Meditaatio.

Meditointi, hiljentyminen, mietiskely, hihhulointi, huuhailu tai millä nimellä sitä nyt kukakin haluaa kutsuakaan.

Olen tehnyt itselleni näihin mun tekemättömyys (työttömyys) päiviin rutiinin. Meditoi, punnerra, kirjoita, lue ja ota valokuva. Siitä jo selittelin edellisessä postauksessa (linkki linkki) Mutta tämänkertaisessa selittelyssä keskitytään tuohon meditointiin, mitä se on, miten mä sen teen ja miten se mulla sujuu.


Mitä meditointi on (tai ei ole):

Meditointihan tuo sanana jo mieleen jonkun hihhuliuskonlahkon joka odottaa viidennen sakaran arkkipaperikyyhkysen lentoa neljännen ulottuvuuden sateenkaaren päästä viidentenäkymmenentenä daavidin kolmion buddhan nimipäivänä. Ja odotuksesta intopinkeenä lahkolaiset viettävät rauhallisia hiljentymishetkiä avatuista lakkapurkeista tehtyjen ympyröiden sisällä. Tottako? No ei, höpsöt! Tässä ote wikipediasta:

”Meditaatio on harjoitus, jossa yksilö kehittää sisäänpäin kääntyneen itsetarkkailun muodossa omaa mieltänsä, tai harjoittaa erilaisten tietoisuuden tilojen saavuttamista. Päämääränä voi olla saavuttaa jotain hyötyä, oppia tiedostamaan mielen sisältö ilman että samastuu siihen, tai pelkkä harjoitus itsessään voi olla jo päämäärä.”

No joo, voi kai sen noinkin sanoa. Mistään uskonnosta siis ei kuitenkaan ole kyse.

Mulle meditaatio on hetki hiljaisuudessa itseni kanssa. Tai ainakin sellaisen yritys. Harvoin se onnistuu. Yleensä tuo muuten tyhjänoloinen yläkerta päättää leväyttää nuo kaikki päivän 60.000 ajatusta tuohon kymmenen minuutin hetkeen, ihanana sekamelskana (on tutkittu, että yhden päivän aikana ihmisella on ajatuksia n. 60.000 eli about 2500 ajatusta per tunti). Ja sitten kun multa kysytään vaimon suvun sukujuhlissa, et mitäpä kuuluu, niin eipä tuu mittään mieleen..


Miten meditoin:

Menen istumaan lattialla puolikkaaseen lootusasentoon (en taivu oikein muuhun) ja pistän silmät kiinni. Hengitän hitaasti sisään ja hitaasti ulos. Hetken on päässä ihanan hiljaista ja sitten se sirkus lähtee käyntiin!! Tänään esimerkiksi eteen leijaili ajatuksenkuplia likaisista sukista, blogin kävijämääristä (mistä?), suoramyynnin veijareista ja voileipäkakusta. Eilen taas pääs pieru heti alkuun ja sitä siinä syvään hengittäessä koin pienen valaistumisen mun vaimon kärsimyksistä vaikka koitankin päästellä vain peiton alla.

Kymmenen minuuttia siis nökötän, hengitän ja ihmettelen oman pään sisäistä hälinää. Välillä uppoudun siihen mukaan, mutta joskus liplahtelen siihen tarkkailijan rooliin: Ahaa, tuolla menee tuo ajatus paskaisesta sukasta, tossa leijailee voileipäkakku ja tuo haju on tästä fyysisestä ulottuvuudesta. Levollisena tarkkailijana ollessa tulee kevyen ehjä fiilis 🙂 Ajatukset tulee ja ne menee, niihin ei jää kiinni eikä ne häiritse tai revi mun pelihousuja rikki.

Ja kyllä mä tunnen saavani siitä sisäistä rauhaa. Olo on himpun kevyempi ja mieli leppoisamman terävempi. Tykkään.

Jokainen meistä meditoi tavallaan.

Osaatko sä olla hiljaa?

Tänään. Tavoitteiden ahdistus ja laiskat aivot.

Mulle tulee aina joku lukko jos asetan itselleni tavoitteita. Esimerkiksi nyt kirjoitin mun työhuoneen taululle rutiinit, jotka haluan tehdä joka päivä. Hitto kun heitti ahistuksen niskaan!! Ja ne ovat vielä sellaisia asioita joita tykkään tehdä:

1. 100 punnerrusta

2. 100 kirjoitettua sanaa (mitä tahansa tekstiä)

3. 50-100 luettua sivua (mitä tahansa kirjaa)

4. 10 min hiljentymistä (meditointi, tai millä nimellä hiljaa paikoillaan olemista nyt haluaa kutsua)

5. 1 otettu valokuva järkkärillä (myös sen käsittely ja julkaisu @markorossigraphy instassa)


Osaa noista olen jo tehnyt hetken aikaa, eikä ole ollut mitään ongelmaa. Kivaa, rentoa itsensä kehittämistä ja taitojen ylläpitoa. Mutta nyt niistä tuli heti jotain demoneita, Marko rukkaa palavilla keihällä pisteleviä androgyynejä succubuksia. Ahistaa.

Mikä tää juttu oikein on? Miks mun aivot on tollanen persläpi?


Kahlasin läpi netistä löytyviä ohjeita, vinkkejä ja oppeja tavoitteiden suhteen. Noh, tiivistettynä tavoitteista ahdistuminen johtuu siitä, että ne ovat liian isoja. Liian isoja?!?

Puretaanpa nuo päivittäiset tavoitteet aikaboxeiksi:

100 punnerrusta päivän aikana. 10 punnerruksessa menee 10s. Joten päivässä kuluu aikaa 100 punneruksen tekemiseen 100 sekuntia = 1min 40s

100 kirjoitettua sanaa. 5-10 min.

50-100 luettua sivua. 30-60 min.

1 otettu valokuva, sen muokkaus ja jako instaan 30 min.

10 min hiljentymistä.

Enimmillään koko setissä menee 1h 51 min 40s.

Voidaan pyöristää kahdeksi tunniksi. 2h

Ja tuo on sitten liikaa.


F..ing brains. Nuo kivat tekemiset kun muutettiin tavoitteiksi, niistä tuli heti vihollisia. Aivojen mielestä kaikki muutos on pahasta, energian hukkaa. Kaikki on nyt hyvin, älä kehitä ittees vaan näänny sohvalla räkääs. Aivot muistuttaa paljon vanhaa, ruttuista ja äkäistä naapurin mummoa/ukkia (sori, henkilöä) joka kyttää kaikkia ja vetää herneitä nokkaan aamupalaksi.

No mitä tuolle pitäs tehdä? Unohtaa kaikki ja kaljotella päivät pitkät Fortnitessä tai jossain muussa tanssiohjelmassa?

Ei.

Fortnite on niiiin eilisen juttu. Nyt on se joku Apex.

Tänään. Poikkeuksellisuuden tyrannia.

Oon parhaillani lukemassa kirjaa nimeltä ”Kuinka olla piittamaatta p*skaakaan” (Mark Manson) ja siinä mut pysäytti luku nimeltä poikkeuksellisuuden tyrannia.

Jos mietitään ihan rehellisesti, harva meistä on oikeasti poikkeuksellinen. Jos meistä suurin osa tai melkein kaikki ois, niin silloinhan poikkeuksellinen ei olis poikkeuksellinen vaan osa massaa.

Totuus on kuitenkin se, että meistä suurin osa on keskivertoja omissa hommissaan. Ja voin heti sanoa, että mä ainakin olen melko keskiverto tallaaja useammassa hommassa ja vielä useammassa hommassa mä vasta opettelen. Oikein hyvä en ole (vielä) missään ja v**n kovaa tekijää musta ei varmaan tulekaan millään alalla. Ihan jo sen takia, että erinomaisuuteen ja mestariksi pyrkiessä mun aika nyt tunnetuilla aloilla on jo ohi. Valmistautuminen olisi pitänyt aloittaa ala-asteella tai vieläkin ennemmin.


”Erinomaisuuteen pyrkivän on omistettava kunnianhimonsa kohteelle helvetisti aikaa ja voimia. Aikaa ja voimia on kaikilla rajallinen määrä, joten harvasta tulee todellinen taituri useammassa asiassa – tai edes yhdessä.”


Nykyisessä kulttuurissa, eli siinä missä me eletään ja ollaan joka hemmetin päivä, ääripäät nousevat aikaisempaa laajemmin esiin. Tuo interwebbi on tuonut maailman meidän nokkiemme eteen ja siellä tapahtuu tuo eriskummallinen vääristymä. Poikkeukselliset saavat suurimman huomion ja heistä tulee meidän mielessä ”normeja”, joiden arvoja meidän pitää mielestämme tavoitella.

Mieti, sä näät hemmetin ison ja pyöreen pyllyn instassa. No niin, sellainen pitää saada. Sä luet joiltain motivaatiosivuilta Bill Gatesin ja joogapäntsigurun aamurutiineista ja huomaat ettei sulla ole mahdollisuutta/halua herätä 04.30 ja aloittaa päivää vuoristomunkkien salaiselle jodlauksella. Sä kattelet sun instan hakusivuilta kauniita ihmisiä, upeita lokaatioita, piukean pingahtelelevia vatsalihaksia ja hemmetin tyylikkäitä asusteita.

Sua alkaa ketuttamaan. Ehkä hetken funtsit herätyskellolle 04:30 aikaa, tökit sormella sun mahamakkaroita ja koitat koskettaa suorin jaloin sormenpäillä varpaita. Meet peilin eteen ja törrötät huulia, vedät pömppistä sisään ja tsekkaat sun tilin. Sua ketuttaa vieläkin enemmän. V–un kauniit ja rikkaat ihmiset, menitte pilaamaan koko päivän. Ja totuus on se, ettet tule luultavasti ikinä saavuttamaan instafaboulouksen statusta. Sä ja mä, me ei olla poikkeustapauksia (tai no jokainen meistä omalla tavallaan on, mutta ei sillä tavalla mitä iso perse ja joogapäntsijodlailu Bullamaha saarilla edustaa).

Ja siinä ei ole mitään väärin. Ei sitten yhtään mitään väärin. Mua itseäni on alkanut ihan hemmetisti ahistamaan se, että pitäisi tavoitella noita kiiltokuvamaisia arvoja ja säihkyvää poikkeuksellisuutta. Eikä kukaan muu kuin minä itse ole itselleni noita arvoja tavoitteiksi laittanut (tai voin syyttää mun alitajuntaa, siitä kun en ymmärrä mitään).

Se on ihan minusta itsestä kiinni, niin kuin sinulla on vain juuri sinusta kiinni, mitä odotuksia me itsellemme laitetaan. Onko ne odotukset revitty mainosteollisuudeen levittämistä poikkeuksellisuuksista vai pitäskö niitä tavotteita itselle hakea kenties jostain muualta?


”Internet ei ole demokratisoinut vain tietoa – se on tuonut kaikkien ulottuville myös riittämättömyyden, itsensä epäilemisen ja häpeän.”


Jos sä kuitenkin haluat olla sellainen ”poikkeuksellinen instajoogakyliejennerfäbölöys”, niin unohda se. Kylie Jennereitä on vain yksi. Ritari Ässiä on vain yksi. Katuhaukkoja on vain yksi. Nykäsen Matteja oli vain yksi. Sinua on vain yksi, ja sillä tavalla sä olet poikkeuksellinen.

5 vinkkiä parempaan lukemiseen. Kuinka saat kirjoista enemmän irti:

Lukemisesta ei pidä tehdä suoritusta (ellet ole lukemassa johonkin tenttiin tai ole pelastamassa maailmaa). On mahtavaa vaan heittäytyä kirjan lumoihin ja unohtaa muu maailma ja kaikki typerät velvoitteet! Mutta välillä sulle saattaa tulla olo, että hei, mitähän muuta tästä kirjan tuomasta fiiliksestä sais irti?

Niinpä listasin tänne viisi vinkkiä miten saat twistattua ja upgreidattua sun lukukokemuksen toiselle asteelle:

1. Etsi kirjasta infoa!

Etsi kirjasta ja kirjailijasta lisää tietoa. Nykyään meidän ulottuvilla on melkein rajaton määrä infoa parin näpäyksen päässä joten käytä sitä hyödyksi! Googleta kirjan henkilöiden nimiä, hae kirjailijasta tehtyjä haastatteluja YouTubesta, etsi muiden bloggauksia kirjasta ja heitä rohkeasti sosiaalisessa mediassa kysymyksiä aiheesta. Mitä enemmän löydät infoa, niin yleensä sitä syvemmäksi mielenkiinto kirjaa kohtaan kasvaa ja sitä myötä sen lukeminen saa merkityksellisempiä sävyjä.

2. Tee muistiinpanoja.

Kun törmäät kirjassa sua intouttaviin tai koskettaviin lauseisiin, kirjoita ne jonnekin ylös. Mulla on käytössä päivä – ideakirjan yhdistelmä, jonne raapustan ylös luetuista kirjoista löydettyjä helmiä. Myös noista lauseista syntyvät omat ajatukset voi laittaa sinne, niitä on mielenkiintoista selailla myöhemmin läpi ja jos kirjoitat jotain kirjablogia, niin sieltä saat ammennettua helposti lisää sisältöä blogiisi.

3. Lue useampaa kirjaa kerralla!

Jos olet sekalukija (niin kuin minä), niin tykkäät luultavasti lukea kaunokirjallisuutta, elämänkertoja, tietokirjoja ja kaikkia muita kirjoitettuja muotoja mitkä vaan saat kiinni! Älä missään nimessä rajoita itseäsi silloin yhden kirjan armoille. Aloita niin monta kuin haluat, lue niitä missä järjestyksessä vaan ja lemppaa paskimmat kyydistä pois ja ota niiden tilalle uudet. Kunnioita itseäsi.

4. Jätä rohkeasti kirja kesken!

Jos kirja ei sytyttänyt ja luvut tuntuvat laahaavan ja vetävän sua suohon, niin lopeta! Laita kirja pois ja ota uusi tilalle. Elämä on liian lyhyt huonoille kirjoille. Sun ei tartte tykätä kaikesta.

5. Lue 10 minuuttia kerrallaan.

Tiedän, joskus voi olla haasteellista löytää sitä sadan tai vaikka viiden sadan sivun lukemiseen pyhitettyä aikaa. Ei hätää, ihan jo 5-10 minuuttia on riittävä aika lukemiseen. Laita esimerkiksi kello soimaan 10 minuuttia ennen normaalia herätystä ja hipsi tyhjään keittiöön lukemaan. 10 minuutin lukeminen on parempi kuin ei yhtään.

Ja lopuksi bonari mikäli olet heivaamassa luettuja tai kesken jätettyjä kirjoja pois:

Jos myyt kirjojasi kirpparilla, niin kirjoita pieneen post-it lappuun lyhyt teksti kirjasta ja kiinnitä se kirpparin lapun kanssa kirjan etukanteen. Näin tulevan ostajan on helpompi poistaa kirpparin tarra pois kirjasta ja samalla voit kirjoittaa jonkun nasevan myyntitekstin kirjalle (ja laittaa euron tai kaksi hintaa lisää).

Onko sulla jakaa vinkkejä lukemiseen liittyen? Missä asennossa on parasta lukea, oisko syytä lukea kahdestaa, voiko lukemalla löytää mielitietyn, voiko kirjaa käyttää ponnahduslautana? Laita kommenttia, kerro kokemuksistasi!

Tänään. Oppiminen.

Muistatteko? Ysiluokan jälkeen se fiilis, voihan video!! Tää shitti on ohi!! Ikinä ei enää tartte oppia mitään, aivot nakataan narikkaan ja nyt aletaan nauttimaan elämästä! Siitä oikeasta elämästä, eikä mistään hiton aikuisten ongelmien täyteisistä päivistä. Fuuuk juu systeemi ja kaikki pakkosyötetyt kasvikset!!

Se oli mun kohdalla vuonna 1996. Ostettiin jätkien kanssa kimppaan pari pulloo Danielssia ja kiivettiin uimarannan pukukoppien katolle huutamaan vapautta. Ja tyttöjä. Yks meistä tais onnistua, enkä se ollu mä.

Mua ahisti peruskoulun jälkeen aika hemmetin pitkään mikään oppimiseen liittyvä. Meninkin melkein suoraan töihin. Vapaaehtoisena ja sen jälkeen palkallisena. Sitten tuli intti ja intin jälkeen vasta ammattikoulu. Eikä mua sielläkään oikein himottanut oppia mitään. Menin sinne lähinnä kun en oikein muuta keksinyt.

Amiskan viimeisellä hain ammattikorkeaan, kun en taaskaan oikein muuta keksinyt. Oppiminen innosti ihan yhtä paljon kuin amiskassa. Eri duunien kautta oli tullut jo paljon käytännön oppia ja joku hemmetin papereiden pyörittely amk:ssa ei kauheasti napannut. Mutta kävin senkin läpi.


Hetken aikaa luulin, että amk:n jälkeen mä oisin joku superviisas johtaja. Pyh, se fiilis kesti sen yhden humalan verran vikan koulupäivän jälkeen, eikä ole sen jälkeen takaisin tullut. Parasta siellä oli kontaktoitua tyyppeihin ja käydä hengailemassa ulkomailla. Käytännön hyötyä töitä haettaessa ei ole ollut. Eikä niistä opeistakaan kauheasti päähän mitään jäänyt.

Koulujen jälkeen lisää töitä, välillä työttömänä ja taas lisää töitä. Esimieshommeleita, vessojen pesuja, kaljan kaatamista, rinkka selässä maailmalla, purserointia jne jne. Eikä minkään alan syvempi opettelu innostanut. Kunhan mentiin päivästä ja paikasta toiseen.


Sitten tuossa kolmenkympin jälkeen aloin ujosti selailemaan eri alan ammattikirjoja, johtajuutta, self-helppejä, matkailua, ravintolaa, kirjoittamista, valokuvausta, ornitologiaa, markkinointia, sosiaalista mediaa, sijoittamista jne jne. Oppiminen ei tuntunutkaan miltään hirttoköyden rasvaamiselta. Mä aloin vähän jopa intoilla!

Tänään jäin vessaan sit miettimään, että hei, mites tässä on nyt näin käynyt? Ennen niin kouluja inhoava ja päivästä toiseen leijuva tyyppi vetää nyt erilaisia ammattikirjoja aamupalaksi.. Missäs kohtaa ja miksi näin on päässyt käymään?


Kelailin noita ihanan riemuisia nuoruusvuosia vähän tarkemmin ja hoksasin etten silloinkaan inhonnut oppimista. Mä opettelin soittamaan rumpuja ja kitaraa, kasailin tietokoneita, harjoittelin kirjoittamista ja kovasti yritin ymmärtää vastakkaisen sukupuolen viettejä. Sitten kiinnostuin luonnosta, kirjallisuudesta, avaruudesta, moottoripyöristä, paremman kiljun teosta, levyttämisestä, runoudesta jne.

Mutta koulun penkillä en oikein viihtynyt. Pakkopullaa peruskoulun ajan ja sitten kun ei sen jälkeen oikein muuta tiennyt, niin puolipakolla piti jatkaa.

Syytä en tuohon oikein tiedä, miksi nuo koulut eivät innostaneet? Miksi en siis lähtenyt opiskelemaan vaikkapa luonnon avaruudessa tapahtuvasta naisten viettelystä tietokoneita kasaamalla tai runoudella paremman kiljun tekoa? En osaa sanoa, mut nyt vähän harmittaa. Runokilju? Oisko jotain?


Mutta mites sä? Löytykö sulle heti peruskoulussa tai sen jälkeen se opiskeluvimma jotain alaa kohtaan? Tykkäsitkö/tykkäätkö kouluista?

Tänään. Työnhaku.

Turhauttaako muita sähköiset työnhakukaavakkeet? Mua turhauttaa, en ole vielä törmännyt yhteenkään kunnolla toimivaan. Jos joku tietää sellaisen, vinkatkaa ja mä haen sinne ihan hakemisen helppouden ilosta!! Mut siis aiheseen, eli työnhaun oma tilanne (skill level ”baby”).

Etsin siis osa-aikaista duunia tällä hetkellä. Tai jos joku haluaa rahoittaa kaikkea 500e-10milj/kk, niin sekin käy. Olen avoin ehdotuksille..

Mun ei ole tarvinnut paljoa yleensä tehdä työnhakua, aika hyvin on tullut työllistyminen verkostojen kautta ja tekemällä hyvää duunia työpaikalla kuin työpaikalla. Tässä piilee kuitenkin oma haasteensa! Nyt kun koitin kirjoittaa cv:tä ja puristaa oman osaamisen timantin muotoon, niin höh, en osaakaan!

Pidän itseäni oppivana ja kokeneena yksilönä. Mutta en oikein tiedä mitä osaan todella hyvin. Oikeastaan osaan paljon, mutta monelta alalta.

Alla osittaista listaa eri töistä vuosilta 2000-2018:

  • Minitar Oy (omistus 10%).
    • Kehitys, markkinointi, myynti, HR, koulutukset, asiakaspalvelu
  • Kalevala Spirit
    • Finanssivastaava, rekrytointi, koulutus
  • GameStop Oy
    • Myyjä
  • Matkailukeskus Rauhalahti
    • Tarjoilija, markkinointi (some), tuotekehitys
  • Wild Nordic Finland
    • Opas
  • Ravintola Samruai
    • Tarjoilija, markkinointi, asiakaspalvelu
  • SeikkailuKuopio
    • Opas
  • Saimaan Laivamatkat
    • Ravintolavastaava, asiakaspalvelu
  • Saimaa Travel
    • Purseri (asiakasvastaava, hotellipäällikkö)
  • Kristina Cruises
    • Purseri (asiakasvastaava, hotellipäällikkö)

Ja sitten kun näitä koittaa jotenkin yhdistää, tai löytää sellaisen kunnon tiivistyksen, niin mulle tulee tenkkapoo.. Mutta mä tiedän kyllä mistä mä tykkään:

Esimies/johtajuus. Tässä parasta on päästä itse oppimaan koko ajan lisää ja jakaa sitä omaa osaamista oikeassa muodossa eteenpäin. Tähän sisältyy myös yrityksen toimintatapojen kehittäminen henksun kautta.

Asiakaspalvelu. Meitä on niin moneen lähtöön ja mä tykkään meidän ihmisten kirjosta!! Sitä kautta voi oppia niiiiiin paljon uutta ja tuota kautta on mahdollisuus tuottaa hyvää mieltä suoralla kontaktilla!

Markkinointi. En tiedä onko se se mun juttu, mutta kiinnostus on kova! En sano osaavani markkinoida, mutta haluan oppia enemmän ja enemmän!

Myynti. Tämän asian kanssa on sisällä ristiriitoja, mutta se tekeekin siitä vielä mielenkiintoisempaa!! Miten myydä tyrkyttämättä ja kuinka muuttaa myynnin negatiiviselta kalskahtavaaa asennetta omassa päässä.

Valokuvaus. Oi, tämä on upeeta!! Ihan amatööri olen, mutta se siinä on hienoa! Mulla on pieni aavistus kaikesta siitä mikä on vielä oppimatta!

Kirjoittaminen. Vanha rakkaus pentuvuosilta asti. Novelleja, raapaleita, runoja, asiatekstiä, lehtijuttuja, fiktiota, päiväkirjaa ja tällä hetkellä eniten blogeja.


Mut mitä töitä mä siis hakisin? Tarjoilija? Lehtienjakelija? Erakko? Presidentti? Tuo on nyt mulle haasteena, mä en tiedä tarkkaa työnkuvaa missä yhdistyisi mun osaaminen, kiinnostus ja halut oppia.

Vinkkejä, anyone? Miten saada sekametelistä väännettyä tiukkaa rautaa?

WannaBe-Yrittäjä. Miten sen viestinnän laita?

Useissa eri yhteyksissä mua on ihmetyttänyt viestinnän vähyys ja senkin vähän viestinnän epäselvyys. Puhun siis lähinnä pienten ja ehkä jo melkein keskisuurten yritysten tavoista tai tapojen puuttumisista kommunkoinnissa.

Olen miettinyt sitä myös omalla kohdallani. Osaanko viestiä kaikille selkeästi ja tarpeeksi hyvin tarpeellista infoa tuottaen? Myönnän heti alkuun, että en. Esimerkiksi eilen laitoin firman faceen kisan enkä infonnut siitä meidän työntekijöille. En ole muuten vieläkään infonnut, hetki, laitan viestiä…

Laitettu, ja siinä kesti minuutti. Hoksasin muuten just, että tein tuossa pienen mokan. Leipäbaari julkaisi uuden menun tuon kisan yhteydessä, enkä näyttänyt menua ensiksi meidän jengille. Hitto, no niin. Tästäkin opittiin. Jos oisin lähettänyt menun eka meidän jengille, niin oisin samalla tuonut esiin sen arvostuksen mikä heille kuuluu. Pahoittelut tästä jos joku meistä tätä lukee. Lupaan parantaa!!

Olen myös koittanut miettiä miten oma viestintä vaikuttaa yhtiökumppaniin, työntekijöihin, advisoreihin ja asiakkaisiin. Osaanko kertoa informaation hyvin, olenko tarpeeksi selkeä mutta en liian ”palikka” (mikä saattaa tuntua alentavalta)? Ja vielä se, että osaanko muokata saman viestin muotoa ja tuontitapaa vastaanottajan mukaan. Pyrkimyksenä on kuitenkin ajatella firman etua ja jättää oma ego taaemmaksi.

Tästä fiktiivisenä esimerkkinä vaikka se, että mulle on tullut ajatus miten tehostaa kahvinkeittoa. Testaan uuden toimintatavan ja huomaan sen toimivan. Sen jälkeen haluan jalkauttaa sen kaikille käytäntöön. Miten tästä viestisin kellekin, jotta jokainen meistä tuntisi olevan osa sitä:

Yhtiökumppanille: ”Hei, etkös sä joskus edellisessä raflassa tehnyt tän kahvinkeiton kanssa näin? Siitähän tuli siellä ihan käytäntö ja kahvin myynti nousi. Mites, onnistusko se myös täällä?”

Työntekijöille: ”Moro, ootko miettiny miten saisit helpotettua sun aamun rutiineja, ettei oo niin kiire? Katos, me löydettiin tällänen kikka ja laitetaan se nyt testiin. Kerro sitten meille oliko siitä hyötyä tai voisko sen tehdä jotenkin muuten.”

Advisoreille: ”Keksittiin porukalla tämmönen tuotantotavan tehostus, mitä mieltä ootte? Voisko tätä vielä viilata paremmaksi?”

Asiakkaille: ”Meillä on täällä sen verran nohevaa jengiä töissä, että keksittiin porukalla miten saadaan teille aamukahvit tuoreempana pöytään!”

Yhteistyökumppaneille: ”Tarvitaan lisää kahvia, sitä lähti menemään!”


Mutta aina se ei noin onnistu. Yleensä viestintä menee näin (jos siitä ylipäätään edes kerrotaan kellekään):

Kaikille: Tästä lähin kahvi keitetään meillä näin. Jatkakaa.


Mites viestintä menee teillä? Onko sitä ja onko sitä tarpeeksi ja onko se tarpeeksi laadukasta? Miten sitä voisi parantaa?

Mä aattelin ostaa mögäfonin ja laittaa torille tiedotusteltan pystyyn.

Wannabe-yrittäjä. Leipäbaari.

Tänään on mietitty hirveesti asioita firman tulevaisuuden suhteen. Mitä askelia pitää ottaa seuraavaksi ja laitetaanko vauhtia lisää tietämättä pitääkö renkaat tiukissa kaarteissa vai ei. Jädebisneksen osalta en vielä kauheasti uskalla tarinoida, koska voi olla, että paljastan jotain mitä ei saisi paljastaa koska kukaan ei ole varma miksi niitä ei saisi paljastaa. Paitsi, että ne voi olla liikesalaisuuksia.

Leipäbaarin osalta funtsittiin tänään solidimpaa linjaa tekemisen osalta. Mikä on se juttu mihin halutaan Leipäbaari viedä ja mitä se vaatii? Osittainen vision hioutuma sieltä pilkistikin ja nyt on ainakin suunta sekä ekat askeleet tiedossa:

  • Me halutaan olla se paikka mistä jengi puhuu ja kuiskuttelee.
  • Me halutaan saada meidän päivittäinen myynti +500€ ja siitä ylemmäksi (mututuntumalta sanoisin että about 1200€ päivässä alkaa olla se maksimi mitä voidaan noissa tiloissa ja noilla tuotteilla saavuttaa. Hmm, tuon vois laskee auki, ehkä tuossa alempana).
  • Me halutaan pystyä tarjoamaan meidän listoilla oleville tyypeille niin paljon duunia kuin he haluavat tehdä.
  • Me halutaan myös itsellemme säädyllistä palkkaa, joku 1200€ nettona ois jo kova sana, jos vertaa siihen mitä ne palkat ovat tähän mennessä olleet.

Miten me päästään noihin määreisiin?

Täytyy lisätä myyntiä. Veri simple.

Miten?

Tuotteet kuntoon. Tunnettuus kuntoon. Asiakaspalvelu kuntoon.

Tuotteet ja asiakaspalvelu ovat jo melko hyvällä tolalla. Aina voi tietenkin parantaa ja sitä tehdäänkin. Mutta toi tunnettuus ja ehkä jonkinlainen maineen palautus on haasteellisempi setti hoitaa kotiin.

Maineen palautuksesta ei sen enempää, koska me ei oltu uusina omistajina osallisena asiaan. Mutta vaatii meiltä laadun ylläpitämistä todella todella tarkalla kädellä.

Tunnettuuden lisääminen. Tarkoittaa markkinointia. Joka vaatis myös jonkun verran fyffee. Ja meidän kk-budjetti sellaiseen on 100e. Ja mihin tuo raha? No sosiaaliseen mediaan. Mihin se siellä laitetaan? Loistaviin ja erinomaisesti kohdennettuihin sisältöjen maksulliseen markkinointiin. Eli suomeks: Väännetään tarpeeksi monta hemmetin toimivaa postausta joista jengi tykkää aidosti, buustataan niitä euroilla ja sitten palvellaan paikalle saapuvia ihmisiä.

Haaste. Ei olla kertaakaan saatu sellaista aikaiseksi. Ei osata. Pitäs palkata ammattilainen tekemään. Tai opetella itse. Ja jälkimmäinen on sellainen mihin mä lähden innosta puhkuen mukaan!! Eikä meillä ammattilaiseen ole vielä vara. Sitten kun on, niin tervetuloa mukaan.

Eli Marko opettelee lisää ja lähtee sitten toteuttamaan. Tykkään 🙂 Jos vain aikaa on..


Laskelma, päivän myynti 1200€, mitä se voisi olla?

  • Täytettyjä patonkeja (a 6€) 30kpl = 180e
  • Pastramileipiä (a 7€) 10kpl = 70€
  • Aamupalasämpylöitä (a 2€) 25kpl = 50€
  • Kahvia (a 1,50€) 200 kpl= 300€
  • Kahvileipiä (a 1,50€) 80kpl= 120€
  • Nyhtöpatonkeja (a 9€) 10kpl= 90€

Tosta tulee vasta 810€ ja äkkiä aateltuna tuossakin on jo volyymiä kahvileipien osalta aika paljon.. Mut jostain pitäs vielä raapia 390€ lisää myyntiä tuohon summaan. Hmm. Ehkä hintoja nostamalla?

  • Kahvi 2€/kpl= +100€
  • Kahvileipä 2€/kpl= +40€
  • Aamupalasämpylä 2,50€= +12,5€

Yhteensä 152,50€. Jäis siis vielä 237,5€.

Entä jos myisin patonkeja ilman paitaa? Tai kahvia lepardishortseissa? Pastramileipiä korkkareissa tai kahvileipiä verkkareissa?

!!!

Miten tehdä ylimääräiset 5099€ vuonna 2019. Osa 4. Shittiä ja 2€ tuntipalkka.

Vaihdon tavoitetta lennosta. Haluan mun visan ihan eka pois jaloista. Ärsyttää tollanen et maksan siitä, että olen velkaa. Mä haluan kans tehdä noin, laitan numeroita jonkun pankkitilille ja otan siitä maksun. Kuka haluaa mukaan businekseen?

Visan maksimi on mulla 3000€. Ja jostain sinne on pikkuhiljaa muutaman vuoden aika kertynyt maksettavaksi 2865€.. Kun eihän se oo niin just jos vähän korttia vinguttaa. Isompi telkkari on kiva, kameran linssi vielä kivempi ja viikonloppu Tallinnassa hauska. Sehän on vaan se 90€/kk sitte takas. Plus korot ja tilinhoitomaksut. Niin.

Pari viikkoo sitten laitoin kaikki säästetyt eurot ja tulot kirjojen myynneistä visan lyhentämiseen. Ja sainkin visan sinne 2578€ kohdalle. Fiilis oli hyvä. Vähän jopa voittajamainen! Moneysuperheroactionfigureamazingboobieswomanheman!!

Tänään tsekkasin visan ja hups -2781€. Mitä hemmettiä? Mitäs sieltä on menny? Listataas tähän:

  • Rockstar entertainment Oy -16€
  • Hsl mobiili -14€
  • IlorestaOy -25,50€
  • Bw Restaurants Oy -14€
  • Iloresta Oy -8€
  • Maribon Oy -7,80€
  • WordPress -118€

Okei. Hesassa oli Fastfood messut ja mun normitili oli melkein tyhjä. Mua kaljotutti ja mun piti päästä liikkumaan julkisilla. Sinne meni yhteensä 77,5€ josta 63,5€ hetkelliseen hurmioon ja seuraavan päivän darraan. Well done me!! Tuo 63,5€ ei ole hyväksytty kuluerä.

Sitten toi Maribon 7,8€ on osa vaimon synttärilahjaa. Tämä on täysin perusteltu ja kaikkien hyväksymä kulu.

Ja tää wordpressin alusta maksaa kerran vuoteen ton 118€. Myös täysin perusteltu ja ainakin mun itseni hyväksymä kuluerä.

Eli shittiä päntseihin tuli tuo 63,5€. Mikä ei nyt oikeasti ole kauhean paljon, mutta kuitenkin 63,5€ takapakkia.


Mites sitten nuo muut tässä aikaisemmassa postauksessa listatut tavat ovat toimineet tilin kerryttämiseen:

Eivät. Ole. Mitenkään. Miksi?

Viime kuussa mun aika meni kokonaan firmalle jossa painoin duunia karvan vajaa 300h. Eli muuta en ehtinyt/jaksanut tehdä. Palkkaa sain tuosta rupeamasta nostettua 600€. Karkeesti laskettuna mun tuntipalkka oli siis 2€. Ja tässä tullaan nyt tähän haasteeseen mikä täytyy ratkaista. Jos firma ei tuota (eli mä en ole kykenevä generoimaan tarpeeksi rahaa mun tekemisellä) niin mun pitää keksiä jotain muuta. Nopeasti.

Vaihtoehtoja:

  • On otettava lainaa tai saatava rahoitusta jostain about 5000€ millä pystyn kattamaan henk.kohtaiset menot tämän kuluvan ja seuraavan 3kk ajaksi. Jos sinä aikana ei firman talous nouse siihen, että se kantaa myös minun palkan, niin sitten mennään vieraille.
  • Mun on vähennettävä tunteja firmassa, jotta aikaa ja jaksamista riittää muuhun työhön mistä voi saada rahaa.
  • Pyydetään vaimoa rikastumaan.
  • Sossupummeilu ja kevyt alkoholisoituminen.
  • Secret sugardaddymamman löytäminen.
  • Tarpeeks hyvä lääkitys.
  • Rahakkaampia liike-ideoita
  • Heti vieraalle duuniin.
  • Rahanpainokone kotiin

Jos mä haluan säästää/maksaa velkoja pois, on mun saatava jostain rahaa. Eikö totta? Ja kyllä mua jonkun verran ahistais mennä jonnekin vieraalle kokopäiseksi ikuisesti duuniin, mutta projektit ja osaduunit kelpaa kyllä ja siinä samalla sitten tämä jäätelö/patonkibusiness (luistinvuokraamon aika alkaa olla ohi, jiät sullaa).

Aloitetaan siis uusi blogisarja:

Wannabe-yrittäjä, jee! Eli miten tehdä elämästä vapaaehtoisesti hankalaa ja olla samalla onnellinen.

Bloggaan kun ehdin.

Tänään. Miten tehdä ylimääräiset 5099€ vuonna 2019. Osa 3.

Pari postia sitten kävin läpi keinoja miten voisin tienata tänä vuonna 5099€ ”ylimääräistä” rahaa.Tarkoitus tuolla summalla on shoppailla parempi kamera ja parempi läppäri, jotta se vois edesauttaa mun pyrkimyksiä haalia kasaan 72714,98€ vähän nopeampaan. Toi on siis se summa, millä mä saisin mun tämän hetkiset maallisen materialistiset halut tyydytettyä.

Listasin 7 keinoa millä lähteä polkemaan kasaan ensiksi tuota 5099€ summaa. Edellisessä postauksessa kävin kohdat 4. ja 5. Nyt siis ruoditaan auki viimeiset kaksi kohtaa.

6. Kasvattamalla yrityksen arvoa ja myyntiä

Tätä työtä on tehty vajaa kaksi vuotta ja sitä tehdään edelleen. Tie on arvatenkin pidempi kuin täältä Pielavedelle ja tässä täytyy varautua kärsivälliseen puskemiseen. Joten tämän kohdan aion jättää tältä listalta pois ja itse asiassa ajattelin, että olisiko mitään ideaa alkaa kirjottamaan/tubettamaan/instailemaan tästä aiheesta materiaalia pihalle? Aiheina epäonnistumiset, asiakaskohtaamiset, onnistumiset, vinkit, opettelun paikat jne..?

Tiedän että mun vaimoa ja mutsia kiinnostaa. Niitä on pakko kiinnostaa. Mites te muut?

7. Tekemällä Youtube/insta/blogi akselilla tuloa

Tämä on ollut yhtenä salaisena haaveenaa jo jonkin aikaa. En vain ole saanut kiinni siitä miten monetisoida fiksusti ja kannattavasti esimerkiksi blogi? Olisi keksittävä jotain millä voisin auttaa ja tuoda lisäarvoa lukijoille? Mitä se voisi olla? En ole julkkis, hauskuus on vähän niin ja näin ja tällä hetkellä blogin sisältö ei käytännössä ”hyödytä” ketään. Mä vaan jaarittelen omia ajatuksia ja menneitä tapahtumia. Vai ostaako joku palan mun menneisyyttä? 1000€/päivä, halvalla lähtee 😀 (paska vitsi, hauskuus meni..)

Youtube ja Insta menee samaan kategoriaan. Joku sukkahousujen monikäyttövideöblögiinstakombinaatioPirkkalehden kanssa saattais varmaan toimia, mutta mä inhoon sukkahousuja. Joku pakotti mut pentuna sellaisia pitämään.

Ideoita? Onko teidän neljän lukijan joukossa ideoita missä mä voisin olla hyvä auttamaan? Tai osaatteko kertoa mitkä on mun vahvuuksia ja missä ootte joskus nähneet mun olevan hyvä?


Tällä kertaa ei lisätty rahaa arkkuun, vaan jäätiin näppärästi nollille. Eli jostain täytyy pierasta puuttuva 2999€. Helppo setti istuvalle miehelle. Myyn mun kalsarit jalasta, niissä on haaruksissa tuuletusreikä, 2999€. Anyone?


Tässä alla on tälle kertaa jotain todella produktiivista ja kehittävää. Watch and learn!! Kiitos Youtube 🙂 Love you!!