Tänään. Mitä haluan ja paljon se maksaa?

Eilen yöllä kun en saanut oikein unta, niin funtsin mitä kaikkea maallista mun mieleni halajaa. Siis asioita, joita voi mitata tässä maailmantilassa kylmästi rahalla. Tavaroita, velkaa pois, hetkellistä mielenrauhaa ennen kun haluaa lisää..

Tiedättekö, on mennyt yllättävän pitkään, että olen saanut annettua itselleni luvan haaveilla maallisesta mammonasta tuntematta sen ihmeemmin siitä syyllisyyttä! Mistä sellanen syyllisyyden fiilis oikein edes tulee? Ja miksi?

No samapa tuo, ei jähä tuohon kiinni, listataan nyt ne härpäkkeet läpi!

Kamera ja linssit:

Kameralle ja linsseille varusteet:

Tietsikka videoita ja kuvia varten:

Kesämökki uusiksi: about 35000€

Haluan myös mun velat pois:

  • Opintolaina 12000€
  • Visa 2800€
  • Muut 4000€
  • Yhteensä: 18800€

Kaikki yhteensä: 72714.9€

Hmm, no niin, tuohan on vaan jonkun Sipilän parin kuukauden palkka. Pikku juttu. Katotaas sitten paljon mä tienaan tällä hetkellä ja mitä kiinteitä kuluja mulla on kuussa ja miten pitkään tuon rahan hankintaan sitä kautta menis.

Tulot:

  • Palkka about 1100/kk, vaihtelee kaikesta 0-3500€ välillä.
  • Ei muuta tällä hetkellä ja tuo palkkakin on hyvin epävarma. Mitään tukia en saa.

Menot:

  • Vuokra, sähkö, auto, ruoka yms 760€/kk
  • Puhelin, laitteet, opintolaina, visa 290€/kk
  • Yhteensä: 1050€

Erotus siis on n. +50€ ja se tarkottaa sitä etten kuluta esim vaatteisiin, bisseen, lääkäriin tai muihin yllättäviin kuluihin. Siistiä 😀 Eli jos toi 50€ oikeasti jäis käyttämättä, niin aikaa tuohon tavoitteeseen menis vähän päälle 121 vuotta!! Tunteeko joku jonkun kivan vampyyrin ja saisko sellasta hetkeksi lainaan?

Mutta elämä tulee kuitenkin eteen melkein joka kuukausi. Joten toi 50€ ei ole oikeasti käytettävissä. Aikaa menee siis ikuisuus ja mä oon kohta 40v. Mut toi vampyyri vois olla silti aika jees. Jos jäisin tähän ikään, niin en ikinä ois päivääkän yli 40v!! Mutta mutta, eläkeikä kyllä karkais ihan käsistä..


Mitä siis pitäisi tehdä?

Jos haluaisin säästää tuon rahan vuodessa, se tarkoittaisi kuukaudessa 6059.60€ laittamista sivuun. Kahteen vuoteen 3030€/kk, kolmeen vuoteen 2019€/kk, neljään vuoteen 1515€/kk.

Ihmetellään tuota neljän vuoden settiä. Säästöön 1515€/kk. Menot per kuukaus on siis 1050 + elämä, eli about 1300€. Noi tekee yht 2815€/kk. Pyöristetään 3000€/kk. Vaihtoehtoja:

  • Duuni mistä saa bruttona n. 5000€/kk (palkasta laskettu veroja yms 39%).
  • Pankilta, naapurilta tai mafialta velkaa koko summan edestä. Loppuelämä kusessa
  • Lotto, melko epävarmaa, mutta you never know
  • Vitun hyvä liikeidea. Koko ajan tekemässä, saattaa vaan mennä pidempään kuin tuo neljä vuotta saada sitä kautta kyhnyä
  • Vaimo parempiin hankkeisiin! Kannatan 😀
  • Vampyyrisetti varmaan toimis, yleensähän ne on leffoissa rikkaita. Ellei niistä tule veriholisteja. Tai joku katko päätä. Tai tunge puukepukkaa sydämeen. Tai ammu hopeaydintykkiaseella. Perhana rasistit.

Tai sitten otetaan paloina tuo setti. Velat nyt pyörii omaa elämää, ei huolta niistä. Laitetaan hankintaan eka sellaisia asioita, jotka voi myös generoida rahaa! Viilataan samalla niiden speksejä.

Kamerasetti Nikon Z6 + Z Nikkor 24-70mm F/4 S + FTZ-adapteri: 3099€

Joku nykyistä parempi tietsikka vääntämään videoo/kuvaa: 2000€

Tuossa(kin) on jo ihan jees tavoite. Eli 5099€ nyt alkuun. Hyvä. Sillä mennään!!!

Seuraavassa postauksessa vois ihmetellä miten tuon rahan sais raavittua kasaan tämän vuoden aikana. Velkarahan ottaminen on aika nounou, mutta niitäkin on olemassa erilaisia ja aina pitää olla avoin eri ehdotuksille. Ja eihän aina kaikkeen rahaakaan tartte..

See you!

Valokuvaus. Mitä ja millä kuvata?

Keltanokka valokuvauksessa ja elämässä pohtii rungon vaihtamista uudempaan ja päätyy olemaan kysymättä apua eri foorumeilta 😀


Usemmassa valokuvaukseen liittyvässä someryhmässä, foorumissa tai vaikkapa lehdessä neuvotaan aloittelijoita pysymään ns. entrylevel järkkäreissä ja opettelemaan ensiksi kuvaamaan ja sitten vasta, jos taidot karttuvat/ammatti vaatii voi alkaa harkitsemaan hankkivansa ominaisuuksiltaan paremman kameran. Ja aina ennen sitä pitää muistaa sijoittaa erilaisiin linsseihin ja osata päättää kuvaatko aina kropilla vai vaihdatko joskus täyskennoon. Mutta jos nyt sitten olet kuitenkin väkisin vaihtamassa runkoa uudempaan malliin, niin se pitää osata perustella tarpeeksi hyvin, jotta vaihto voidaan ”piireissä” hyväksyä.

Sitten jos olet saanut hyväksynnän uuden rungon hankkimiseen (luultavasti valehtemalla), niin täytyy osata vastata seuraavaan kysymykseen: Mitä ajattelit kuvata? No niin, jos siis olet aloittelija, et ehkä ole vielä löytänyt sitä ”sun juttua” ja alat sitten latelemaan hätävalheita kommenttiboxeihin: ”Joo, kyllä mä varmaan niitä oravia ja naimisiin menoja kuvaan. Sellaisen rungon haluan mihin ne saadaan mahtumaan! Niin ja joo, kyllä sinne pitää myös mahtua pari kuvaa marsista ja ruokalautasesta.”

Tässä vaiheessa sinulle linkataan muutama sivu missä voit verrata eri kameroiden ominaisuuksia oravia/vaimoja kuvatessa ja yksi tai kaksi kommentoijaa sanoo oravien/vaimojen olevan jo auttamattomasti out. Joku laittaa itse ottamansa kuvan naapurin takapihan kuusesta ja sanoo edelleen pärjäävänsä tuohitossuilla ja pelkällä silavalla koko talven. Muutama kaveri alkaa vouhottamaan jostain peilittömästä maailmasta ja yks ihmettelee onko se täysin laillista kuvata naapurin puita. Joku kommentoi vielä vähän takavasemmalta ja kertoo monta kameraa ja linssiä hän kantaa aina peräkärryssään mukana ruokakauppaan.

Noin 178 kommentin seasta löytyy lopulta yksi suht apua tuova vastaus: Tämä malli x sopii sinun tarpeisiisi näistä muista vaihtoehdoista parhaiten. Suosittelen myös tätä ja tätä linssiä settiin kaveriksi, niin avot! Siinäpä sulle hyvä paketti!” Hymyilet tyytyväisenä vastauksella ja alat selaamaan netistä ehdotetun setin hintaa. Tällä välin kommentteihin on huudeltu muutama myynnissä oleva setti kamelin kyttyröitä ja ukin käyttämät hiukan väsyneet henkselit. Niin ja peilitön maailma ei kaikkien mielestä ole hyvä maailma.

Lopulta löydät sulle ehdotetun setin kohtuulliseen hintaan (vaimolle numeroita pyöristellään vielä vähän alas) ja tilaat sen kotiin. Paketin saavuttua käpistelet kameran heti käyttökuntoon ja menet puistoon etsimään kuvattavia vaimoja, ei kun oravia. Naksutat kuvia uudella setillä pienen euforian kutkutellessa kroppaa ja lopulta parin päivän päästä löydät takaisin kotiin.

Lataat kuvat koneelle, säädät vähän clarityä, varjoja ja omaa oloa parilla kaljalla ja huokaiset tyytyväisenä. Siinä se nyt on, uudella kameralla otettu foto oravasta!! On se hieno! Hmm.. onkohan muillakin kuvia oravista? Käynpä kattomassa, mut luulen ettei ole kyllä läheskään yhtä hyviä kun mun. Jaahas, kukas tää Konsta Punkka oikein on?


Tämän kertainen inspiksen lähde on näillä upeilla kuvilla ri_mi_e

Kuvista huokuu fantasiamaisia henkäyksiä hyvin arkipäiväisistä kohteista. Värit, sommittelu ja fiilis!! Toimii mun silmaan erittäin hyvin!! Jotain tämän tyylistä edittiä mä olen myös koittanut etsiä omiin kuviin. Lähellekään tätä en ole vielä päässyt, mutta ehkä joku päivä 🙂


Shutterstock: 3,73 usd

Valokuvaus. Tekemisen pelko

Muistin, että miehän tein tossa kuvaushuuman ensi-innoilla tämmösen ”making of” videon tämän vuoden huhtikuussa. Sain idean tuohon kuvaan instan bookstagrammista ja jäin miettimään miten sen vois toteuttaa. Mikä vois pölistä tarpeeksi hyvin? No jauhot!!

”Kultsuu!? Onko meillä pöliseviä jauhoja?”

”Täh? Mitä, ei kyllä, et sinä, mihin sinä niitä tarttet?”

”Yhteen testiin..”

Ja siitä se lähti. Kaksion avokeittiön pöytä tyhjäksi, spotti paikoilleen (35e softbox-setistä) ja vaimo kirjan ja jauhojen sekaan. Eikä mulla vielä tuolloin oikein ollut hajua miten kameran eri säätöjä oikein käytetään. Kunhan pyörittelin Nikonin eturullaa ja ihmettelin miten hemmetissä nuo manuaaliset säädöt voi ikinä oppia..

Alkuun olin, että mitä ihmettä tässä pitäs tehä, mutta siitä se vähän kerrassaan lähti muotoutumaan. Pääasia oli, että uskalsin aloittaa. Lähdin liikkeelle. Se oli tässä se juttu.

Mulla on välillä huono tapa olla tekemättä asioita mitä en osaa tai mistä en oikein teidä mitään. Ja ihan vaan sen takia, kun se pohjimmiltaan on pelottavaa. Mitä jos epäonnistun, mitä jos tästä ei tuu mitään? Mitä jos tähän käytetty aika onkin pois jostain merkityksellistä mistä en edes tiedä?

Paskat. Tommoset ajatukset saa vaan lamaantumaan. Sun täytyy lähteä liikkeelle, sun täytyy antaa itselles lupa epäonnistua ja huomata, ettei ne ole mitään maailman loppuja. Niistähän voi vaikka oppia jotain 🙂

Ja tuon jos vielä vaikka sais itelleen sisäistettyä..

kirja_01


Ja sitten tämän kertainen inspiksen lähde (haluan esitellä täällä blogissa aina yhden tyypin instan, joka tavalla tai toisella saa mun ajatukset ja ideat hyrräämään tai sen kuvat vaan pysäyttää ja niitä jää ihailemaan):

@saarapho

saarapho

Saaran pohjoisen kuvissa tihkuu luonnon karuutta ja rosoista kauneutta. Mie tykkään!! Ja oon samalla hyvällä tavalla vähän kateellinen. Mun silmiin Saara on löytänyt jo sitä omaa tyyliään, mikä mulla on vielä hakusessa. Näitä kuvia katellessa alkaa itellä myös toi vaellusjalka nykimään, tonne pohjoseen pitää taas päästä!!

Seuraavaan kertaan!!!


 

Money made in shutterstock: 3,73$

Images upload: 51

Valokuvaus. 10 tsiljardia euroa!!

Mua itteeni häiritsee välillä ihan kauhiasti olla tällänen köyhä nysvä, jolla ois palo kuvata melkein mitä vaan mikä liikkuu tai on liikkumatta. Mutta sitä harrastusta häiritsee kovasti joku hemmetin duuni, vessahätä, nälkä, muut ihmiset, yksityisyyden suoja ja tyhjähkö lompakko.

Kieli pitkällä sitä töissä vessatauolla lukee isojen poikien ja tyttöjen kirjottelua uusista peilittömistä, kaameen isoista putkista, kohinattomista kennoista, telepatialla toimivista studiovaloista, lentokuvaushärveleistä ja samppanjalla täytetyistä valokuvaussessioista toisissa galakseissa.

Eli, jos mulla ois tuo 10 tsiljardia euroa, niin rakennuttaisin VKL:län!!!

VKL- eli valokuvauslinnoitus ois kaikkien valokuvauksesta kiinnostuneiden vapaassa ja ilmaisessa käytössä. Se ois kaheksan kilometriä pitkä ja kuus kilsaa levee. Siellä ois ihan hirveesti kaikkea kuvaukseen liittyvää sälää ja yksi uima-allas täynnä punaisia, pehmeitä vadelmakarkkeja. Se uima-allas ois kyllä vaan mun käytössä, salaisessa huoneessa josta kukaan muu ei tietäs mitään. Mut ei siitä sen enempää.

Idea ois siis sellainen, että VKL:ssä pääsis kaikki halukkaat kokeilemaan erilaisia kameroita, linssejä, salamoita, jalustoja, taustoja, ohjelmia, malleja, tilanteita ja kaikille ois myös ilmaset jäätelöt ja pomppulinna tarjolla. Sieltä löytys myös portaalit maailman hehkeimpiin kuvauskohteisiin ja myös erilaiset säätyypit ois säädettävissä omien halujen mukaan.

VKL:stä löytys uusimmat peilittömät, dagerrotypiakamerat, polaroidit, neulansilmät, kerttikset, camera obscurat, kalotypiat, kolonoskopiat, palkkikamerat, filmikamerat, digikamerat ja vesivärit.

Siellä ois myös vanha nurkassa jurottava setä joka ois selittämässä märkä pensseli viuhuten miten valokuvaus ei ole oikeasti taidetta.

Sen sedän vieressä ois toinen setä joka polkis markkinoiden ensimmäisiä digikameroita suu vaahdossa suohon filmikamera kaulalla. Kaulasauonet vaan poksahtelis, piks poks!

Kolmas setä ois pukeutunut mustaan kaapuun ja polttais pienoisroviolla uusia syntisen peilittömiä malleja. ”Kaikki kehitys on syntiä, myös filmien!!”

Sitten siellä vois olla sellasesta kovapehmytmuovista tehtyjä eri kameramalleja joilla Canonistit koittas hutkia Nikonisteja ja Leicalaisia ja sitten Rolleirit Fujitsulaisia ja Olympistejä ja Sonylaiset kaikkia muita. Lopulta kaikki ois ihan hikisiä ja mentäs porukalla saunaan. Saunassa alkais juttu luistamaan parin jallun jälkeen ja joku kysyis, että onko naiset miehiä parempia kuvaamaan? Nyrkkitappelu begins.

Lopulta homma rauhottus hetkeksi kunnes joku huikkais ettei arvosta jälkikäsiteltyjä kuvia. Muu jengi laittas sen sitten raketilla kuuhun.

Oisko hyvä?

Joukkorahotusta kenties?!?

Valokuvaus. Miten hoidat suhdettasi kameran kanssa?

Siinä se kamera on. Pöydällä jalustan päällä. On nyt jäänyt muutamia kertoja yksin kotiin. Jotain sen rungon ja  objektiivin olemuksessa on muuttunut. Sen musta väri on syventynyt, ehkä sen ryhti on himpun lösähtänyt, katse kohti lattiaa. Se masentuu. Se näivettyy. Se luulee etten muista sitä enää. Ja ehkä siinä himppu totuutta onkin. Mulla on vähän syyllinen fiilis.

Nuo hetket arkipäivinä kun huomaat jotain mielenkiintoista ja pysäytät muun olemisen. Sommittelet mielessäsi kuvaa, kaivat kameran laukusta esiin, otat objetiivin suojuksen pois ja hellästi sipaisten varmistat rullasta manuaaliasetuksen. Kyykistelet, venkuilet, urahtelet, tuhahtelet ja etsit oikeaa kuvakulmaa. Katsot etsimen läpi ja kaikki muu ympäriltä unohtuu. Leikittelet asennoilla, kiihdytät suljinta ja avaat aukkoa pykälä kerrallaan. Vain kohde, sinä ja kamera. Räps. Ja se kuvien ottamisen jälkeen kroppaan leviävä tyytyväisen lämmin raukeus ja tieto siitä, että kameran sisällä voi olla kasvamassa jotain mahtavaa (tai sitten ei, mutta on ne ainakin sun omia).

Ne hetket ovat vähentyneet. Niitä on ikävä. Niitä täytyy saada lisää!

Mutta kun ei ehdi. On duunia ja ulkona on huono keli ja pitäs kirjottaa ja on liian kuuma ja mahassa kiertää ja Fortniten dayli challenge on pelaamatta ja musta tuntuu, että lihon koko ajan ja kohta on häät ja kynnet on leikkaamatta ja toi youtuben video on kiva ja mitäs facessa.. Enkä mä ikään mun kuvilla mitään sais muutenkaan aikaan ja joku kuvaa aina paremmin ja ei tuolla mun kameralla saa kunnon fotoja ja ei se horisontti oo ikään suorassa ja kone ei jaksa pyörittää kunnon editoria ja mun maku on paska.

Mitä tuolle pitäs tehdä? Annetaanko toisillemme aikaa? Käydäänkö terapiassa? Pakotetaanko koskettamaan? Selataanko muistoja? Haetaanko inspiraatiota ulkopuolelta? Lainataanko toista kameraa kaverilta? Vaihdetaanko uuteen? Varustellaanko toista paremmin?

Onko tämä normaalia? (Tai no, normaaliudesta v..ut, mutta käykö tätä muillekin ja miten asiat ovat ratkenneet?)

Vinkkejä?

 

Valokuvaus. Suhteemme tila Nikonin kanssa. 21.07.18

Nikon D3200 ja Nikkor 35mm 1:1.8G. Mitä enempi tuota komboa kantelen, sitä tutummalta ja paremmalta se kädessä tuntuu. Kamera on peililliseksi järkkäriksi yhä kuuden vuoden julkaisemisenkin jälkeen kompakti ja linssissä riittää valovoimaa. Kameran kenno on kyllä iso800 jälkeen tuskaisen kohinallinen, mutta ainahan rajat jossain kulkevat.

Meillä on nyt menossa sellainen kuhertelukauden loppuvaiheen alamäki, jossa aina välillä joku asia ärsyttää toisessa, mutta sitä ei uskalla vielä ääneen sanoa, kun ei tunneta vielä kunnolla. Se enin toisen räpeltäminen on alkanut jo rutinoitumaan ja tekninen puoli hahmottumaan selkeämmäksi. Turhat hiplailut ovat vähentyneet, kun tietää suurin piirtein mitä mistäkin kohdasta tapahtuu. Mutta mitään kyllästymisen merkkejä ei ilmassa näy.  Mulla on edelleen fiilis, että tästä tulee ihan pidempikin liitto.

psx_20180710_234110
Vielä on opettelua, vielä on matkaa ja se on ihan parasta!

 

Kameran koko tekee sen, että se lähtee helposti mukaan minne vaan. Mä raahaan sitä duunimatkoilla, kauppareissuilla, vessassa, illanvietoissa jne. Linssin ollessa myös kompakti, ei sekään pullottele liikaa mistään läpi.

Tykkään myös näin aloittelijana primelinssin asettamista rajotteista. Zoomaus kun ei ole mahdollista. Eli sä asettelet suurimman osan ajasta itsesi ja kamerasi oikealle etäisyydelle ja oikeaan kulmaan kuvattavasta kohteesta (paitsi jos kuvaat studiossa tai liikuteltavien mallien kanssa). Sun pitää hakea sun kropalla se haluttu asettelu. Tuo kehittää mun mielestä niin teknistä kuin luovaa puolta valokuvaamisen suhteen!

psx_20180716_235638
Mun piti ryömiä melkein kokonaan näyttämön penkkien alle, jotta sain halutun sommittelun.

Omalta kohdaltani huomaan myös miten teknisen osaamisen myötä myös luova ajattelu on alkanut nivoutumaan hommaan mukaan. Pieninä oivalluksina, sellaisina suklaisina murusina, jotka maistuvat taivaallisille ja joiden sokeri koukuttaa etsimään niitä lisää.

psx_20180716_234532
Heijastus alhaalla olevista ikkunoista. Ajatuksena saada taivaalle jatketta ja fiiliksenä lentävä reki. Toteutus ehkä vielä ontuu, mutta luova ajattelu alkaa nostaa päätään.

Tällä hetkellä Nikon D3200 ja Nikkor 35mm 1:1.8G ovat tarpeisiini aivan passelit. Mutta ei sitä tarkoita, etten haaveilisi myös isommista ja paremmista vehkeistä. Tai no, nykyään kameroiden kehitys menee kompaktimpaan suuntaan ja pienemmilläkin varusteilla saa aikaan hyvää laatua.

Mutta mennään nyt näillä mitkä on ekaksi saatu ja otetaan haltuun niiden laadukas käyttäminen!!