Tänään. Kooste 2018

Kelailin tuossa vuotta 2018. Se oli yllättävän tapahtumarikas. Vaikka sitä ei niissä tapahtumien hetkissä osannut ajatella. Tässä päätapahtumat:

  • My Ice D konseptin julkistaminen ja jädebisneksen alku
  • Syöpä
  • Kevyt burnout
  • Naimisiin
  • Leipäbaari
  • Saksan joulumarkkinat

My Ice D

Vuoden 2017 alussa multa kysyttiin olisinko halukas lähtemään kehittämään uutta kotimaista pehmytjädekonseptia. Suostuin ja ostin 10% firmasta nimeltä Minitar Oy, jonka alla toimii MyIceD:n jädekärryhässäkkä. Jos ette tiedä mikä MyIceD on, niin tsekatkaa meidän kotisivut tästä! Lyhyesti: tehdään omalla reseptillä Suomalaista pehmytjäätelöä. Sä otat kipon käteen, otat koneesta haluamas määrän jäätelöä ja lisäät sinne 50-60 täytteen joukosta itelles mieleiset ja maksat annokses sen painon mukaan. Voit siis tehdä niin ison tai pienen annoksen kuin haluat ja siinä se.

2018 helmi-maaliskuun aikana tuutattiin meidän jädekärry Matkukseen pienin pelonsekaisin fiiliksin ja alettiin myymään keskellä talvea pehmytjäätelöä 😀

Kärry on tällä hetkellä talvilomalla, mutta eletään todella jänniä aikoja vegepehmytjäätelön osalta. On hyvin paljon mahdollista, ettei kohta tartte tehdä mitään muuta kuin pehmytjäätelöä 😀

Kielisyöpä

Mulla todettiin 2018 maaliskuussa ensimmäisen asteen kielisyöpä. Eli ei mitään kauheen vakavaa, mutta kieli laitettiin leikkurin alle ja sieltä nyrhittiin ihan kiva viipale pois. Motherfucker saatiin pois, mutta se uusiutu ja sitten sille annettiin kunnon laserointia. Lasertazer toimi, mutta tilannetta seurataan edelleen parin kuukauden välein. Jos kiinnostaa, niin kielisyöpäfiiliksiä löytyy täältä.

Kevyt burnout

Keltanokka wannabeyrityshommissa ja kielisyöpä. Vitusti duunia, väsy, paine, pimeetä, ahistus, pelko. Eipä se muuta tarvinnut. Huomasin et nyt ei oo kaikki ok, kun vaimo sano et mennään kauppaan ja kysy et kävelläänkö sinne ja mun aivot flippas sellasen musta-aukkomaisen kuperkeikan ja mä upposin pimeään. Ei normaalia. Olin melkein pari kuukautta pois pelistä enemmän ja vähemmän.

Nyt toi on pelkkä paskamainen ja opettavainen muisto vain. Oon paljon herkempi kuuntelemaan mun sisuksia, enää ei vedetä noin.

Naimisiin

Mentiin naimisiin. Koska me haluttiin. Koska rakkaus ja me 🙂 Ollaan vieläkin naimisissa. #rakkausjuttuja lisää täältä! Elämä ei kauhean paljon muuttunut käytännön osalta, mutta kyllä se oman pienen ripauksen jännitystä toi alkuun. Miten oluet, pyykit, ruoka jne.. Mutta kaikki on hyvin, no worries. Voin suositella 🙂

Leipäbaari

Firma osti uuden toiminnon. Kuopion Kauppahallissa olevan entisen Toivepatongin. Nykyään siis Leipäbaari. Siellä tehhään patonkeja, sämpylöitä, kahvia ja possupastramileipiä! Ja ne kauppahallin vakkarit, uuh, mä tykkään!! Tulkaa käymään!

Saksan joulumarkkinat

Oon tehny muutamana vuonna duunia firmalle nimeltä Kalevala Spirit. Tyypit pitää Saksan, Ranskan ja Belgian joulumarkkinoilla suomalaista joulutoria. Loimulohta, glögiä ja Suomalaisia laatutuotteita menee ihan simona neljän viikon aikana. Ja se fiilis niillä toreilla, jengiä on niiiiin pipona fiilistelemässä ja kukkaan ei halua rettelöidä 🙂 Torilla ollaan duunissa about 5vk ja jouluksi kotiin. Mun pesti oli viime kerralla toimistosetä. Hyvä duuniporukka!!


Sellainen kooste. Mun elämässä on vaimo, ystävät, perhe, yritys ja tällä hetkellä kovalla kädellä valokuvaus. Ja mä tykkään olla just nyt 🙂 Oikeasti. Ja se on hyvä fiilis, varsinkin kun tietää ettei se ole mikään itsestäänselvyys. Paskalla fiiliksellä ei oo kovin kiva olla. Hyvällä fiiliksellä paljon kivempää 🙂

Hemmetin kivaa, tunnerikasta ja ripsakkaa viikonloppua!!

Mainokset

Tänään. Häät syyskuu 2018.

Myö siis mentiin naisen kanssa naimisiin. Ja käytiin häämatkalla Budapestissa. Molemmat keissit meni hyvin. Ollaan edelleen naimisissa.

Tässä postissa lyhyt ja ytimekäs kuvaelma häistä.

HÄÄT:

Häät oli kyllä uuppeet ja just meidän näköiset! Kuvia noista kinkereistä ei vielä kauhiasti ole, kuvaajan filmit on vielä kehityksessä ja myö ei hääparina viititty fotoja räpsiä. Mutta häät meni about näin:

Aamulla nainen liihotti kampaajalle ja meikkiöön. Mies lähti pukeutumaan bestfrendien kera pukuun hotellille. Tuosta on siitä muutama foto (kuvat by Iikka Pitkänen):

DSC_8874

DSC_8896

Nainen kävi kans kiskasemassa mekon päälle ja me nähtiin ”ekaa kertaa” yhdessä puistossa (nää ei oo enää Iikan kuvia, ihan kännykällä räpsitty)

20180915_120124

Puistoromanssin jälkeen ajettiin potrettikuvaukseen (sellasella pienelle lammelle jonka yli mennee vanha puinen silta, ihan törkeen hieno paikka, mutte ei siis siitä vielä fotoja).

Potrettien jälkeen lähettiin jännäilemään hääpaikalle, Rytkun nuorisoseuran talolle. Osa vieraista saapu omineen ja osa bussilla.

Alkutöhöilyn jälkeen saatiin porukka paikalla ja seremoniat saatto alkaa! Alttari oli ulkona ja meidät vihki molempien mutsit! Me tehtiin sellanen sitomishomma, ei siis ”sellanen”, vaan meidän kädet köytettiin ihan nätisti kolmella liinalla. Ja näillä sanoilla mentiin:

Olkoon rakkautenne lujaa kuin kallio jalkojenne alla, olkoon se kestävää kuin tähdet päänne päällä. Antakaa rakkautenne roihuta tulen lailla, mutta nauttikaa myös ajoista, jolloin se on tyyni kuin lammen pinta. Sallikaa älynne ja mielenne voimien ohjata liittoanne ja tuoda siihen viisautta. Antakaa tahtojenne voiman sitoa teidät toisiinne, rakkauden ja intohimon voimien tehdä teistä onnellisia, ja omistautumisenne voiman tehdä teistä erottamattomat. Olkaa toistennen omat, mutta antakaa silti toisillenne tilaa hengittää. Olkaa kärsivällisiä, sillä vaikka myrskyjä nousee, ne myös aina laskevat.”

Ottakaa toisianne kädestä kiinni, hep! (Nauhat esiin yksitellen)

Tekemäni solmu symbolisoi uskollisuutta toisianne kohtaan

Tekemäni solmu symbolisoi rehellisyyttä toisianne kohtaan

Tekemäni kolmas solmu symbolisoi ystävyyttä toisianne kohtaan

”Sukulaisten ja ystävien läsnäollessa kysyn sinulta (nimi) tahdotko ottaa tämän (nimi) aviomieheksesi/vaimoksesi rakastaaksesi häntä myötä- ja vastoinkäymisissä?”

Joo ja joo!

Voitte vaihtaa sormuksia tahtojenne merkiksi.

Vastattuanne näin kumpikin myöntävästi teille tehtyyn kysymykseen, totean teidät aviopuolisoiksi ja voitte suudella morsmaikkua. 


Valan jälkeen kuunneltiin miten eno, täti ja sen mies musisoi meille biisin ja sitten käteltiin ja kohotettiin maljat.

Loppuhomma olikin ihan perinteistä häähumuilua ruokailun, puheiden, juomisen, valokuvaamisen ja muiden härpäkkeiden osalta. Kukaan ei tapellu. verta ei lentäny, kaikki selvis hengissä ja hääpaikka pysy ehjänä. Pientä haikeaa aamua oli kuulema joillain, mutta se kuuluu asiaan.

Eli been there, done that!!


Arvio ja kommentit naimisissa olosta:

Suosittelen.

Tähän astinen kokemus (vajaa 1kk) on ollut ihan positiivinen. Nainen on pysynyt edelleen suht lempeänä ja mukavana. Tuittuilu, nalkutus tai narina ei ole huomattavasti lisääntynyt. Naisen fyysinen olemus on edelleen samoissa ja hymyilykin kuuluu päivittäisiin rutiineihin.

– Sormukseen pitää vielä tottua, mulla on tapa pyöritellä sitä peukalolla ylös ja kerran se meinas jo tippua. Nainen huomas. Hetkellistä tuittuilua, mutta varmaan ihan aiheesta.

– Ruokien laatu on myös pysynyt samana, ehkä jopa hiukan parantunut. Esim tänään oli ihan uusi resepti käytössä, not bad!!

– Pyykkäys toimii edelleen, mutta tuon sormusepisodin jälkeen olen nähnyt parhaaksi viikata pyykit pesun jäljiltä (ei ole tullut kommenttia viikkauksen laadusta, eli kaikki ok!).

– Meillä (mulla) on edelleen playstation ja kyllä, mä saan pelata sitä.

– Olen myös juonut oluen häiden jälkeen. Tai kaks. Ja olen elossa.

– Nainen käy edelleen lenkillä ja salilla.

Eli billeet oli hirrrrmu kivat ja elämä ei ole heittänyt mystisesti häränpyllyä, joten kyllä, tämä on hyvä!

Love juu peipe!! Terkkuja!!

Ja isot kiitokset kaikille mukana olleille ja auttavaa kättä järjestelyissä tarjonneille!!

Tajuton. Hääbiisit

Myö ollaan menossa syksyllä naimisiin. Minä ja nainen siis. Toistemme kanssa. Tällä hetkellä ollaan valkkaamassa meille häävalssia. Ja mitä hemmettiä?! Eikös naimakaupat yleensä ole suomen kaltaisessa valtiossa ihan iloinen asia? Vai oonko mie nyt ymmärtänyt jotain väärin?

1. Metsäkukkia: 
”Lohduton yön hämäryys. Vain hongat huokaillessaan suojaavat kukkia maan. Hongiston suojaan on jäänehet pienoiset. Metsäorvokit nuo, syksy unhoitti maasta pois.
Yksinäin allapäin saavun kukkien luo”

2. Häävalssi (Stella):
”Kun pyryttää ja pajutkin taipuu
Kinosten alle hautautuu
Täytyy olla lujasta luusta
Että selviytyy
Hangen alla paine kasvaa
Kestänkö sen mitä vaaditaan”

3. Akselin ja Elinan häävalssi:
”Kauan katsoin sinua syvälle silmiin
Kauan katsoin, katsoin ja ajattelin
Puutteen, murheen, yhteisen riemun jaamme
Kunnes pois häivymme unholaan
Puutteen, murheen, yhteisen riemun jaamme
Kunnes pois häivymme unholaan”

4. Häämuistojen valssi (Olavi Virta):
”Jo yö vaipui helmahan nousevan koin
Ja aurinko kukkaset taas purppuroi
Viel kerran kun hetket nuo tuntea vois
Niin onni ja lempi ei muuttuneet ois”

No niin.

Ekassa biisissä etsitään kukkia syksyisestä metsästä, jolloin suurin osa kukinnoista on ehtinyt jo lakastua. On vielä yö ja kaveri potee masennusta. Luulen, että pari huikkaa paloviinaa on tainnut upota ennen tuota reissua.

Toisessa kappaleessa mietitään selviääkö sitä suomen kylmän ja ankaran talven yli vai katkeaako se selkäranka lopulta(kin). Lunta tulee niin maan perkuleesti ja pajukin taipuu kinosten alle.

Kolmannessa kipaleessa mietitään miten yhdessä eläminen on puutteen ja murheen jakamista ja sitten kuollaankin pois. Eikä kukaan muista haudallakaan (pois häivymme unholaan).

Neljännessä muistellaan kaihoisasti mennyttä aikaa kun on mitä luultavimmin tullut mokailtua avioliittonsa alkoholiin ja uhkapeleihin. Tai on muuten vaan tullut oltua urpo.

Onko näillä valssien kirjoittajilla jokin piiloviesti meille naimisiin meneville? Vai ollaanko me pohjolan ihmiset vaan niin perhana melankolista sorttia, että kyllä se isompikin ilo saadaan kollektiivisesti porukalla nujerrettua jos ei yksin siihen kykene?

Tä?