Kaskipoika. Muikkuvestivaalit. 30.6.18

Kaskipoika yleensä koittaa etsiä paikkoja joissa ihmiskontaktien määrä pysyisi mahdollisimman pienenä ja luonnon osuus mahdollisimman suurena. Mutta nyt pienen d-vitamiiniöveröinnin jälkeisissä krapuloissa ajatus lähteä Pielaveden Muikkuvestivaaleille tuntui hyvältä. Joten pyhävaatteet nurkkaan, huppari päälle ja nainen kainaloon!

Historiaa:

Muikkuvestivaalien alkuhämärä juontaa vuodelle 1971, jolloin ne järjestettiin ensimmäinen kerran. Jengiä paikalle saapui silloin about 10k. Vuonna 1973 tehtiin ylivoimainen kävijäennätys, jolloin peräpitäjän liitokset ratkeilivat yli 30 000 tuhannen kävijän määrästä. Vestivaalien kävijämäärä kuitenkin laski vuosien mittaan ja 1982 jälkeen tapahtumalle laitettiin stoppi.

2010 tapahtuma hajusuolailtiin talkoovoimin henkiin ja vuodesta 2014 sen moottorina on toiminut Muikkuvestivaalit ry. Eilinen, 30.6.18, muikkuvestivaali oli siis yhdeksäs nykyaikainen muikkuzembalo ja kävijöitä oli ennakkoon kaavailtu olevan 4500-6000 välille.

Vielä syvempää historiaa:

Muikkuja Pielaveden rannoilta on kuitenkin ongittu jo 3000-1600 ekr. välisenä aikana. Siitä todisteena Nilakan rannalta löytynyt nuorakeraamisen aikakauden luultavasti suurin hitti, sushimuikkuraflan kiveen kaiverrettu interaktiivinen ruokalista.

Siitä seuraavien 2600 vuoden jakso on hämärän peitossa, mutta seuraavan twiitin jäänteet sain kaivettua vuodelta 1000 (karhukultin pilvipalvelimesta), kun Matti Jaakonpoika Savolainen oli tippunut lappaisten kaivamaan peurakuoppaan nykyisen Pielaveden kaupungintalon kohdalla:

”On se nyt perse kun ei voija ees pyyntikuoppia merkata kunnolla! #savosavolaisille”

”V..u, ite tulit meidän maille! #laplandförevör!”

Veronkantoluettelo kertoo kuitenkin pysyvän asutuksen merkeistä vasta vuosilta 1541-1600, jolloin Pielaveden Vaaraslahdessa ja sen lähitienoilla möyhkäsivät ainakin Utriaiset, Pietikäiset, Kolehmaiset ja Harmoiset.

Nykytiedon mukaan Pielavedellä asuu ihmisiä.

Paikan päällä:

Saavuimme naisen kanssa keskustaan vähän yhdentoista aikoja ja parkkipaikan löytymisen jälkeen suuntasimme suoraan kohti vestivaali-aluetta.

Porukkaa oli paikalla jo ihan kivasti ja ilmassa tuoksui savu, rasva, muikku ja vestivaalien tuntu!

PSX_20180630_223833

psx_20180630_2250081

Torilla tanssattiin ja pidettiin hauskaa. Meno oli mukavan leppoisaa ja kiiretöntä. Suomen kesäinen sää helli vestivaalikansaa emmekä havainneet kenenkään käyttävän toppahousuja. Mukana olevalla naisellakin oli vain kaksi takkia päällekäin.

psx_20180630_2235171

Iltapäivän kuhjeilla väkijoukko tiivistyi kylän asfaltoidun pääväylän reunamille. Aikuiset oikoivat verkkareidensa saumoja ja patistivat lapsiaan laittamaan torilta ostetut käpylehmät taskuihinsa ja odottamaan paikoillaan tulevan esityksen alkua. Kohta sataman suunnalta alkoi kuulumaan pörinää ja säksätystä. Ihmiset hiljenivät. Tunnelma oli odottavan jännittynyt.

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Noin kymmenen minuutin mittaisen moottorimarssin tarkoituksena oli luultavasti esitellä ylpeänä muualta tulleille kävijöillä Pielavetisten uusimmat liikennevälineet. Paikalliset taputtivat huokaillen ja jostain väkijoukon seasta kuului sankasta onnesta typertyneen nuoren huudahdus:

”Vittu mä oon Pielaveeltä!”

Viimeisen ajoneuvon lipuessa uljaasti kohti tulevaa auringonlaskua, väkijoukko siirtyi takaisin torialueelle jatkamaan hengailua.


Jossain kohti vähän ripeksi vettä ja tuuli pyöritteli vestivaalikansan hiuksia, mutta se ei haitannut menoa. Kamerakin tuntui olevan nuoremalle väestölle jo jokseenkin tuttu nykyaikainen väline. Tai sitten pienen neidin geeneissä oli valmiiksi ohjemoitu mallin ura.

psx_20180630_2321222

psx_20180630_2253121

Toki vestivaaleilla piti syödä myös vestivaalien alkuperäistä aihetta, muikkua! Ja olivat kyllä hyviä! Sori, syödyistä muikusta en laita tänne kuvaa, koitan pitää blogin sisällön suht asiallisena.

Muikkujen syönnin jälkeen kehon suolaisuutta tasapainotettiin makeudella. Muurinpohjalettuja, kermavaahtoa ja mansikkahilloa! Huom, kuva on ennen syöntiä.

psx_20180630_2333261

Mutta kaikki hauska loppuu aikanaan, niin myös d-vitamiinien vaikutus ja ihmisten seurasta nauttiminen.. Vestivaalien ohjelma olisi jatkunut iltakymppiin saakka ja paikan olut- ja viiniteltan porukasta alkoikin jo aistimaan aikuisemman viihteen tulevan kohta vuoroon. Itsekin teki hetki mieli siirtyä tuohon aina vaan iloisemmaksi käyvään joukkoon, mutta ajattelin kuitenkin pitää kahvin ja kevätkääryleiden sweetchilisoossin sen päivän kovimpina aineina.

Hymyillen lakritsipussi kainalossa hyppäsimme rekeemme ja suuntasimme mekin kohti auringonlaskua. Mutta löysimme itsemme Kuopiosta. Eikä se aurinko nyt ees kunnolla laske. Ehkä vaan kolmeen ja sitten menee sekaisin.


Tuomio:

Näin ulkopaikkakunnalta saapuneina päiväkävijöinä olimme erittäin positiivisesti yllättyneitä vestivaaleista ja paikan vibraattisen hyvästä fiiliksestä! Meno oli kaikin puolin lupsakkaa, kenelläkään ei ollut känkkäränkkä ja isona plussana ihan myyjiäkin ajatellen oli paikkakunnalta löytyvä sähkö ja sen tuomat nykyaikaiset mukavuudet.

Lämmin suositus!

Mutta niille jotka janoatte vanhaa aikaa ennen kirjoitettua kieltä, en suosittele.

Enkä suosittele myöskään typerille tyypeille, ette mee pilaamaan paikan fiilistä!!

Muut voitte mennä.

#lovemuikkarit18

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.