Valokuvaus. Lightroom.

Hommasin vähän aika sitten photarin ja lightroomit, pitkällisen pohdinnan jälkeen. En kyllä ymmärrä mikä siinä niin pitkään ihmetytti, 20gb:n valokuvausjäsenyys kun maksaa alle 13e/kk. Jos sä harrastat valokuvausta,  ja vaikka olisitkin näin saakelin pers-A kuin mie, niin joku homma mättää jos ei kuussa omaan harrastukseen liikenisi tuota summaa. Jos talous on oikeasti niin tiukalla, että jostain pitäs nipistää pois tuo 13e/kk, niin tässä muutama vinkki: (näitä mietin omalle kohdalle)

1. Jätä kuussa yks baari-ilta pois (siitä 40-150€ mitä sinne uppoo darrapitsoineen, niin laita loput siihen purnukkaan minne laitat kolikot seuraavaa optiikkaa varten). Tosta 40e jää vielä 27e käyttämättä. Vuodessa se tekee 324e. Ja jos baariin ja jälkitauteihin menis se 150e, niin siitä jäis 137e ja se tekee vuodessa 1644e.

2. Käy tekemässä kuussa yks extraus jossain duunissa. Niissä tuntipalkka on jotain 9-13e välillä, joten max 2h riittää.

3. Pakkomyy pari kuvaa joka kuukausi sun sukulaisille 10e/kpl, pimeenä. Aattele, saat 20e, josta jää 7e käyttämättä. Voit joko käydä sen vetämässä baarissa häppäreillä kahtena bissenä tai laittaa siihen optiikkapurnukkaan. Vuodessa se tekee 84e, kahdessa 168e, kolmessa 252e ja neljässä vuodessa sulla on jo 336e. Ja jos et neljään vuoteen ole mistään muusta saanut säästettyä sun harrastukseen, niin mee vaan ja pidä pari päivää halvan viinan bileitä.

4. Jos asut vuokralla talossa missä vesi laskutetaan kulutuksen mukaan, niin käy frendeillä suihkussa. Mutta jos haluat olla tuhlari ja suikutella kotona, niin lainaa jostain vanna missä seisot pesun aikana. Voit uusiokäyttää tuon veden sun tiskien pesemiseen.

5. Lopeta harrastus ja vaivu synkkyyteen. Jostain sä ne rahat siihen bisseen kyllä löydät.


Mutta joo, tuo ei ollut tämän postauksen pointti vaan se, että mä olen nyt opetellut kevythuoneilemaan ja vähän photaroimaan.  Ihan alussahan sitä tuossakin ollaan, mutta eipä se paremmaksi muutu kuin tekemällä. Ja tässä ois pari kuvaparia mitä oon saanut taiteiltua (kännykän lightroomilla):

Kamerana Nikon D3200 ja linssinä Nikkor 35mm 1:1.8G.


Nykyään tulee vietettyä yllättävän paljon aikaa instassa, en ees halua tietää sitä määrää mikä sinne uppoaa. Suuren osan siitäkin ajasta vois käyttää johonkin muuhun kehittävämpään. Vaikkapa:

  • Naisen kutitteluun
  • Kuvaamiseen
  • Kuvaamisen opetteluun
  • Kuvaamisesta puhumiseen
  • Kuvien jälkikäsittelyyn
  • Kuvien jälkikäsittelyn opetteluun
  • Kuvien jälkikäsittelystä puhumiseen
  • Naisen kutitteluun

Mutta noh, on siellä instassa jotain ihan intouttavaakin. Mä sain esimerkiksi mun kuvaustilille (@markorossiphotography) yksityisen viestin toiselta ihmiseltä!! Ja mikä parasta, sen kaverin sanoista sain taas potkua omaan tekemiseen ja hommasta jäi erittäin hyvä fiilis 🙂 Kiitän tästä! Siitä mä sain yhtenä ideana linkata tänne blogiin aina yhden tyypin instatilin, joka inspiroi mua tai jota mä ihailen.

Tämän viikon instatili: @nastymonkeey

nastymonkeey

Jos nastyn kuvat kolahti, niin laittakaahan kaveri instassa seurantaan!

Hei ja jos sulla on joku instatili mistä sä saat fiiliksiä ja inspiraatiota sun tekemiseen, niin linkkaa se tohon alle kommentteihin!!

Ciao!

Kaskipoika. Retkeilyä Sonkajärvellä 2016

Olen kuluneen viiden vuoden aikana saanut tuon saman katon alla huseraavan vaalean kaunottaren kanssani joitakin kertoja metsään. Ja itse asiassa tänä keväänä oli läpimurto, kun hän hiljaa tunnusti kaivanneensa retkelle pöpelikköön. Rakastuin lisää.

Viime kesänä luulin tappaneeni orastavan eräilyinnon naiselta, kun kävimme patikoimassa Sonkajärven Volokinpolun. 30km kahteen päivään. Aloitimme reitin eteläisestä päästä, Susi-Kerviseltä.

 

Day 1.

Aurinko lämmitti, itikat inisivät ja lämmin maa tuoksui kesältä. Molemmilla oli melko uudet, Haglöfsin lyhytvartiset lenkkarit testissä, ja vähän jänskätti selvitäänkö alle viidellä rakolla per jalka.

Ensimmäinen pidempi stoppi pidettiin Jussinlammen autiotuvalla. Pikkuruisen sympaattinen hirsimökki pienen lammen rannalla ja tulipaikka vieressä. Mökkiin mahtuu ainakin neljä nukkumaan ja se oli yllättävän hyvin varusteltu. Löyty ruuanlaittoon tarvittavia välineitä, pesusankkoja, myrskylyhty, paskapaperia, tenttua ja jopa tyyny. Kaljakorin kanssa oisin jääny sinne heti. Mukana ei ollu ees taskumattia.

Vähän ruokaa nassuun ja matka jatkui kohti seuraavaa etappia, Uuraanholin ylämäkeä. Kuka hemmetti on keksinyt ylämäet? Paska tyyppi. Maisemat nyt oli kuitenkin ihan jees.

Yöpaikaksi valittiin Haajaistenjärven eteläisen osan ranta-alue laavun takaa. Paikalle päästiin pienellä koplukalla (sellainen köysivedettävä vesihärpäkelaituri) ja mie panikoin etukäteen onko laavulla tai lähistöllä muuta jengiä. Ei onneksi ollut.

20160712_203429
Aika lailla kärkijoukkoon menee nämä lasilliset skumppaa!!

Ja just kun päästiin asettumaan paikalle, taivas aukeni ja meidän skumppapullo poksahti! Kylläpä maistu makialta vähän päälle kymppikilsan tarpomisen jälkeen 🙂

Yö meni vähän niin ja näin, jännitti hirveästi. Tuleeko joku mörkö ja vie minut? Tai naisen, mutta jättää sen repun (lisää kannettavaa). No eihän se mörkö tullut. Pissihätä kylläkin. Aamulla olikin vähän röhnäinen fiilis.

20160713_071600
Nainen nauroi minun parralle kun sen näki. Hyvä kun voi toista ilahduttaa 🙂

Day 2.

Toisen päivän taipaleeksi jäi siis parisenkymmentä kilometriä ja rinkan paino ei ollut vähentynyt yhtään. Shit. Mun sirot ja hennot balettikatselijan olkapäät olivat ihan poskettomissa liekeissä. Onnistuiskohan jos jotenkin salaa laittasin omia tavaroita naisen rinkkaan? No ei onnistunut, heti alkoi kauhea älämölö. Ja niinpä minä nostin kivirekeni selkään ja hymyilin maailmalle. Tai metsälle tässä tapauksessa. (Ei tullu älämölöä oikeasti, keksin koko jutun. Ja nainen hymyili aamulla!)

Sitten kun unohti kipuilevat olkapäät, rakoittuvat jalat, muut ihmiset, sodat, nälänhädät, opintolainan, aamuisen paskanmakuisen kahvin ja karvaan tappion mm-kisafinaalissa cänädälle, niin pitkospuita pitkin käpyttely ja maisemat olivat lepoa repaleiselle sielulle.

20160713_122358

Sääkin oli aika kivalla päällä. Vähän aamulla oli sellaista nihkeän kosteaa, mutta siitä se sitten kuivahti puolipilviseksi suomen kesäksi. Nainenkin oli säästä samaa mieltä. Muuten oltiin hiljaa.

Eka pidempi stoppi pidettiin Ipo-Kiusalan laavulla. Syötiin omenat, irvisteltiin hartioille ja minä olin ihan varma, että paikalla on joskus ollut kivikautinen nuortenleiri tai joku susijumalien palvontapaikka. Tuli vaan sellainen fiilis. No comments.

Seuraavasta patikointi pätkästä ei ole muistikuvia, mutta nuotiopaikasta kylläkin.

20160713_135619
Aina kun stoppaa, niin menee se sekunti kun kaikki kamat on levällään.

Salmisen laavulla syöpöteltiin ihan urakalla. Kaikki mikä oli eiliseltä jäänyt. Tonnikalaa, suklaakeksiä, nahkavyötä, lihapiirakkaa ja jotain mömmöpöperösäilykettä. Lähti nälkä ja meni maha sekaisin. Onneksi ei ollut kuin 8,5km posliinipöntölle matkaa (urbaanin kaupunkihipin ego ei kestä puisia paskahuusseja).

Jyrkälle, eli vaelluksemme päätepisteelle, päästyämme ei tapahtunut mitään erikoista. Ostettiin jädet, join parempaa kahvia, kävimme toileteissa ja katselimme kun vettä alkoi tulemaan taivaan täydeltä. Sitten tuli äiti paikalle ja vei meidät kotiin.

Testissä olleet varusteet:

(Pahoittelut, en löytänyt kunnon kuvia varusteista. Kengät näkyy vähän ekassa fotossa ja termari vikassa. Parannan tapani. Olenhan Marko Tapani.. heh.. ehe.. heh..)

Haglöfsin lyhytvartiset lenkkarit.

  • + Kevyet
  • + Ei pahemmin rakkoja
  • – Helvetin liukkaat pohjat, ei pidä märällä alustalla (kivi, puu)
  • Nykyään remppakenkinä ja kesällä lenkillä

Asaklitin 0,5 musta termari.

  •  + Kevyt
  •  – Tyylikkään näköinen
  •  – Aamulla keitetty kahvi säilyi lämpimänä about 4h
  • Käytössä edelleen lyhyillä, max puolenpäivän, retkillä.

Muita ihmisiä reitillä:

  • Day 1. Muutama näköhavainto. Ei puhekontaktia
  • Day 2. Muutama näköhavainto. Läheltä piti – tilanne puhekontaktin suhteen

Suosittelen reittiä. Muutama raskaahko nousu, mutta ei mitään estettä suht terveelle kropalle. Kahdessa päivässä ihan jees, mutta jos haluaa hölläillä, niin kolme päivää melko fine. Ja porukkahan vetää tuon myös päivässä, hullut.

Reittikartta ja infoa alueesta: http://www.sonkajarvi.fi/Suomeksi/Palvelut/Liikunta-ja-vapaa-aika/Volokinpolku