Nurinkurinen opas hyvään elämään

Kuinka olla piittaamatta paskaakaan. Mark Manson

Suora lainaus takakannesta:

”Mark Mansonin kirja on kirpeä vastalääke elämäntaitomössön-sössötykselle – se on polku jaloon taitoon olla välittämättä hittojakaan, opas parempaan kärsimykseen. Kaikki ihmiset eivät voi olla supersankareita, vaan meidän pitää hyväksyä puutteemme ja rajoituksemme.”

Kirjasta:

Hyvin selkeästi ja ymmärrettävästi (lue: tarpeeksi yksinkertaisesti tällaiselle maallikolle) kirjoitettu kirja, jonka lukemalla ainakin allekirjoittanut tunsi löytävänsä taas pieniä paloja parempaan elämiseen. Manson kertoo teoksessaan miten olla piittamatta paskaakaan ja mitä se oikein tarkoittaa.

Ihmisellä on paljon arvoja, uskomuksia, toiveita ja haluja jotka kumpuavat olettamuksista, joita kuvittelee toisten arvostavan ja ihannoivan. Nykyaikana se iskee vielä niin kovin rajusti joka puolelta sosiaalisen median ja markkinakoneistojen toimesta, ettei me oikeastaan edes huomata mitä me itse haluaisimme olla ja mihin me oikeasti olisimme tyytyväisiä. Pitää olla isompaa pyllyä, tuhansia seuraajia, reteempää hipsteriä, kovinta mindsettiä, enemmän rahaa, uusinta kalustoa harrastamiseen, kiiltävämpää purjevenettä kuin naapurilla tai ihan mitä vaan mitä voi verrata yhteiskuntaluokasta riippumatta johonkin toiseen.

Kirjassa käydään läpi kaikki tuohon liittyvät sudenkuopat, arvomaailmojen vääristymät ja keinot miten hoksata mikä on oikeasti just sulle tärkeää.

”Mainokset ja toiset ihmiset saavat uskomaan, että hyvä elämä alkaa heti, kun saa paremman työn, katu-uskottavamman auton, nätimmän nasiystävän tai uudenkiiltävän poreammeen, jonka kylkiäisenä tulee kahluuallas lapsille. Maailma tuputtaa väsymättä, että parempi elämä edellyttää enemmän enemmän enemmän; osta enemmän, omista enemmän, tienaa enemmän, nai enemmän, ole enemmän. Joka puolelta sinkoilee käskyjä välittää kaikesta niin helvetisti.”

Kirjassa käsitellään myös aihetta miten me kerromme itsellemme tarinoita itsestämme ja kuinka niillä on iso vaikutus siihen miten me oikeasti voimme.

”Kun luopuu kertomuksista, joilla itseään määrittelee, on vapaa toimimaan (ja epäonnistumaan) sekä kasvamaan.. ..kun esimerkiksi opiskelija myöntää, ettei hän ehkä olekaan kapinallinen toisinajattelija, hän saa taas vapaasti olla kunnianhimoinen, kun oman akateemisen unelman tavoittelu ja mahdollinen epäonnistuminen eivät enää pelota.”

Kirja on jaettu yhdeksään lukuun ja ne kaikki sisältävät joko tarinoita Markin omasta elämästä tai hänen läheisten/ystävien/tuttavien tai Mansonin blogien kautta tulleista viesteistä. Helppoa, mutta silti pintaa syvempää tavaraa.

”Älä piittaa paskaakaan ei ole välinpitämättömyyttä vaan oikeista asioista välittämistä.”


Mielipide:

Kirjan ekat kolme lukua mua ärsytti ja ihan huolella. Kyllä nyt on kumma kun ei saa haluta olla onnellinen ja fiilistellä tavoitteita, jotka ovat ihanan kiiltokuvamaisen aitoja ja rehellisesti sanottuna päin persettä omassa arvomaailmassa. Nuo ekat kolme lukua meni kunnes aloin ymmärtää mistä kirjassa on kyse. Ja sen ymmärryksen kanssa olen paininut parin viikon verran. Kettumaista puuhaa, vai mitä? Sä hoksaat miten sun ylevät ajatukset ovatkin olleet sun paskimpien fiilisten tuottajia, sun itse itsellesi asettamat epämääräiset tavoitteet tuottavat lähinnä sua kuristusotteessa pitäviä ajatuksia ja ihmettelet vieä mikä tässä mättää. Eikä niistä ole vastuussa kukaan muu kuin minä ihan itse. Hemmetin ärsyttävää.

Luin kirjaa ja kirjoitin samalla siitä itselle muistiinpanoja ja liimailin kirjaan useamman pienen post-it lapun. Luultavasti tuolla yhdellä lukemisella kirjasta jäi mieleen ehkä 2% asiaa, josta mun aivot ottaa opikseen vajaan 0.2%. Joten kirjaan täytyy palata useamman kerran uudestaan ja koittaa välttää tätä kertakäyttökulttuurin tuomaa uuden ja nopean infon addiktiota, joka jo nyt on saanut mun mielen uskomaan, että suurin osa tuosta vuonna 2016 julkaistusta ja kertaalleen luetun kirjan opeista on jo vanhentunut. Jätän siis kirjan aina lojumaan vähän sinne ja tänne avoinna jostain kohdasta. Pahoittelut tästä rakas vaimoni, koita kestää.

Nurinkurinen opas hyvään elämään

Lämmin suositus teille, joita kiinnostaa. Mua tämä ei ois kiinnostanut parikymppisenä pätkääkään, eikä varmaan vielä kolmenkympin kohdallakaan. Mutta arvot, ajatukset ja vakaina uskomuksina pidetyt asiat muuttuvat elämisen myötä. Ja välillä se tekee kipeää, on hemmetin ärsyttävää ja kettumaista, mutta mä valitsen sen ponnistelun.

”Kyse ei ole tahdonvoimasta tai sinnikkyydestä. Kyse ei ole uuteen muotoon pakatusta lupauksesta päästä vaikeuksien kautta voittoon. Kyse on elämän mitä yksinkertaisimmasta ja perustavammanlaatuisimmasta ominaisuudesta: ponnistelut määrittelevät menestykset. Ongelmista kehkeytyy onnea sekä ajan myötä uusia, hieman entistä parempia ongelmia.”


Lukema: 0-10, kaikkea siltä väliltä ja joskus ei mitään.

Lukucorneri. Mies joka kuoli, Antti Tuomainen


No perhana, Antti. Valvotit mua ja siinä samalla mun vaimoa pari yötä sitten. Mua valvotit lukemalla ja vaimoa sillä, että valot olivat edelleen päällä ja sillä, että minä tuhisin ja hymähtelin enkä osannut sulkea kirjaa ennen aamu kolmea. Vaimon piti kuitenkin herätä aamulla töihin.

Mistä haetaan korvauksia? Vai tuunko sinne valvottamaan?

Juonesta:

Jaakko Kaunismaa, 37v, saa tietää kuolevansa. Kroppa on täynnä luonnosta peräisin olevia myrkkyjä, ja on vain ajan kysymys kun viikatemies piipahtaa kylään. Eivätkä myrkyt kehoon ole vahingossa joutuneet, joku haluaa murhata hänet, hitaasti, mutta varmasti.

Jaakolla ja hänen hutsumaisella (sori, pieni spoileri, mutta tää tulee ilmi aika äkkiä) vaimollaan on yhteinen sienibisnes. Matsutake, eli männyntuoksuvalmuska (Tricholoma matsutake) kasvaa jossain Haminan lähellä ja he ovat löytäneet hyvät apajat mistä sitä kerätä ja myydä kauemmaksi itään.

Sienifirmalla rullaa hyvin, sopparit ovat mintissä Japanilaisten kanssa ja edessä on erittäin mielenkiintoiset ajat Jaakon setviessä murhaajansa henkilöllisyyttä, paikkakunnalle tulleen uuden sienitehtaan kilpailukykyä ja ratkaisua avioliittonsa suhteen. Lisäksi kuolema kurkkii koko ajan nurkan takana, jokainen kerta mitä tahansa voi olla viimeinen kerta.


Mielipide:

Ehkä se oli Antin ansiota, ehkä se oli oikeiden hetkien nivoutumista mystillisesti yhteen tai ehkä se oli vain harhaa, mutta kirjaa lukiessa aloin heräämään henkiin. Minun tuli hemmetinmoinen nälkä, huomasin miten paljon olin antanut sisimpäni näivettyä, jättänyt sen pullistumaan tyhjästä kuin nälkälapsen mahan. Nyt ahmin sivuja, annoin solujeni syleillä lauseista syntyviä mielikuvia, tunsin taas miten paljon syvemmin kaikki asiat punoutuvat ja kiertyvät toisiinsa kiinni. Ikeasta ostetun yölampun ohut valonsiivu seinässä, vieressä haparoivaa unta tavoitteleva vaimo, peiton paino ja kevyt kipu alaselässä liian pitkään mahallaan olon takia. Ne ja se että osaan lukea ja minulla on mahdollisuus tehdä sitä turvallisessa, rauhallisessa ympäristössä saivat minut havahtumaan. Hetki on täydellinen. Ja kaikki siinä hetkessä on juuri niin kuin pitääkin. Noiden asioiden nivoutuminen yhteen, siinä se oli.

Tunsin onnea, sitä mitä en ole hetkeen tavoittanut ja nyt se tuli hiljaa hiipien olan takaa ja hyökkäsi lempeän ninjamaisesti sisääni.

Eli joo, tykkäsin kirjasta 😀


Lempikohtia:

Olen tykännyt Antin kirjoissa siitä, miten hän saa kuvailtua ja herätettyä monisyisiä mielikuvia sanoillaan ja luotua sitä kautta kirjoihinsa rikkaat elinympäristöt. Samalla tarina etenee ja en huomaa mitään turhia lauseita, sanoja tai kirjainten liikkeitä niissä kuvissa mitkä teksistä heijastuvat pääni sisään.

”Meillä jokaisella tuntuu olevan pulmamme. Minun pulmani näyttävät olevan kahdenalaisia: niitä, jotka liittyvät elämääni ja niitä, jotka liittyvät kuolemaani. En ole koskaan aiemmin ymmärtänyt kuinka läheisesti ne liittyvät toisiinsa. Kuolema on kuin tiivistettyä elämää: siihen pakkautuu yhdeksi suureksi kysymykseksi se kuinka elämää pitäisi elää. Tai kuinka olisi pitänyt.”

”Aamun valo saa puut, nurmen, ja pensaat vihertämään, se sävyttää ja värjää jokaisen lehden, korren ja varren erikseen ja omalla värillään. Oikealta vasemmalle, idästä länteen, sekunti sekunnilta, minuutti minuutilta; puutarha syttyy tuleen kun aamuaurinko osuu kukkiin, ja tuli leviää kunnes piha hohtaa, leimuaa ja nousee korkeuksiin kuin tuhansissa liekeissä.”

”Hänen leveä selkänsä on hiestä kiiltävä, pyöreät, vahvat pakarat hehkuvat kuin suuret punaiset posket.”

”Öiset ajatukset ovat päiväajatusten luurankoja, unelmien vääntyneitä ruumita. Ymmärsin sen kello neljä kun heräsin lyhyestä, tempoilevasta unenriekaleesta. Pelkäsin eläneeni väärin, hukanneeni elämäni. Pelko oli peruuttamattoman pelkoa, kuin olisi juossut jyrkänteen reunan yli ja sätkisin jalkojani tyhjyyden päällä.”


Lukema 9/10.

5 vinkkiä parempaan lukemiseen. Kuinka saat kirjoista enemmän irti:

Lukemisesta ei pidä tehdä suoritusta (ellet ole lukemassa johonkin tenttiin tai ole pelastamassa maailmaa). On mahtavaa vaan heittäytyä kirjan lumoihin ja unohtaa muu maailma ja kaikki typerät velvoitteet! Mutta välillä sulle saattaa tulla olo, että hei, mitähän muuta tästä kirjan tuomasta fiiliksestä sais irti?

Niinpä listasin tänne viisi vinkkiä miten saat twistattua ja upgreidattua sun lukukokemuksen toiselle asteelle:

1. Etsi kirjasta infoa!

Etsi kirjasta ja kirjailijasta lisää tietoa. Nykyään meidän ulottuvilla on melkein rajaton määrä infoa parin näpäyksen päässä joten käytä sitä hyödyksi! Googleta kirjan henkilöiden nimiä, hae kirjailijasta tehtyjä haastatteluja YouTubesta, etsi muiden bloggauksia kirjasta ja heitä rohkeasti sosiaalisessa mediassa kysymyksiä aiheesta. Mitä enemmän löydät infoa, niin yleensä sitä syvemmäksi mielenkiinto kirjaa kohtaan kasvaa ja sitä myötä sen lukeminen saa merkityksellisempiä sävyjä.

2. Tee muistiinpanoja.

Kun törmäät kirjassa sua intouttaviin tai koskettaviin lauseisiin, kirjoita ne jonnekin ylös. Mulla on käytössä päivä – ideakirjan yhdistelmä, jonne raapustan ylös luetuista kirjoista löydettyjä helmiä. Myös noista lauseista syntyvät omat ajatukset voi laittaa sinne, niitä on mielenkiintoista selailla myöhemmin läpi ja jos kirjoitat jotain kirjablogia, niin sieltä saat ammennettua helposti lisää sisältöä blogiisi.

3. Lue useampaa kirjaa kerralla!

Jos olet sekalukija (niin kuin minä), niin tykkäät luultavasti lukea kaunokirjallisuutta, elämänkertoja, tietokirjoja ja kaikkia muita kirjoitettuja muotoja mitkä vaan saat kiinni! Älä missään nimessä rajoita itseäsi silloin yhden kirjan armoille. Aloita niin monta kuin haluat, lue niitä missä järjestyksessä vaan ja lemppaa paskimmat kyydistä pois ja ota niiden tilalle uudet. Kunnioita itseäsi.

4. Jätä rohkeasti kirja kesken!

Jos kirja ei sytyttänyt ja luvut tuntuvat laahaavan ja vetävän sua suohon, niin lopeta! Laita kirja pois ja ota uusi tilalle. Elämä on liian lyhyt huonoille kirjoille. Sun ei tartte tykätä kaikesta.

5. Lue 10 minuuttia kerrallaan.

Tiedän, joskus voi olla haasteellista löytää sitä sadan tai vaikka viiden sadan sivun lukemiseen pyhitettyä aikaa. Ei hätää, ihan jo 5-10 minuuttia on riittävä aika lukemiseen. Laita esimerkiksi kello soimaan 10 minuuttia ennen normaalia herätystä ja hipsi tyhjään keittiöön lukemaan. 10 minuutin lukeminen on parempi kuin ei yhtään.

Ja lopuksi bonari mikäli olet heivaamassa luettuja tai kesken jätettyjä kirjoja pois:

Jos myyt kirjojasi kirpparilla, niin kirjoita pieneen post-it lappuun lyhyt teksti kirjasta ja kiinnitä se kirpparin lapun kanssa kirjan etukanteen. Näin tulevan ostajan on helpompi poistaa kirpparin tarra pois kirjasta ja samalla voit kirjoittaa jonkun nasevan myyntitekstin kirjalle (ja laittaa euron tai kaksi hintaa lisää).

Onko sulla jakaa vinkkejä lukemiseen liittyen? Missä asennossa on parasta lukea, oisko syytä lukea kahdestaa, voiko lukemalla löytää mielitietyn, voiko kirjaa käyttää ponnahduslautana? Laita kommenttia, kerro kokemuksistasi!