Lukucorneri. Mies joka kuoli, Antti Tuomainen


No perhana, Antti. Valvotit mua ja siinä samalla mun vaimoa pari yötä sitten. Mua valvotit lukemalla ja vaimoa sillä, että valot olivat edelleen päällä ja sillä, että minä tuhisin ja hymähtelin enkä osannut sulkea kirjaa ennen aamu kolmea. Vaimon piti kuitenkin herätä aamulla töihin.

Mistä haetaan korvauksia? Vai tuunko sinne valvottamaan?

Juonesta:

Jaakko Kaunismaa, 37v, saa tietää kuolevansa. Kroppa on täynnä luonnosta peräisin olevia myrkkyjä, ja on vain ajan kysymys kun viikatemies piipahtaa kylään. Eivätkä myrkyt kehoon ole vahingossa joutuneet, joku haluaa murhata hänet, hitaasti, mutta varmasti.

Jaakolla ja hänen hutsumaisella (sori, pieni spoileri, mutta tää tulee ilmi aika äkkiä) vaimollaan on yhteinen sienibisnes. Matsutake, eli männyntuoksuvalmuska (Tricholoma matsutake) kasvaa jossain Haminan lähellä ja he ovat löytäneet hyvät apajat mistä sitä kerätä ja myydä kauemmaksi itään.

Sienifirmalla rullaa hyvin, sopparit ovat mintissä Japanilaisten kanssa ja edessä on erittäin mielenkiintoiset ajat Jaakon setviessä murhaajansa henkilöllisyyttä, paikkakunnalle tulleen uuden sienitehtaan kilpailukykyä ja ratkaisua avioliittonsa suhteen. Lisäksi kuolema kurkkii koko ajan nurkan takana, jokainen kerta mitä tahansa voi olla viimeinen kerta.


Mielipide:

Ehkä se oli Antin ansiota, ehkä se oli oikeiden hetkien nivoutumista mystillisesti yhteen tai ehkä se oli vain harhaa, mutta kirjaa lukiessa aloin heräämään henkiin. Minun tuli hemmetinmoinen nälkä, huomasin miten paljon olin antanut sisimpäni näivettyä, jättänyt sen pullistumaan tyhjästä kuin nälkälapsen mahan. Nyt ahmin sivuja, annoin solujeni syleillä lauseista syntyviä mielikuvia, tunsin taas miten paljon syvemmin kaikki asiat punoutuvat ja kiertyvät toisiinsa kiinni. Ikeasta ostetun yölampun ohut valonsiivu seinässä, vieressä haparoivaa unta tavoitteleva vaimo, peiton paino ja kevyt kipu alaselässä liian pitkään mahallaan olon takia. Ne ja se että osaan lukea ja minulla on mahdollisuus tehdä sitä turvallisessa, rauhallisessa ympäristössä saivat minut havahtumaan. Hetki on täydellinen. Ja kaikki siinä hetkessä on juuri niin kuin pitääkin. Noiden asioiden nivoutuminen yhteen, siinä se oli.

Tunsin onnea, sitä mitä en ole hetkeen tavoittanut ja nyt se tuli hiljaa hiipien olan takaa ja hyökkäsi lempeän ninjamaisesti sisääni.

Eli joo, tykkäsin kirjasta 😀


Lempikohtia:

Olen tykännyt Antin kirjoissa siitä, miten hän saa kuvailtua ja herätettyä monisyisiä mielikuvia sanoillaan ja luotua sitä kautta kirjoihinsa rikkaat elinympäristöt. Samalla tarina etenee ja en huomaa mitään turhia lauseita, sanoja tai kirjainten liikkeitä niissä kuvissa mitkä teksistä heijastuvat pääni sisään.

”Meillä jokaisella tuntuu olevan pulmamme. Minun pulmani näyttävät olevan kahdenalaisia: niitä, jotka liittyvät elämääni ja niitä, jotka liittyvät kuolemaani. En ole koskaan aiemmin ymmärtänyt kuinka läheisesti ne liittyvät toisiinsa. Kuolema on kuin tiivistettyä elämää: siihen pakkautuu yhdeksi suureksi kysymykseksi se kuinka elämää pitäisi elää. Tai kuinka olisi pitänyt.”

”Aamun valo saa puut, nurmen, ja pensaat vihertämään, se sävyttää ja värjää jokaisen lehden, korren ja varren erikseen ja omalla värillään. Oikealta vasemmalle, idästä länteen, sekunti sekunnilta, minuutti minuutilta; puutarha syttyy tuleen kun aamuaurinko osuu kukkiin, ja tuli leviää kunnes piha hohtaa, leimuaa ja nousee korkeuksiin kuin tuhansissa liekeissä.”

”Hänen leveä selkänsä on hiestä kiiltävä, pyöreät, vahvat pakarat hehkuvat kuin suuret punaiset posket.”

”Öiset ajatukset ovat päiväajatusten luurankoja, unelmien vääntyneitä ruumita. Ymmärsin sen kello neljä kun heräsin lyhyestä, tempoilevasta unenriekaleesta. Pelkäsin eläneeni väärin, hukanneeni elämäni. Pelko oli peruuttamattoman pelkoa, kuin olisi juossut jyrkänteen reunan yli ja sätkisin jalkojani tyhjyyden päällä.”


Lukema 9/10.

5 vinkkiä parempaan lukemiseen. Kuinka saat kirjoista enemmän irti:

Lukemisesta ei pidä tehdä suoritusta (ellet ole lukemassa johonkin tenttiin tai ole pelastamassa maailmaa). On mahtavaa vaan heittäytyä kirjan lumoihin ja unohtaa muu maailma ja kaikki typerät velvoitteet! Mutta välillä sulle saattaa tulla olo, että hei, mitähän muuta tästä kirjan tuomasta fiiliksestä sais irti?

Niinpä listasin tänne viisi vinkkiä miten saat twistattua ja upgreidattua sun lukukokemuksen toiselle asteelle:

1. Etsi kirjasta infoa!

Etsi kirjasta ja kirjailijasta lisää tietoa. Nykyään meidän ulottuvilla on melkein rajaton määrä infoa parin näpäyksen päässä joten käytä sitä hyödyksi! Googleta kirjan henkilöiden nimiä, hae kirjailijasta tehtyjä haastatteluja YouTubesta, etsi muiden bloggauksia kirjasta ja heitä rohkeasti sosiaalisessa mediassa kysymyksiä aiheesta. Mitä enemmän löydät infoa, niin yleensä sitä syvemmäksi mielenkiinto kirjaa kohtaan kasvaa ja sitä myötä sen lukeminen saa merkityksellisempiä sävyjä.

2. Tee muistiinpanoja.

Kun törmäät kirjassa sua intouttaviin tai koskettaviin lauseisiin, kirjoita ne jonnekin ylös. Mulla on käytössä päivä – ideakirjan yhdistelmä, jonne raapustan ylös luetuista kirjoista löydettyjä helmiä. Myös noista lauseista syntyvät omat ajatukset voi laittaa sinne, niitä on mielenkiintoista selailla myöhemmin läpi ja jos kirjoitat jotain kirjablogia, niin sieltä saat ammennettua helposti lisää sisältöä blogiisi.

3. Lue useampaa kirjaa kerralla!

Jos olet sekalukija (niin kuin minä), niin tykkäät luultavasti lukea kaunokirjallisuutta, elämänkertoja, tietokirjoja ja kaikkia muita kirjoitettuja muotoja mitkä vaan saat kiinni! Älä missään nimessä rajoita itseäsi silloin yhden kirjan armoille. Aloita niin monta kuin haluat, lue niitä missä järjestyksessä vaan ja lemppaa paskimmat kyydistä pois ja ota niiden tilalle uudet. Kunnioita itseäsi.

4. Jätä rohkeasti kirja kesken!

Jos kirja ei sytyttänyt ja luvut tuntuvat laahaavan ja vetävän sua suohon, niin lopeta! Laita kirja pois ja ota uusi tilalle. Elämä on liian lyhyt huonoille kirjoille. Sun ei tartte tykätä kaikesta.

5. Lue 10 minuuttia kerrallaan.

Tiedän, joskus voi olla haasteellista löytää sitä sadan tai vaikka viiden sadan sivun lukemiseen pyhitettyä aikaa. Ei hätää, ihan jo 5-10 minuuttia on riittävä aika lukemiseen. Laita esimerkiksi kello soimaan 10 minuuttia ennen normaalia herätystä ja hipsi tyhjään keittiöön lukemaan. 10 minuutin lukeminen on parempi kuin ei yhtään.

Ja lopuksi bonari mikäli olet heivaamassa luettuja tai kesken jätettyjä kirjoja pois:

Jos myyt kirjojasi kirpparilla, niin kirjoita pieneen post-it lappuun lyhyt teksti kirjasta ja kiinnitä se kirpparin lapun kanssa kirjan etukanteen. Näin tulevan ostajan on helpompi poistaa kirpparin tarra pois kirjasta ja samalla voit kirjoittaa jonkun nasevan myyntitekstin kirjalle (ja laittaa euron tai kaksi hintaa lisää).

Onko sulla jakaa vinkkejä lukemiseen liittyen? Missä asennossa on parasta lukea, oisko syytä lukea kahdestaa, voiko lukemalla löytää mielitietyn, voiko kirjaa käyttää ponnahduslautana? Laita kommenttia, kerro kokemuksistasi!

Lukucorneri. Myrskyn ratsastaja, Pete Suhonen

Mua pelottaa lentäminen, se saa mun kädet hikoamaan, sydämen hakkaamaan ja aivot rutistumaan. En tykkää siitä ollenkaan. Mulla on aina kirja mukana lentokoneessa. Mietin et jos saan siihen fokusoitua mun ajatukset, niin pelkokin lievenee. Toimii, tiettyyn hetkeen asti. Yleensä laitan kirjan sivuun siinä vaiheessa kun sivut alkavat muistuttaa märkää vessapaperia. Mutta on olemassa yksi kombinaatio mille lentopelko antaa sijaa. Kevyt lentokenttämäinen hiprakka ja hyvä kirja.

Niinpä viime vuoden marraskuussa lentoa odotellessa luin kirjaa ja siemailin hipsterimäisin ottein melko paskan makuista indian pale alea. Kirjan nimi oli Myrskyn ratsastaja, romaani seikkailija Seppo Murajasta. Oluen nimeä en tuo esiin, haluan unohtaa sen.


”Viimeisen yön vietin vaimoni vieressä. Silitin Hannelen vatsaa, siinä on hentoa nukkaa, ja sanoin ymmärtäväni häntä, kunpa hänkin ymmärtäisi minua.”

Lyhyesti:
Seppo Muraja, 1943-1974, oli seikkailija joka heitti veivinsä intohimonsa parissa.


Kirjassa kerrotaan puolidokumentaarisin ottein miten Sepon toinen yltiöhullu retki etenee ja mihin se loppuu. Kaveri haluaa kiertää maailman Finmar 570 daycruiser paatilla. Maailman!! Miettikää sitä vapauden fiilistä mikä iskee kun sä oot menossa ja elät just siinä hetkessä. Sepolla se oli meri, paatti ja suolaiset pärskeet vasten ihoa.

Kuinka monella meistä on se kipinä sisällä joka pakottaa meidät tekemään sen mitä sielu haluaa?! Se kipinä mikä haistattaa paskat sille kaikelle ”järkevyydelle” ja muiden arvosteluille!! Se kipinä mille meistä jokaisen pitäisi antaa lupa roihahtaa ja polttaa sisintämme niin, että luulee kuolevansa ennen kuin antautuu sille täysin!

"Järkeviä ratkaisuja tekevät liian monet ihmiset. Kun olet tarpeeksi järkevä jäät siihen missä olet."

Seppo kirjoittaa kirjeitä kotiinsa, vaimolle, lehtiin ja ystäville. Matka takkuilee alusta asti, mutta Murajan kipinä ei tahdo sammua. Hän on päättänyt elää, tehdä sen mitä pitää.

"Hän ei aio palata takaisin Suomeen, koska unelmat käyvät siellä pieniksi. Se jolla on unelma, lyödään alas, käsketään katsomaan katajaa."

Matka jatkuu, vaikka se välillä keskeytyykin. Moottori hajoaa, vene ryöstetään, se uppoaa, mies hakataan. Vauhtia haetaan välillä kotoa, kuljetaan pää piilossa kotikadulla ja ollaan lähellä luovuttamista. Silti veneen luo palataan, se korjataan, saadaan apua ja tukea tuntemattomilta ja päästään taas matkaan.

" Oli moottorini puhe, vain minulle, hennot valot mittaristossa. Ja nyt tähdet ylläni yhä ohuempien yöpilvien lomassa. Kun aurinko nousee, tiedän että meri on ultramariinin sininen." 

Mistä tuon uskalluksen löytää? Miten sitä niin helposti urautuu ja jää muiden määrittelemään ”turvaan”. Paikoilleen ja peläten muutosta?

"Juttelen veneelle, se on levoton"

Lento ei pelottanut enää. Olin pienen hetken perillä. Sisälläni roihahti. Se sattuu vieläkin.

Lukema 10/10.

Ps. Tässä Seppo ja Arto matkalla Atlantin yli.

Lukucorneri. Lauri Salovaara – Miljonääriksi 500 päivässä. Juha Virranniemi

”Marko, lueppas tämä nyt.” Sanoo Minna ja jädebaarin tiskiä vasten isketyn kirjan lämäys säikäyttää pari ohitse kulkevaa mummoa ja yhden Fortumin facetoface myyjän. Kauppakeskukseen laskeutuu jäätävä hiljaisuus.

”Tässä sulle inspiraatiota, hyvä kirja!”

Miljonääriksi 500 päivässä, Lauri Salovaara.

”Okei, mä luen. Kiitos.”

Niin mie sitten sen luin parissa päivässä ja intosolut pinkeenä.

Lyhyesti juonesta:

Salovaaran Lauri sai idean haluta miljonääriksi 500 päivässä ja päätti toteuttaa sen. Kirjassa seurataan miten Lauri sen teki.


”Lauri on taajaan julistanut haluavansa taloudellisesti riippumattomaksi. Väite on röyhkeä. Ainakin Suomessa. Miten joku kehtaa sanoa julkisuudessa ääneen, että haluaa taloudellisesti riippumattomaksi?”


Lauri kasasi itselleen tehokkaan viiden henkilön taustajoukon ja lähti myymään omaa osaamistaan yrityksille niiden osakkeita vastaan. Firmat joille hän itsensä myi, eivät maksaneet hänelle palkkaa, vaan tuon miljoonan täyttymistä seurattiin osakkeiden arvojen nousulla.


”Yrittäjän ja itsensä likoon laittajan on vaikea, lähes mahdoton, puhua väsymyksestä. Vaikka kuinka eletään modernissa yhteiskunnassa, jossa väsymys on paikoin muotia, ei se sovi Laurin pirtaan.”


Mielipide:

Kyllä. Ehdoton kyllä!!

Mutta jos olet vanhoihin ajatusmalleihisi tönkähtänyt MassaMasisSuomalainen, niin luettuasi parikin sivua, sua alkaa ärsyttää ja mahassa polttamaan kateuden pienet pirskeet. Lue silti, voit sitten möyhätä somessa ja tutuille tuosta Salovaaran ääliöstä. Saatpahan ainakin siitä hetken hupia.


”Suomessa ei tunneta omistajuutta. On olemassa vain yrittäjyyttä. Jotenkin tuntuu kielletyltä se, että ensin yrität, sitten onnistut ja sitten heittäytyisit omistajaksi – ettet tekisi oikeita töitä. Meidät on kasvatettu niin luterilaisesti: tee työtä aamusta iltaan elämäsi loppuun asti.”


Tuoko raha sitten onnea?

”Luulen, että se tuo täydempää elämää. Ei tarvitse miettiä asioista, joita ei voisi tehdä rahanpuutteen takia.”

Mä intoilin ja pirskahtelin ja fiilistelin Laurin onnistumisia pitkin kirjaa! Ihan huippua miten joku uskaltaa lähtee toteuttamaan ideoitaan/haaveitaan ja tekee sen julkisesti. Ja vielä Suomessa.

Kaverin projektia voi seurata myös näin jälkikäteen youtuben ja muiden kanavien kautta. Mutta helpoiten Laurin jäljille pääsee kun menee suoraan sen projektin nettisivuille:  https://www.1000000.fi/


Näin lopuksi mulla on teille kysymys, ei välttämättä tartte vastata tänne, vaan sen voi tehdä ihan itselle, mutta rehellisesti.

Jos näette jonkun henkilön menestyvän taloudellisesti (läheisen tai ”julkkiksen”), niin mikä on sun ensimmäinen fiilis?

A: ”Vau, onpa hienoa kun toi onnistuu ja menestyy!”

B: ”V..u mikä feikki, jotain mätää siinä on..”

C: ”Miks mä en ikinä onnistu? Ei musta kuitenkaan tuollaiseen olisi..”

D: ”Hitto, mä kokeilen kans!”

E: ”Ei paljoa kiinnosta.”

Lukucorneri. Metro 2033, Dmitri Gluhovski

Kirjakaupan tyttö räpytteli ripsiään, esitteli kyseisin teoksen ja sai myytyä sen minulle. Kirjan, josta en tiennyt yhtään mitään, enkä ikinä ollut kuullut kirjailijastakaan. Ei huono saavutus likalta, joka vielä kertoi olevansa toista päivää kirjakaupassa töissä!

Metro 2033 ja Mitri Gluhovksi. Kirjan kannen katoin aluksi esittävän viemäriä ja hetki meni, kunnes ymmärsin mitä tuo nimi tarkoittaa. Jotenkin sain sen käännettyä jonkun itäsuomalaisen bändin nimeksi ja aavistelin kirjan kertovan leukemiaan sairastuneen siperialaisen konduktöörin viimeisistä vuosista.  Mitä hemmettiä aivot?

Noh, kirja ei ainakaan suoranaisesti kerro leukemiaan sairastuneen konduktöörin viimeisistä vuosista eikä varsinkaan mistään soitinyhtyeistä.

Kirja on julkaistu alunperin netissä 2002, josta se ponnahti isoksikin hitiksi (yli miljoona myytyä kopiota) ja kirja myös poiki muutaman pelin sekä pari jatko-osaa.

Lyhyesti juonesta:

Ydinsota on sodittu ja Moskovan jengi majailee metrotunneleissa. Pimeissä nurkissa vaanii mörköjä ja päähenkilö Artjom huomaa pian olevansa keskiössä ihmiskunnan rippeiden pelastamiseksi.


”Artjom nousi vastahakoisesti paikaltaan nuotion ääreltä ja lähti kohti pimeyttä siirtäen rynnäkkökiväärin selästä rinnalleen. Hän seisoi aivan valaistun alueen äärilaidalla, latasi aseen suurieleisesti, mahdollisimman äänekkäästi ja uhkaavasti, ja huusi käheällä äänellä:

– Seis! Tunnussana!

Pimeydestä, josta hetkeä aiemmin oli kuulunut epämääräistä rahinaa ja matalaa mutinaa, kantautui nyt nopeiden, rytmikkäiden askelten ääni. Joku peräytyi tunnelin syvyyksiin Artjomin käheän äänen ja aseen naksauksen säikäyttämänä.” 


Artjom lähtee melko pian tarinan juoneen kuuluvalle matkalleen, tapaa retkellään kaikkea kummaa ja kirjan lopussa päätyy suun auki loksauttavaan ratkaisuun.

Mielipide:

Mitä pidemmälle kirjaa pääsi, sen koukuttavammaksi se muuttui. Myönnä, mulla oli alkuun ennakkoluuloja sen suhteen, että mitä mielenkiintoista voisi olla metrossa hengailussa? Kuopiossa kun ei ole metrotunneleita. Enkä ikinä käy Kuopion ulkopuolella. Kalakukkoo ja pottua vaan.

Mutta on siellä perhana, mielenkiintoa ja ahdistusta. Porukka kasvattaa sieniä, keittää viinaa ja metron seinämistä huokuu hallusinoivaa kauhua. Siistiä! Muutan metroon heti jos sellainen Kuopioon joskus rakennetaan. Mutta haluan myös rynnäkkökiväärin, patruunoita ja tarpeeksi vaihtokalsareita. How is with me!?!?!

Tykkään Gluhovksin tyylistä kirjoittaa. Siellä on väliin hyvin suorasukaista kerrontaa ja sitten saatetaan vaihtaa pohdiskelevaan, unettavaan ja leveällä pensselillä sutivaan filosofis-poliittiseen pohdintaan. Luulen kyllä unettavuuden olevan osin myös tarkoituksellista, jos Gluhovksi haluaa pitää henkensä ja samalla kritisoida oman maansa toimintaa.

Miten luin:

En kertaakaan lukenut kirjaa muualla kuin sängyssä. Yleensä aamuyöstä. Sopi hemmetin hyvin tunnelmaan. Yhden kerran nukahtelin hetkittäin ja lopulta piti palata neljä sivua takaisin, taittaa sivu korvalle ja luovuttaa.

Suositus:

Suosittelen tätä kirjaa häälahjaksi. Ja ääneen luettavaksi diplomaattien tapaamiseen Moskovassa. Äänilukijana tulee toimia krapulainen Ville Haapasalo.

Spessut:

Kirjan pohjalta on siis tehty parikin peliä, Metro 2033 ja Metro Last Light, jotka saa nykyään samassa paketissa hiukan paranneltuna Redux-versiona.

Mutta ei siinä vielä kaikki!! Metrosta tulee ensi vuonna uusi peli, Metro Exodus, jota iankin itse odotan peukalot syyhyten pleikalle!! Sitä ennen täytyy etsiä käsiin tuo redux ja sanoa heipat parisuhteelle pariksi päivää.

Kirjalle on myös olemassa jatkoa, Metro 2034 ja Metro 2035, joista 2034 on parhaillaan luettavana. Lukeminen tapahtuu edellisen kirjan muistoa kunnioittaen, sängyssä myöhään yöllä ja väliin nukahdellen.

 

 

 

 

Tänään. Kooste elämästä, 18.-28.6.18

Juhannus

Juhannus tuli ja meni. Oli aurinko ja oli olut. Rantasauna ja hyvä seura 🙂 Muistelin humalan olevan erilaisempaa, mutta ei se mitään. Se teinikännien pirskahteleva nousu ja darraton seuraava päivä on joka tapauksessa mennyttä aikaa. Olut on silti hyvää. Niin on myös rantasaunan löylytkin 🙂


Uusi duuni

Sitten oli ekat päivät uudessa duunissa, pelimyyjän housuissa. Ihanaa kaaosta ja sekavaa hengailua. Love that! Plus kaikki se oheiskrääsä, taikasauvoista yliaktiivisiin pokemoneihin ja kahleissa pidettäviin lohikäärmeisiin (oiskohan PETA miten kiinnostunut noista takahuoneen portaalin takaisista eläinparoista?)


Kielisyöpä

Eilen poltin kieleni, tai joku muu sen kyllä teki. Laserilla tykitettiin ja bodaava lekuri kiroili puukko mun suussa. Naurettiin yhdessä operaation jälkeen ja sain käskyn sekottaa erilaisia lääkkeitä jäätelöön. Suositus suklaajädelle ja kolmion muotoisille pillereille. Hetken kaikki on tosi hassua 🙂


Tämä hetki

Tänään sain salaiselta tiedustelupalvelulta vinkin kirjaston poistomyynnistä. Siihen jäi kaikki tekemiset ja talla pohjassa kurvailin Vuorelan kirjastoon. Tiedättekö kirjasokeuden, sen kun ette nää muuta kuin kirjoja. Ihanaa painettujen kirjainten humuista tuoksua ja sorjien lauseiden viettelevää alastomuutta… kunnon paperista erotiikkaa!!

Kävin samalla katsomassa kummityttöä, sain katseen takas. Kahvia, jäätelöä, kuulumisia ja täysin ymmärrettävää alle vuosikkaan ääntelyä 🙂

Nyt kalsarit jalassa hengailen kotona, toisella silmällä futista, toisella blogia ja varpailla hikeä. Odottelen naista kotiin ja reaktiota uusien kirjojen suhteen :

”Oi ihanaa kulta!!! Oot ostanu lisää kirjoja, sä sitten kyllä osaat olla niin hellyyttävä. Pitäskö sun kuitenkin lukea ne entiset 50 hankittua opusta eka?”

Sitten voidaankin yhdessä käpertyä sohvalle ja miettiä kannatetaanko Belgiaa vai Enklantia.

Elämä on just hyvä 🙂

Tajuton. 5 vinkkiä parempaan lukemiseen

Onko sinusta haasteellista löytää aikaa lukemiselle? Haittaako työ, perhe tai muut harrastukset syventämistä ihanaan hömppään? Ei hätää, lue nämä niksit niin voit uppoutua levollisin mielin tarinoiden lumoavaan maailmaan!

1. Jesari

Nyt on vain mielikuvitus rajana! Jesarilla teippaat esimerkiksi itsesi kätevästi varaston kattoon piiloon ja siinä samalla teet teipistä kätevän kirjatelineen! Toinen tehokkaaksi havaittu keino on askarrella jesarista vanha kunnon portti manalaan. Tönit sinne vaan kaikki häiriötekijät, rutistelet teipin roskiin ja avot!

2. Jari Sillanpää

Käy kysymässä Jarilta pari vinkkiä miten paeta todellisuutta ilman kirjaa. Toteuta ohjeita riittävä aika ja kerro tästä mielellään mahdollisimman monelle ja tarjoa apuvälineitä maksua vastaan. Eipä aikaakaan kun sinulla on soma, hiljainen oma pieni lukunurkkaus! Sinun ei tarvitse myöskään huolehtia liikunnasta tai ruoanlaitosta, ne tulevat kaikki talon puolesta!

3. Ennakoi

Seuraava niksiä varten täytyy tehdä hieman töitä. Mutta usko pois, on se sen arvoistakin! Huom! Toimii vain sähköisten kirjojen kanssa! Tutustu asuinalueesi haudankaivajaan, mielellään rahallisesti. Kerro hänelle tarvitsevasi hautapaikallesi muutamia ”oudohkoja” vaatimuksia.

1. Ohut ilmareikä ja hemmetin pitkä putki.

2. Hautapaikan viereisen puun latvaan kevyt aurinkopaneeli ja siitä johdotus hautaan.

3. Woltin häiskille haudan tarkka osoite

4. Arkun kanteen väliseinä jonka sisään lukulaite, nenäliinoja ja niskatyyny

5. Hätätilanteita varten buranaa ja vaihtosukat

Valmistelujen jälkeen feikkaa kuolemasi. Tähän löytyy ihan googlettamalla hyviä ohjeita, vink vink! Ota hautajaiset ihan rennosti ja panikoi vasta sitten kun arkku alkaa kuumeta. Sut krematoidaan. Ei se mitään. Tuhka toimii hyvänä lannoitteena uusien puiden kasvulle ja siitä kirjailijat saa lisää paperia. Ai niin, mutta tämähän oli vinkki sähkökirjoille.

4. After death

Nyt kun olet kuollut, niin riippuen ihan omasta uskostasi tai uskottomuudestasi, on sinulla useita upeita vaihtoehtoja lukurauhalle! Huom! Mikäli olet vain hävinnyt olemattomuuteen, voit skipata lopun näistä vinkeistä.

1. Luterilainen taivaspaikka.
Tunge pilvenhattaraa korviin ja keskity rauhassa paikan ainoaan elämänkertaan. Toinen vaihtoehto on selata niitä hemmetin painavia kivitauluja palavan pensaan valossa.

2. Islamin paratiisi.
Ei sulla ole aikaa lukea.

3. Buddhalainen reinkarnaatio
Pyri syntymään uudestaan kustannustoimittajana.

4. Perusta ennen kuolemaasi uusi uskonto.
Määrittele sille ”taivaspaikka” ja sinne lukuhuone johon sulla on luonnollisesti yksinoikeus. Muut kuolleet lahkolaiset kirjottaa hiki päässä sulle koko ajan uutta luettavaa.

5. Vale velhoilu

Opiskele velhoksi, kasvata parta ja lukkiudu torniin. Velhoile torni täyteen kirjoja, muuraa ovi umpeen ja istu alas. Lue.

Onko sinulla muita toimivia vinkkejä miten saavuttaa auvoinen lukurauha? Postaa rohkeasti vaan niitä tuohon alhaalla olevaan kommenttikenttään!!

May the books be with you! No, with me!!!