Nurinkurinen opas hyvään elämään

Kuinka olla piittaamatta paskaakaan. Mark Manson

Suora lainaus takakannesta:

”Mark Mansonin kirja on kirpeä vastalääke elämäntaitomössön-sössötykselle – se on polku jaloon taitoon olla välittämättä hittojakaan, opas parempaan kärsimykseen. Kaikki ihmiset eivät voi olla supersankareita, vaan meidän pitää hyväksyä puutteemme ja rajoituksemme.”

Kirjasta:

Hyvin selkeästi ja ymmärrettävästi (lue: tarpeeksi yksinkertaisesti tällaiselle maallikolle) kirjoitettu kirja, jonka lukemalla ainakin allekirjoittanut tunsi löytävänsä taas pieniä paloja parempaan elämiseen. Manson kertoo teoksessaan miten olla piittamatta paskaakaan ja mitä se oikein tarkoittaa.

Ihmisellä on paljon arvoja, uskomuksia, toiveita ja haluja jotka kumpuavat olettamuksista, joita kuvittelee toisten arvostavan ja ihannoivan. Nykyaikana se iskee vielä niin kovin rajusti joka puolelta sosiaalisen median ja markkinakoneistojen toimesta, ettei me oikeastaan edes huomata mitä me itse haluaisimme olla ja mihin me oikeasti olisimme tyytyväisiä. Pitää olla isompaa pyllyä, tuhansia seuraajia, reteempää hipsteriä, kovinta mindsettiä, enemmän rahaa, uusinta kalustoa harrastamiseen, kiiltävämpää purjevenettä kuin naapurilla tai ihan mitä vaan mitä voi verrata yhteiskuntaluokasta riippumatta johonkin toiseen.

Kirjassa käydään läpi kaikki tuohon liittyvät sudenkuopat, arvomaailmojen vääristymät ja keinot miten hoksata mikä on oikeasti just sulle tärkeää.

”Mainokset ja toiset ihmiset saavat uskomaan, että hyvä elämä alkaa heti, kun saa paremman työn, katu-uskottavamman auton, nätimmän nasiystävän tai uudenkiiltävän poreammeen, jonka kylkiäisenä tulee kahluuallas lapsille. Maailma tuputtaa väsymättä, että parempi elämä edellyttää enemmän enemmän enemmän; osta enemmän, omista enemmän, tienaa enemmän, nai enemmän, ole enemmän. Joka puolelta sinkoilee käskyjä välittää kaikesta niin helvetisti.”

Kirjassa käsitellään myös aihetta miten me kerromme itsellemme tarinoita itsestämme ja kuinka niillä on iso vaikutus siihen miten me oikeasti voimme.

”Kun luopuu kertomuksista, joilla itseään määrittelee, on vapaa toimimaan (ja epäonnistumaan) sekä kasvamaan.. ..kun esimerkiksi opiskelija myöntää, ettei hän ehkä olekaan kapinallinen toisinajattelija, hän saa taas vapaasti olla kunnianhimoinen, kun oman akateemisen unelman tavoittelu ja mahdollinen epäonnistuminen eivät enää pelota.”

Kirja on jaettu yhdeksään lukuun ja ne kaikki sisältävät joko tarinoita Markin omasta elämästä tai hänen läheisten/ystävien/tuttavien tai Mansonin blogien kautta tulleista viesteistä. Helppoa, mutta silti pintaa syvempää tavaraa.

”Älä piittaa paskaakaan ei ole välinpitämättömyyttä vaan oikeista asioista välittämistä.”


Mielipide:

Kirjan ekat kolme lukua mua ärsytti ja ihan huolella. Kyllä nyt on kumma kun ei saa haluta olla onnellinen ja fiilistellä tavoitteita, jotka ovat ihanan kiiltokuvamaisen aitoja ja rehellisesti sanottuna päin persettä omassa arvomaailmassa. Nuo ekat kolme lukua meni kunnes aloin ymmärtää mistä kirjassa on kyse. Ja sen ymmärryksen kanssa olen paininut parin viikon verran. Kettumaista puuhaa, vai mitä? Sä hoksaat miten sun ylevät ajatukset ovatkin olleet sun paskimpien fiilisten tuottajia, sun itse itsellesi asettamat epämääräiset tavoitteet tuottavat lähinnä sua kuristusotteessa pitäviä ajatuksia ja ihmettelet vieä mikä tässä mättää. Eikä niistä ole vastuussa kukaan muu kuin minä ihan itse. Hemmetin ärsyttävää.

Luin kirjaa ja kirjoitin samalla siitä itselle muistiinpanoja ja liimailin kirjaan useamman pienen post-it lapun. Luultavasti tuolla yhdellä lukemisella kirjasta jäi mieleen ehkä 2% asiaa, josta mun aivot ottaa opikseen vajaan 0.2%. Joten kirjaan täytyy palata useamman kerran uudestaan ja koittaa välttää tätä kertakäyttökulttuurin tuomaa uuden ja nopean infon addiktiota, joka jo nyt on saanut mun mielen uskomaan, että suurin osa tuosta vuonna 2016 julkaistusta ja kertaalleen luetun kirjan opeista on jo vanhentunut. Jätän siis kirjan aina lojumaan vähän sinne ja tänne avoinna jostain kohdasta. Pahoittelut tästä rakas vaimoni, koita kestää.

Nurinkurinen opas hyvään elämään

Lämmin suositus teille, joita kiinnostaa. Mua tämä ei ois kiinnostanut parikymppisenä pätkääkään, eikä varmaan vielä kolmenkympin kohdallakaan. Mutta arvot, ajatukset ja vakaina uskomuksina pidetyt asiat muuttuvat elämisen myötä. Ja välillä se tekee kipeää, on hemmetin ärsyttävää ja kettumaista, mutta mä valitsen sen ponnistelun.

”Kyse ei ole tahdonvoimasta tai sinnikkyydestä. Kyse ei ole uuteen muotoon pakatusta lupauksesta päästä vaikeuksien kautta voittoon. Kyse on elämän mitä yksinkertaisimmasta ja perustavammanlaatuisimmasta ominaisuudesta: ponnistelut määrittelevät menestykset. Ongelmista kehkeytyy onnea sekä ajan myötä uusia, hieman entistä parempia ongelmia.”


Lukema: 0-10, kaikkea siltä väliltä ja joskus ei mitään.

Lukucorneri. Johtajuuden ristiriidat, Alf Rehn

Nyt on taas aikaa lukea ja ihmetellä. Vaellella uudessa kämpässä pieruverkkarit jalassa ja ihmetellä omia ajatuksia. Lukea sohvalla, käännellä sivuja parvekkeella, haistella sivuja työhuoneessa ja pläräillä uusia kirjoja vessassa. Olen käynyt myös kirjastossa ja sieltä käteen tarttui Alf Rehnin pari teosta. Tästä niistä toinen, Johtajuuden Ristiriidat.


Sisällöstä:

Johtajuus ei ole mikään simppeli setti. Siinä on haasteita, se on täynnä ristiriitoja ja inhimillistä toimintaa. Johtajat epäonnistuvat, he mokailevat ja heistä parhaat oppivat.

Alf Rehn käy kirjassaan läpi 32 teemaa mitä johtajuus on. Jokaisella teemalla on vastakohtansa, joka ei kuitenkaan kumoa toista. Parhaimmillaan ne täydentavät toisiaan ja luovat oppivan mielen kautta parempaa johtajuutta. Esimerkkeinä:

Johtajuus on miehekästä ja kovaa – Johtajuus on naisellista ja pehmeää

Johtaja odottaa – Johtaja reagoi

Johtajuus on pysyvää – Johtajuus on muuttuvaa

Tällä sapluunalla kirja jakaantuu helposti luettaviin kappaleisiin joiden sisällä Rehn kertoo useiden esimerkkien kautta mitä mikäkin teema tarkoittaa.

Selkeä, hyvin jäsennelty ja ihmiskielellä kirjoitettu teos!


Ajatuksia:

Lukieassani tätä kävin mielessä olenko itse kehittynyt esimiehenä/johtajana omissa duuneissa. Ja tulin siihen tulokseen, että käynpä menneisyydessä ja istutan 18v minän alas, lyön sitä kevyesti turpaan ja pakotan lukemaan tämän kirjan.

Marko 20v varastomies: Pari kossua jonka jälkeen sytytän tällä saunan kiukaaseen tulen. ”Vitun johtajat, mitä helvettiä ne oikeista töistä luulevat ymmärtävänsä, kermaperseet saatana. Tulisivat ite paskaa lapioimaan ja kunnon töitä tekemään.

Marko 30v takana 4 vuotta esimiestason töitä: Mitä hemmettiä, kyllä mä tiedän miten pitää johtaa. Emmä mitään tämmöstä tartte, kiukaaseen vaan ja punkkua kitusiin. Saakelin konsultit vaan käärii hyväuskoisilta kyhnyt omiin taskuihin.

Marko nyt: Hitto, olipa hyvää settiä! Onpa upeeta kun koko ajan oppii lisää! Tästä on hyvä viedä käytäntöön asioita ja kehittää duunissa juttuja ja ja … ai niin, mähän oon vittu työtön..


Menee helposti suositeltaviin teoksiin, ihan meille kaikille säätyä, sukupuolta, karvoja tai asemaa katsomatta. Paitsi jos tiedät, että haluat oppia jotain muuta tai olla oppimatta mitään. Kai sä osaat oman elämäs priorisoida?

Mä en…

Häid lihavõtteid!