Tänään. Tavoitteiden ahdistus ja laiskat aivot.

Mulle tulee aina joku lukko jos asetan itselleni tavoitteita. Esimerkiksi nyt kirjoitin mun työhuoneen taululle rutiinit, jotka haluan tehdä joka päivä. Hitto kun heitti ahistuksen niskaan!! Ja ne ovat vielä sellaisia asioita joita tykkään tehdä:

1. 100 punnerrusta

2. 100 kirjoitettua sanaa (mitä tahansa tekstiä)

3. 50-100 luettua sivua (mitä tahansa kirjaa)

4. 10 min hiljentymistä (meditointi, tai millä nimellä hiljaa paikoillaan olemista nyt haluaa kutsua)

5. 1 otettu valokuva järkkärillä (myös sen käsittely ja julkaisu @markorossigraphy instassa)


Osaa noista olen jo tehnyt hetken aikaa, eikä ole ollut mitään ongelmaa. Kivaa, rentoa itsensä kehittämistä ja taitojen ylläpitoa. Mutta nyt niistä tuli heti jotain demoneita, Marko rukkaa palavilla keihällä pisteleviä androgyynejä succubuksia. Ahistaa.

Mikä tää juttu oikein on? Miks mun aivot on tollanen persläpi?


Kahlasin läpi netistä löytyviä ohjeita, vinkkejä ja oppeja tavoitteiden suhteen. Noh, tiivistettynä tavoitteista ahdistuminen johtuu siitä, että ne ovat liian isoja. Liian isoja?!?

Puretaanpa nuo päivittäiset tavoitteet aikaboxeiksi:

100 punnerrusta päivän aikana. 10 punnerruksessa menee 10s. Joten päivässä kuluu aikaa 100 punneruksen tekemiseen 100 sekuntia = 1min 40s

100 kirjoitettua sanaa. 5-10 min.

50-100 luettua sivua. 30-60 min.

1 otettu valokuva, sen muokkaus ja jako instaan 30 min.

10 min hiljentymistä.

Enimmillään koko setissä menee 1h 51 min 40s.

Voidaan pyöristää kahdeksi tunniksi. 2h

Ja tuo on sitten liikaa.


F..ing brains. Nuo kivat tekemiset kun muutettiin tavoitteiksi, niistä tuli heti vihollisia. Aivojen mielestä kaikki muutos on pahasta, energian hukkaa. Kaikki on nyt hyvin, älä kehitä ittees vaan näänny sohvalla räkääs. Aivot muistuttaa paljon vanhaa, ruttuista ja äkäistä naapurin mummoa/ukkia (sori, henkilöä) joka kyttää kaikkia ja vetää herneitä nokkaan aamupalaksi.

No mitä tuolle pitäs tehdä? Unohtaa kaikki ja kaljotella päivät pitkät Fortnitessä tai jossain muussa tanssiohjelmassa?

Ei.

Fortnite on niiiin eilisen juttu. Nyt on se joku Apex.

Tänään. Työnhaku.

Turhauttaako muita sähköiset työnhakukaavakkeet? Mua turhauttaa, en ole vielä törmännyt yhteenkään kunnolla toimivaan. Jos joku tietää sellaisen, vinkatkaa ja mä haen sinne ihan hakemisen helppouden ilosta!! Mut siis aiheseen, eli työnhaun oma tilanne (skill level ”baby”).

Etsin siis osa-aikaista duunia tällä hetkellä. Tai jos joku haluaa rahoittaa kaikkea 500e-10milj/kk, niin sekin käy. Olen avoin ehdotuksille..

Mun ei ole tarvinnut paljoa yleensä tehdä työnhakua, aika hyvin on tullut työllistyminen verkostojen kautta ja tekemällä hyvää duunia työpaikalla kuin työpaikalla. Tässä piilee kuitenkin oma haasteensa! Nyt kun koitin kirjoittaa cv:tä ja puristaa oman osaamisen timantin muotoon, niin höh, en osaakaan!

Pidän itseäni oppivana ja kokeneena yksilönä. Mutta en oikein tiedä mitä osaan todella hyvin. Oikeastaan osaan paljon, mutta monelta alalta.

Alla osittaista listaa eri töistä vuosilta 2000-2018:

  • Minitar Oy (omistus 10%).
    • Kehitys, markkinointi, myynti, HR, koulutukset, asiakaspalvelu
  • Kalevala Spirit
    • Finanssivastaava, rekrytointi, koulutus
  • GameStop Oy
    • Myyjä
  • Matkailukeskus Rauhalahti
    • Tarjoilija, markkinointi (some), tuotekehitys
  • Wild Nordic Finland
    • Opas
  • Ravintola Samruai
    • Tarjoilija, markkinointi, asiakaspalvelu
  • SeikkailuKuopio
    • Opas
  • Saimaan Laivamatkat
    • Ravintolavastaava, asiakaspalvelu
  • Saimaa Travel
    • Purseri (asiakasvastaava, hotellipäällikkö)
  • Kristina Cruises
    • Purseri (asiakasvastaava, hotellipäällikkö)

Ja sitten kun näitä koittaa jotenkin yhdistää, tai löytää sellaisen kunnon tiivistyksen, niin mulle tulee tenkkapoo.. Mutta mä tiedän kyllä mistä mä tykkään:

Esimies/johtajuus. Tässä parasta on päästä itse oppimaan koko ajan lisää ja jakaa sitä omaa osaamista oikeassa muodossa eteenpäin. Tähän sisältyy myös yrityksen toimintatapojen kehittäminen henksun kautta.

Asiakaspalvelu. Meitä on niin moneen lähtöön ja mä tykkään meidän ihmisten kirjosta!! Sitä kautta voi oppia niiiiiin paljon uutta ja tuota kautta on mahdollisuus tuottaa hyvää mieltä suoralla kontaktilla!

Markkinointi. En tiedä onko se se mun juttu, mutta kiinnostus on kova! En sano osaavani markkinoida, mutta haluan oppia enemmän ja enemmän!

Myynti. Tämän asian kanssa on sisällä ristiriitoja, mutta se tekeekin siitä vielä mielenkiintoisempaa!! Miten myydä tyrkyttämättä ja kuinka muuttaa myynnin negatiiviselta kalskahtavaaa asennetta omassa päässä.

Valokuvaus. Oi, tämä on upeeta!! Ihan amatööri olen, mutta se siinä on hienoa! Mulla on pieni aavistus kaikesta siitä mikä on vielä oppimatta!

Kirjoittaminen. Vanha rakkaus pentuvuosilta asti. Novelleja, raapaleita, runoja, asiatekstiä, lehtijuttuja, fiktiota, päiväkirjaa ja tällä hetkellä eniten blogeja.


Mut mitä töitä mä siis hakisin? Tarjoilija? Lehtienjakelija? Erakko? Presidentti? Tuo on nyt mulle haasteena, mä en tiedä tarkkaa työnkuvaa missä yhdistyisi mun osaaminen, kiinnostus ja halut oppia.

Vinkkejä, anyone? Miten saada sekametelistä väännettyä tiukkaa rautaa?

Tänään. #olisinpatiennyt

Maaret Kallio laittoi someen ihan huipun haasteen!! Eli mitä mä sanoisin nuorelle itselleni ja mitä olisin silloin halunnut tietää. Eli moro Marko 19v!!

 

  • Hitto sä oot nuoren ja komeen näkönen!! Äläkä huoli, sun perse pysyy jostain syystä timminä ja napakkana vaikka et aina muistakaan urheilla.

 

  • Jos intoilet jostain, niin anna palaa! Älä yliajattele ja vähättele itseäsi. Uskalla antaa intoilun viedä sua 🙂

 

  • Testaa rauhassa omia rajoja, mutta ota huomioon muut. Stoppaa välillä ja funtsi miten sun tekemiset voi vaikuttaa sun lähellä oleviin ihmisiin.

 

  • Kiinnitä huomiota pieniin asioihin! Tai no, sitä sä kyllä teet välillä vähän liikaakin. Koita siis hahmottaa kokonaisuuksia!

 

  • Sun kroppa hyvä noin, mutta muista, että vanhempana on paljon haasteellisempaa sulattaa läskejä (paitsi sun perse on edelleen kymppi).

 

  • Viinan kanssa läträäminen on hauskaa, mutta ota muut huomioon. Mieti oisko jotain muuta millä sä voisit täyttää sun viikonloppuja.

 

  • Sä saat ekan kunnon paniikkikohtauksen 23v. Se ei tee susta huonoa ihmistä. Eikä sen jälkeinen masennuskaan. Sun ei tartte näytellä tervettä, sun ei tartte pinnistellä pinnalla sen takia, että muut ei sais tietää. On ihan okei olla vähän nuts.

 

  • Nauti maailman kauneudesta (mä tiedän, että sä otat kauneuden aspektin lähinnä fyysisenä hommana, ja sekin on ihan fine. Mutta kauneutta löytyy myös muualta kuin naisten tisseistä.)

 

  • Sun sydän tulee särkymään useammin kuin kerran ja joka kerta se repii sut palasiks. Mutta ne surut pitää sisällään ihan hemmetin arvokkaita oppeja!

 

  • Mä en ole ihan varma johtuuko sun sosiaalisten tilanteiden pelot masennuksesta vai jostain lapsuuden koulukiusaamista vai mistä. Mutta ei se mitään, jossain vaiheessa sä huomaat, että sun pitää tehdä töitä löytääkses omaa aikaa. Ole ihan rauhassa nössö.

 

  • Älä rajoita tykkäämisiäsi ja tekemisiäsi muiden mielipiteiden takia. Jos susta on kiva kuunnella kantria tai madonnaa, sä tykkäät lukea fantasiaa ja scifiä tai haaveilet muista universumeista, niin tee niin. Fuck the others!!!

 

  • Edelliseen kohtaan kuitenkin lisäys: On hyvin epätodennäköistä, että alienit tulevat sieppaamaan sut ja vielä vähemmän epätodennäköistä, että löytäisit itsesi heidän tutkimuspöydältä isorintaisen naisalienin hyväksikäyttämänä.  Sitä paitsi sut palautettaisiin takaisin maahan kaiken sen jälkeen, joten ei, älä polta siltoja sun takana.

 

  • Rakastan sua!! Vaikka oletkin välillä ihan pirun hankala, etkä meinaa millään oppia vähemmällä kuin kantapään kautta ja oot silloin tällöin melko itsekeskeinen. Noi hommat kuitenkin muuttuu. Hauskaa matkaa, nähdään myöhemmin 🙂

 

 

 

Tänään. Into pinkeenä!!! 29.04.18

Olen nyt viimeisen parin vuoden aikana alkanut tajuta, ettei omia intoilun kohteita kannata torpata oman vajaapäisen mielen takia. Tuo mieli luo usein näkymättömiä esteitä, joita ei sen mukaan voi mitenkään ylittää. Don´t you even try.

Hyvänä esimerkkinä tällä hetkellä on intoilu valokuvaukseen ja videointiin. Selaan nettiä nenä vinossa ja suupielet vaahdossa aiheen suhteen. Ihastelen miten upeita kuvia Mcckinnonit, Palanderit, Mäkiset, Haapojat jne ottaa ja vedän kunnon fotokiksit.

Sitten tsekkaan heidän käyttämät välineistöt. V**u. Tuo linssi maksaa 2000€, tuo runko 6000€ ja yhteensä kaikki noi vermeet yhden saudiprinssin hengen verran. En edes tiedä miltä uusi kamera tuoksuu.

Mun kalusto on:

  • Nikon D3200 (senkin omistaa nainen), arvo 200€
  • Nikkor 35mm 1:1.8G, arvo 190€
  • Selfiekeppi, arvo 5€
  • DJI Osmo Gimbal, arvo 200€
  • Note 8, arvo firman omistama

Enhän mä mitenkään voi saada samanlaista tavaraa pihalle mitä noi varustekingit tuolla netissä. Ei mun ees kannata yrittää. Äh, jos mulla vaan ois rahaa. Mutta kun ei ole. Lakkaa yrittämästä, hukkaan heitettyä aikaa. Ei susta oo tuohon. Koita nyt vaan masentua ja lopettaa se haaveilu. Äläkä edes yritä nyt enää innostua, sä oot ihan typerä ja haiset pahalta. Vajakki. 

Terveisin oma rakas mielesi.

Noin.

Ja paskat.

Mä teen kaikkeni, jotta tuo ääni muuttaa tyyliään. Koulutan siitä itselleni työkalun, sellaisen joka potkii mua perseelle kun epäilen tekemisiäni. Sellaisen joka pitää mua pystyssä kun joku koittaa mua kaataa. Mun pitää ruokkia sitä onnistumisilla, ihan pienilläkin. Mun pitää muistuttaa meitä molempia siitä, että matka on jo alkanut. (Hitto mikä klisee..) 😀 😀 😀

Mut kattokaas tätä!

Tässä on kuva minkä otin Nikonilla pari vuotta sitten:

Purkki

Ja mä pidin tuota hyvänä kuvana. Eikä mulla ollut hajuakaan mistään valotuksista tai muista kameraan liittyvistä teknisistä hommista. Automaatti päälle ja räpsimään! En silloin ajatellut kuvaamista mitenkään sen tarkemmin. Ajattelin myös olevani muka vähän keskitasoa parempi photograafferi.. huh, huh..

Seuraavaksi noin kuukausi sitten otettu kuva. Silloin aloin tutustumaan kameran säätöihin tarkemmin, katselin ja lueskelin vähän kompositioista ja aloin yleisesti imemään infoa aiheesta enemmän.

kahvikippo2

Intoilin tästä kuvasta otsasuonet pinkeenä! Olin saanut tarkennuksen suht kohdilleen, olin löytänyt paikan missä valaistus teki oman fiiliksensä ja kuvattavan kohteen asettelu onnistui. Mutta mieli pohdiskeli seuraavaa:

Tässäkö tämä nyt on? Voiko tällä kameralla ja objektiivilla päästä muka parempaan..? Kannattaako enää edes koittaa kuvata. Äh, kun ei ole varaa parempaan kalustoon. Joo, siinäpä se tais olla. Oot yhä vajakki. 

Ihana mieli. Minä niin rakastan sua!!

Jatkoin kuitenkin.

Räps.

Räps.

Räps.

Räpsin silti.

Katselin huippukuvaajien videoita. Kuolasin heidän fotoja. Raahasin kameraa mukana. Sain vähän kielisyöpää ja mieli hiljeni hetkeksi.

Hyvä niin. Sitten sain kuvattua tämän:

ldropsretro.jpg

Ja sitten tämän:

kuppivesi

Silloin jotain naksahti aivoissa. Mietin, että ehkä olen saanut otettua askeleen eteen kehittymisessä paremmaksi kuvaajaksi. Mun mieli ei lytännytkään mua, se huomasi, että taidan olla vähintään puoliksi tosissani tämän intoilun suhteen. Se sipitti hiljaa korvaan:

”Okei, ehkä sä voit ottaa joskus toisenkin kuvan. Mutta älä vielä innostu, sä oot edelleen köyhä ja sun hiukset on ihan rasvaset. Menisit suihkuun.”

Kävin suihkussa ja on kyllä oikeasti ärsyttävää näiden pitenevien hiusten rasvoittuvuus. Joku hieroo mun päähän öisin voita. Naapuri?

Into leimahti! Päässä alkoi vilisemään ideoita mitä kuvata ja missä. Pakotin Sannan muutama ilta sitten keittiön pöydän ääreen ja kerroin kuvausidean. Sanna kuunteli ja katseli mua, hymyili ja nyökkäsi. Pöytä tyhjäksi, pari kohdelamppua sivuille, kirja auki ja perunajauhoa kirjan sivujen väliin. Sitten vaan lujaa kannet kiinni ja napsimaan fotoja!

  • 189 otosta
  • Keittiö ja vaatteet perunajauhossa
  • 2,5h
  • Innosta poksahtelevia suonia!

kirja5retro

Paras ottamani kuva tähän mennessä. Tiedän kuitenkin, etten ole vielä lähelläkään niitä rajoja, minne asti saan itseni ja nykyisen kaluston venytettyä. Tämä on vasta alkua 🙂

Ja lopuksi pitkän jaarittelun jälkeen muistutus itselle:

Muista tämä ihanan kutkuttava fiilis! Jokin hemmetin mielenkiintoinen on hyrähtänyt käyntiin! Annan itselleni luvan nauttia siitä täysillä. Vaikka into kuvaamiseen saattaisikin joskus lopahtaa, niin nyt mä olen päässyt yhden ison esteen yli. Mun mieli ei enää saa lytättyä mua läheskään niin helposti maahan. Se alkaa oppia. Rock!!!