Tänään. Poikkeuksellisuuden tyrannia.

Oon parhaillani lukemassa kirjaa nimeltä ”Kuinka olla piittamaatta p*skaakaan” (Mark Manson) ja siinä mut pysäytti luku nimeltä poikkeuksellisuuden tyrannia.

Jos mietitään ihan rehellisesti, harva meistä on oikeasti poikkeuksellinen. Jos meistä suurin osa tai melkein kaikki ois, niin silloinhan poikkeuksellinen ei olis poikkeuksellinen vaan osa massaa.

Totuus on kuitenkin se, että meistä suurin osa on keskivertoja omissa hommissaan. Ja voin heti sanoa, että mä ainakin olen melko keskiverto tallaaja useammassa hommassa ja vielä useammassa hommassa mä vasta opettelen. Oikein hyvä en ole (vielä) missään ja v**n kovaa tekijää musta ei varmaan tulekaan millään alalla. Ihan jo sen takia, että erinomaisuuteen ja mestariksi pyrkiessä mun aika nyt tunnetuilla aloilla on jo ohi. Valmistautuminen olisi pitänyt aloittaa ala-asteella tai vieläkin ennemmin.


”Erinomaisuuteen pyrkivän on omistettava kunnianhimonsa kohteelle helvetisti aikaa ja voimia. Aikaa ja voimia on kaikilla rajallinen määrä, joten harvasta tulee todellinen taituri useammassa asiassa – tai edes yhdessä.”


Nykyisessä kulttuurissa, eli siinä missä me eletään ja ollaan joka hemmetin päivä, ääripäät nousevat aikaisempaa laajemmin esiin. Tuo interwebbi on tuonut maailman meidän nokkiemme eteen ja siellä tapahtuu tuo eriskummallinen vääristymä. Poikkeukselliset saavat suurimman huomion ja heistä tulee meidän mielessä ”normeja”, joiden arvoja meidän pitää mielestämme tavoitella.

Mieti, sä näät hemmetin ison ja pyöreen pyllyn instassa. No niin, sellainen pitää saada. Sä luet joiltain motivaatiosivuilta Bill Gatesin ja joogapäntsigurun aamurutiineista ja huomaat ettei sulla ole mahdollisuutta/halua herätä 04.30 ja aloittaa päivää vuoristomunkkien salaiselle jodlauksella. Sä kattelet sun instan hakusivuilta kauniita ihmisiä, upeita lokaatioita, piukean pingahtelelevia vatsalihaksia ja hemmetin tyylikkäitä asusteita.

Sua alkaa ketuttamaan. Ehkä hetken funtsit herätyskellolle 04:30 aikaa, tökit sormella sun mahamakkaroita ja koitat koskettaa suorin jaloin sormenpäillä varpaita. Meet peilin eteen ja törrötät huulia, vedät pömppistä sisään ja tsekkaat sun tilin. Sua ketuttaa vieläkin enemmän. V–un kauniit ja rikkaat ihmiset, menitte pilaamaan koko päivän. Ja totuus on se, ettet tule luultavasti ikinä saavuttamaan instafaboulouksen statusta. Sä ja mä, me ei olla poikkeustapauksia (tai no jokainen meistä omalla tavallaan on, mutta ei sillä tavalla mitä iso perse ja joogapäntsijodlailu Bullamaha saarilla edustaa).

Ja siinä ei ole mitään väärin. Ei sitten yhtään mitään väärin. Mua itseäni on alkanut ihan hemmetisti ahistamaan se, että pitäisi tavoitella noita kiiltokuvamaisia arvoja ja säihkyvää poikkeuksellisuutta. Eikä kukaan muu kuin minä itse ole itselleni noita arvoja tavoitteiksi laittanut (tai voin syyttää mun alitajuntaa, siitä kun en ymmärrä mitään).

Se on ihan minusta itsestä kiinni, niin kuin sinulla on vain juuri sinusta kiinni, mitä odotuksia me itsellemme laitetaan. Onko ne odotukset revitty mainosteollisuudeen levittämistä poikkeuksellisuuksista vai pitäskö niitä tavotteita itselle hakea kenties jostain muualta?


”Internet ei ole demokratisoinut vain tietoa – se on tuonut kaikkien ulottuville myös riittämättömyyden, itsensä epäilemisen ja häpeän.”


Jos sä kuitenkin haluat olla sellainen ”poikkeuksellinen instajoogakyliejennerfäbölöys”, niin unohda se. Kylie Jennereitä on vain yksi. Ritari Ässiä on vain yksi. Katuhaukkoja on vain yksi. Nykäsen Matteja oli vain yksi. Sinua on vain yksi, ja sillä tavalla sä olet poikkeuksellinen.

Mainokset

KieliSyöpäkirja. Alku. 15.4.18

Mä oon juonu, mut en oo juoppo. Mä oon polttanu, mut en ole tupakoitsija. Mä oon reissannu, mut en maailmaa ympäri. Mä oon soittanu bändissä, mut en ole kokenu bändäreitä. Kirjoitan ehkä peruskaiffaria enemmän, mutta en ole kirjailija. Olen ollut esimies, mutta en ikään koko paskan pomo. En ole laiha, enkä lihava, mutta mulla on hyvä perse.

Ja välillä mua ketuttaa, kun en ole saanut itsestäni aikaiseksi tehdä mestaria jossain tietyssä asiassa. Mä on vibbaillut ns. keskimaastossa koko elämäni. Olen tehnyt paljon, mutta jäänyt usein siihen pintaraapaisun asteelle. Mä oon sellainen keskivertopotilas.

Mut yhdestä asiasta olen erittäin tyytyväinen pelkkään pintaraapaisuun. Mä sain tietää about pari viikkoa sitten, että mulla on kielessä T1 kategorian syöpä. Tarkoittaa sitä, että syöpä on paikallinen ja pinnallinen, rajoittunut alle 2cm alueelle ja mitä luultavimmin riittävänä hoitomuotona on pelkkä leikkaus.

Leikkaus tehtiin neljä päivää sitten. Kielen oikea sivu aukaistiin, napsittiin pois syöpäsolut, kursittiin jäljelle jäänyt kieli kiinni ja passitettiin kotiin. Nyt sitten odotellaan patologin tuloksia ja onko tarvetta leikellä tai tutkia lisää. Kielen sivusta lähti sellainen 2x2cm pala ja lekurin mukaan menee hetki, jotta puhuminen ja syönti palautuu edes lähelle aikaisempaa tasoa.

Fiilikset:

Pelottaako? No totta munassa. Mä en olekaan tässä kropassa ikuinen. Se havainto on ehkä tiukin mitä tässä on tullu funtsittua. Vaikka kyse onkin vain T1-tason muutoksesta ja ennusteet tilastollisesti selvitä hengissä on 50-90% luokkaa, niin on sillä ”syöpä” sanalla vaan melkoinen vaikutus fiiliksiin. Vähän haastetta kehään lisää wannabe-masennus ja paniikkihäiriöt.

Mä oon koittanu ettiä tästä tilanteesta sellaista elämää isompaa neuvoa. Jotain näitä, että arvosta pieniä hetkiä, elä hetkessä jne kliseliibalaabaa.  Ja siinä leikkauspöydällä maatessa (hiukan toimimaton paikkallispuudutus) mietinkin, että onneksi jotkut hetket menee ohi, vaikka tuskallisen hitaasti.

Mutta synkkyyteen ei olla vaipumassa. Mä tykkään elää ja viimeisen viidentoistavuoden paini mentaalipuolen kanssa on tehny saman mielelle kuin säännöllinen treeni urheilijalle. Otetaan päivä kerrallaan ja keskitytään suurempaan kuvaan (ostin vähä aika sitten 50″ töllön).

Tämän hetkiset miinukset:

  • En voi syödä kiinteää ruokaa
  • Puhuminen on tuskallista ja vähäinen puhe kuulostaa kuulovammaisen tanskalaisen känniseltä sössötykseltä
  • Sauna on kielletty vielä parin päivän ajan

Tämän hetkiset plussat:

  • Ei tartte jutella kenenkään kanssa
  • Ei tartte jutella kenenkään kanssa
  • Mä oon laihtunu
  • Panacod