Tänään. Oppiminen.

Muistatteko? Ysiluokan jälkeen se fiilis, voihan video!! Tää shitti on ohi!! Ikinä ei enää tartte oppia mitään, aivot nakataan narikkaan ja nyt aletaan nauttimaan elämästä! Siitä oikeasta elämästä, eikä mistään hiton aikuisten ongelmien täyteisistä päivistä. Fuuuk juu systeemi ja kaikki pakkosyötetyt kasvikset!!

Se oli mun kohdalla vuonna 1996. Ostettiin jätkien kanssa kimppaan pari pulloo Danielssia ja kiivettiin uimarannan pukukoppien katolle huutamaan vapautta. Ja tyttöjä. Yks meistä tais onnistua, enkä se ollu mä.

Mua ahisti peruskoulun jälkeen aika hemmetin pitkään mikään oppimiseen liittyvä. Meninkin melkein suoraan töihin. Vapaaehtoisena ja sen jälkeen palkallisena. Sitten tuli intti ja intin jälkeen vasta ammattikoulu. Eikä mua sielläkään oikein himottanut oppia mitään. Menin sinne lähinnä kun en oikein muuta keksinyt.

Amiskan viimeisellä hain ammattikorkeaan, kun en taaskaan oikein muuta keksinyt. Oppiminen innosti ihan yhtä paljon kuin amiskassa. Eri duunien kautta oli tullut jo paljon käytännön oppia ja joku hemmetin papereiden pyörittely amk:ssa ei kauheasti napannut. Mutta kävin senkin läpi.


Hetken aikaa luulin, että amk:n jälkeen mä oisin joku superviisas johtaja. Pyh, se fiilis kesti sen yhden humalan verran vikan koulupäivän jälkeen, eikä ole sen jälkeen takaisin tullut. Parasta siellä oli kontaktoitua tyyppeihin ja käydä hengailemassa ulkomailla. Käytännön hyötyä töitä haettaessa ei ole ollut. Eikä niistä opeistakaan kauheasti päähän mitään jäänyt.

Koulujen jälkeen lisää töitä, välillä työttömänä ja taas lisää töitä. Esimieshommeleita, vessojen pesuja, kaljan kaatamista, rinkka selässä maailmalla, purserointia jne jne. Eikä minkään alan syvempi opettelu innostanut. Kunhan mentiin päivästä ja paikasta toiseen.


Sitten tuossa kolmenkympin jälkeen aloin ujosti selailemaan eri alan ammattikirjoja, johtajuutta, self-helppejä, matkailua, ravintolaa, kirjoittamista, valokuvausta, ornitologiaa, markkinointia, sosiaalista mediaa, sijoittamista jne jne. Oppiminen ei tuntunutkaan miltään hirttoköyden rasvaamiselta. Mä aloin vähän jopa intoilla!

Tänään jäin vessaan sit miettimään, että hei, mites tässä on nyt näin käynyt? Ennen niin kouluja inhoava ja päivästä toiseen leijuva tyyppi vetää nyt erilaisia ammattikirjoja aamupalaksi.. Missäs kohtaa ja miksi näin on päässyt käymään?


Kelailin noita ihanan riemuisia nuoruusvuosia vähän tarkemmin ja hoksasin etten silloinkaan inhonnut oppimista. Mä opettelin soittamaan rumpuja ja kitaraa, kasailin tietokoneita, harjoittelin kirjoittamista ja kovasti yritin ymmärtää vastakkaisen sukupuolen viettejä. Sitten kiinnostuin luonnosta, kirjallisuudesta, avaruudesta, moottoripyöristä, paremman kiljun teosta, levyttämisestä, runoudesta jne.

Mutta koulun penkillä en oikein viihtynyt. Pakkopullaa peruskoulun ajan ja sitten kun ei sen jälkeen oikein muuta tiennyt, niin puolipakolla piti jatkaa.

Syytä en tuohon oikein tiedä, miksi nuo koulut eivät innostaneet? Miksi en siis lähtenyt opiskelemaan vaikkapa luonnon avaruudessa tapahtuvasta naisten viettelystä tietokoneita kasaamalla tai runoudella paremman kiljun tekoa? En osaa sanoa, mut nyt vähän harmittaa. Runokilju? Oisko jotain?


Mutta mites sä? Löytykö sulle heti peruskoulussa tai sen jälkeen se opiskeluvimma jotain alaa kohtaan? Tykkäsitkö/tykkäätkö kouluista?

Mainokset

3 vastausta artikkeliin “Tänään. Oppiminen.

  1. Hyvä teksti… jotenkin kuitenkin tuntuu siltä että tekstissä on noin 3v. Suited gäppi. Paljon oppimista ja epäuskoa ja jossain sä opit blogittamaankin… Nevahfööget.

    Tykkää

    1. Kiitos! No totta turiset, se oli mielenkiintoista aikaa ja täytyy myöntää et välillä tuolloin oli vähän sokee pidemmän tähtäimen kehitykselle. Hommat meni aika helposti ihon alle.. Välillä on tullut funtsittua oisko nyt kypsempi vai vieläkö sitä niin helposti tilettää 😅🙈

      Kävin kattoo sun blogia, mielenkiintoiselta vaikuttaa..

      Tykkää

      1. Koskaan ei oo myöhästä 😉 . Meikäkin samalla polulla tosin nyt eniten paukkuja kiinni. Mehukkaita formaatteja on muutamia vielä jäljellä. Jäi kyllä hampaankoloon kun ukko oli just breikkaamassa ja sit cold turkey..

        Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.