Tänään. Miten tehdä ylimääräiset 5099€ vuonna 2019. Osa 3.

Pari postia sitten kävin läpi keinoja miten voisin tienata tänä vuonna 5099€ ”ylimääräistä” rahaa.Tarkoitus tuolla summalla on shoppailla parempi kamera ja parempi läppäri, jotta se vois edesauttaa mun pyrkimyksiä haalia kasaan 72714,98€ vähän nopeampaan. Toi on siis se summa, millä mä saisin mun tämän hetkiset maallisen materialistiset halut tyydytettyä.

Listasin 7 keinoa millä lähteä polkemaan kasaan ensiksi tuota 5099€ summaa. Edellisessä postauksessa kävin kohdat 4. ja 5. Nyt siis ruoditaan auki viimeiset kaksi kohtaa.

6. Kasvattamalla yrityksen arvoa ja myyntiä

Tätä työtä on tehty vajaa kaksi vuotta ja sitä tehdään edelleen. Tie on arvatenkin pidempi kuin täältä Pielavedelle ja tässä täytyy varautua kärsivälliseen puskemiseen. Joten tämän kohdan aion jättää tältä listalta pois ja itse asiassa ajattelin, että olisiko mitään ideaa alkaa kirjottamaan/tubettamaan/instailemaan tästä aiheesta materiaalia pihalle? Aiheina epäonnistumiset, asiakaskohtaamiset, onnistumiset, vinkit, opettelun paikat jne..?

Tiedän että mun vaimoa ja mutsia kiinnostaa. Niitä on pakko kiinnostaa. Mites te muut?

7. Tekemällä Youtube/insta/blogi akselilla tuloa

Tämä on ollut yhtenä salaisena haaveenaa jo jonkin aikaa. En vain ole saanut kiinni siitä miten monetisoida fiksusti ja kannattavasti esimerkiksi blogi? Olisi keksittävä jotain millä voisin auttaa ja tuoda lisäarvoa lukijoille? Mitä se voisi olla? En ole julkkis, hauskuus on vähän niin ja näin ja tällä hetkellä blogin sisältö ei käytännössä ”hyödytä” ketään. Mä vaan jaarittelen omia ajatuksia ja menneitä tapahtumia. Vai ostaako joku palan mun menneisyyttä? 1000€/päivä, halvalla lähtee 😀 (paska vitsi, hauskuus meni..)

Youtube ja Insta menee samaan kategoriaan. Joku sukkahousujen monikäyttövideöblögiinstakombinaatioPirkkalehden kanssa saattais varmaan toimia, mutta mä inhoon sukkahousuja. Joku pakotti mut pentuna sellaisia pitämään.

Ideoita? Onko teidän neljän lukijan joukossa ideoita missä mä voisin olla hyvä auttamaan? Tai osaatteko kertoa mitkä on mun vahvuuksia ja missä ootte joskus nähneet mun olevan hyvä?


Tällä kertaa ei lisätty rahaa arkkuun, vaan jäätiin näppärästi nollille. Eli jostain täytyy pierasta puuttuva 2999€. Helppo setti istuvalle miehelle. Myyn mun kalsarit jalasta, niissä on haaruksissa tuuletusreikä, 2999€. Anyone?


Tässä alla on tälle kertaa jotain todella produktiivista ja kehittävää. Watch and learn!! Kiitos Youtube 🙂 Love you!!

Mainokset

Valokuvaus. Merkitys.

Minkä takia valokuvaan? Mistä tuli se eka kipinä, vai tuliko sitä ollenkaan?

Palataan vuoteen 1994. Mä olin sillon 13v ja pienen jäbän hormoonit pisteli alavatsassa eikä likat enää olleetkaan niin ällöjä ja täynnä tyttöbakteereja. Mutta mä olin hemmetin ujo, vajosin pulpetin alle jos joku friidu satto vahingossa mua katsomaan. Ja mä aattelin, ettei kukaan edes ollut bakteerien levityksen suhteen muhun kiinnostunut, eikä varmasti tulisi ikinä olemaankaan.

Mua ärsytti ja mun sisällä pakotti. Piti siis tehä jotain, ja se jotain oli sillon bändi ja kitara. Kitaraa kun oppisin soittamaan, niin muikkelit lakois jo pelkän nimen kuullessaan ja keikoille pääsy pakottas mua olemaan rohkeempi. Eli kitaran soittamisen ensimmäinen selkeä ja puhdas motiivi oli päästä tutkimaan mitä likkojen hameiden alla piili. Kova työ tuotti tulosta, mutta motiivi soittamisen suhteen oli jo siinä vaiheessa vaihtunut. Kitaran kanssa hengailu oli hemmetin siistiä puuhaa ja tytöt oli vain kiva sivutuote. Skitta kulki mukana vessaan, välitunneilla oltiin soittoluokassa ja perjantaisin imettiin kiljua treenikämpillä. Musiikki oli aina mukana.

Nyt about 25 vuotta myöhemmin huomaan, että kameran kanssa mennään melkein samoilla poluilla. Oon jo joitakin vuosia miettinyt, että oispa siistiä tehdä osa elannosta muutenkin kuin ”perusduunilla”. Eli harrastuksen kautta sais rahaa. Päätin opetella käyttämään järkkäriä ja vetää parit miljardit valokuvilla ja videoilla. Simple as that. Niinpä viime vuonna ”varastin” naisen järkkärin ja aloin opettelemaan sen käyttöä. Melko puhtaasti motiivina oppia kuvaamaan hienoja fotoja ja saada sitä kautta rahaa. Ei mua kiinnostanut valokuvaus taiteena tai oman ilmaisun välineenä. Ja jos haluaa tienata, niin pitää olla Peter Mäckinnon tai Brandon Woffeli.. Eikä ne varmaan ole sitä vuotta enempää kameran kanssa leikkineet.

Imin infoa videoista, luin blogeja, katoin pari kurssia Skillsharella ja kannoin Nikonia joka paikkaan. Sitten aloin ihmettelemään kuvankäsittelyä ja miten tämän hetken trendikkäimmät instakuvaajat editoi tuotoksiaan.

Ja teen noita kaikkia asioita edelleen. Kamera on melkein aina mukana, youtube/insta kovassa käytössä ja kuvien editointia harjoittelen päivittäin. Ja kyllä siellä edelleen osana tekemiseen motivoi perkeleen hienojen kuvien ottaminen ja mahdollisuus tehdä kuvaamisella jossain vaiheessa rahaa. Mutta jostain sinne väliin on hiipinyt pieni kipinä itse tekemiseen ilman sitä lopputuloksen kliimaksia. Tiedättekö, niitä hiljaisia sivukevytorgasmeja kun perse jäätyy lumihangessa ja kameran suljin rapsahtaa.

Mutta en silti osaa vielä sanoa mikä merkitys minulle on kuvata. Haluanko tehdä kuvillani tarinaa, dokumenttia, kuvata luontoa, ihmisiä, ihoa vai hurahdanko jossain vaiheessa taiteellisempaan suuntaan. En tiedä. Mutta sen tiedän, että tässä menee varmaan se loppuelämä jos vain jaksan kiinnostusta ruokkia.


Aiheeseen liittyen inspiksen lähteenä on viime viikosta asti ollut kirja!

Seppo Saves – Valokuvaaja haastatteluja .

Kirjassa Seppo käy haastattelemassa tunnettuja Suomalaisia valokuvaajia ja esittelee joitakin heidän valokuviaan. Ja myönnän rehellisesti, ainut jonka nimen kirjasta tunnistin, oli Hannes Heikura. Muista, mukaan lukien Seppo, en ollut ikinä kuullutkaan. Mä oon kyllä ihan kunnon noobie 😀

Kirja avas valokuvauksesta mun silmille täysin uuden maailman kaiken tuon instan ja showroomin pikselihössötysten lisäksi. Ja mikä raikas tuulahdus tuo olikaan! Nyt mua oikein kihelmöi kun tiedän 14 mulle uutta kuvaajaa joiden töitä pääsen tutkimaan ja joiden kuvat eroavat hyvin suuresti siitä valojen virrasta millä olen antanut itseäni päivittäin kyllästää. Siistiä!


  • Shutterstock: 3.73$
  • Mostphotos: 0€

Valokuvaus. Kateellisuus.

Instan feedi pyörii, sormet näpyttelee tuplasydämiä ja mielessä nakertaa ajatus, että miten ihmeessä jengi saa tollasia kuvia ja miksi v—ssa tolla kuvalla on tuhansia tykkäyksiä ja mun samanlaisella on vaan kaks tykkäystä. Ärtymys kasvaa, kateus polttaa ja inspiraatio romahtaa. Paskat, mitä mieltä on fotoilla, kun noi muut on niin paljon parempia muiden mielestä. Pyh, meen pelamaan pleikkaa ja häviän kaikki matsit Fortnitessä, paremmille. Itken lopulta itseni uneen vessan nurkassa. 

No ei se ihan noin mene, pientä draamaa ehkä saatoin lisätä tekstiin. Mutta pointti on sama. Mä myönnän, ihan rehellisesti, mua välillä ärsyttää ja käy kateeks instassa pyörivät saman tyylin miljarditykkäysten fotot. Miks?

A. Mä en ainakaan vielä osaa kuvata sellaista

B. Mu kalusto ei yllä teknisesti lähellekään samaa tasoa

C. Mun pieni ja mahtaileva ego on loppujen lopuksi melko nössö

D. Mun pieni ja mahtaileva ego pitää itseään aina niin kovin erityisenä ja loukkaantuu kun sitä ei hemmotella

E. Mä oon niin pirun laiska kehittämään itseäni ja tekemään duunia asioiden eteen (osittain ja kausittain)

Mut sitten mä sain eräältä tyypiltä tälläsen viestin yhteen mun fotoon instassa:

0510-2018-1124365208021037197150

”Yks vaikeimmista asioista oppia on se, että tekee sellaiset kuvat, joista itse pitää, eikä välitä mitä muut sanovat. Valokuvaus on taidetta ja kaikilla on mielipiteet, mutta vain kuvaajalla se oikea.” @markkuvuotila_glamour


Niin totta ja pätee myös moneen muuhunkin luovaan hommaan. Mutta jos ajatellaan asioita kylmästi bisneksen osalta, niin ne muiden tykkäykset ovat isolta osalta avaimia onneen. Noh, mä en tee mun kuvilla isoa bisnestä (shutterissa oon saanu jo melkein 4$ mun fotoista, ostin jo ferrarin pihaan) ja pääosin itselle kuvaamisen tarkoitus onkin… hmmm… hetkinen… enpäs tarkkaan tiedäkään..

Eli miks mä kuvaan? Mitä syitä mä siihen löydän? (Nämä tulee nyt suoraan ja sensuroimattomina)

  • Haluan oppia uusia asioita
  • Haluan tienata sitä kautta
  • Haluan saada arvostusta mun taitojen perusteella
  • Haluan kehittyä
  • Kuvaaminen saa mut intoutumaan
  • Kuvaaminen saa mut menettämään ajantajun
  • Kuvatessa mä oon vaan siinä hetkessä
  • Kuvalla voi pysäyttää hetken ja fiiliksen
  • Kamera tuntuu hyvältä kädessä, myös imagollisesti
  • Syy lähteä ulos, syy alkaa tekemään jotain
  • Keino irtaantua stressistä

Eli näin äkkiseltään itsellekin avattuna mä kuvaan eniten sen takia, että se on kivaa. Vaikka ekana mielestä pulpahtikin toi arvostus ja tienaaminen. Oishan se upeeta jos oppis kuvaamaan niin hyvin, että sillä vähintään osan elannostaan tekis. Mutta mä en ole 100% varma haluanko mä sitä oikeasti? Siistiä ois päästä kiertämään maailmoja, fiilistellä huikeita paikkoja ja räplätä uusia kameroita/linssejä yms yms.. En vaan tiedä olisko se niin kivaa jos sitä tekis työkseen.

Mielummin mä haluan voittaa lotossa ja harrastaa ilman paineita!! Ja opetella olemaan olematta kateellinen toisten miljarditykkäysten fotoille!

Entä sä, ootko kateellinen toisten kuville? Ja miks sä kuvaat?