postauksen pointti vaan se, että mä olen nyt opetellut kevythuoneilemaan ja vähän photaroimaan.  Ihan alussahan sitä tuossakin ollaan, mutta eipä se paremmaksi muutu kuin tekemällä. Ja tässä ois pari kuvaparia mitä oon saanut taiteiltua (kännykän lightroomilla):

Kamerana Nikon D3200 ja linssinä Nikkor 35mm 1:1.8G.


Nykyään tulee vietettyä yllättävän paljon aikaa instassa, en ees halua tietää sitä määrää mikä sinne uppoaa. Suuren osan siitäkin ajasta vois käyttää johonkin muuhun kehittävämpään. Vaikkapa:

  • Naisen kutitteluun
  • Kuvaamiseen
  • Kuvaamisen opetteluun
  • Kuvaamisesta puhumiseen
  • Kuvien jälkikäsittelyyn
  • Kuvien jälkikäsittelyn opetteluun
  • Kuvien jälkikäsittelystä puhumiseen
  • Naisen kutitteluun

Mutta noh, on siellä instassa jotain ihan intouttavaakin. Mä sain esimerkiksi mun kuvaustilille (@markorossiphotography) yksityisen viestin toiselta ihmiseltä!! Ja mikä parasta, sen kaverin sanoista sain taas potkua omaan tekemiseen ja hommasta jäi erittäin hyvä fiilis 🙂 Kiitän tästä! Siitä mä sain yhtenä ideana linkata tänne blogiin aina yhden tyypin instatilin, joka inspiroi mua tai jota mä ihailen.

Tämän viikon instatili: @nastymonkeey

nastymonkeey

Jos nastyn kuvat kolahti, niin laittakaahan kaveri instassa seurantaan!

Hei ja jos sulla on joku instatili mistä sä saat fiiliksiä ja inspiraatiota sun tekemiseen, niin linkkaa se tohon alle kommentteihin!!

Ciao!