Kaskipoika. Nihtilahti 20-21.5.18

Retkeilyä Suovu-Palosella, testissä nukkuminen Ticket to the Moon – riippumatossa ja änkyröintiä toisen päivän taipaleella.


Piti päästä pitkästä aikaa ulos, retkelle, pöpelikköön! Kävin shoppailemassa xxl:stä riippumaton, tarpin ja hyttysverkon. Yhteensä 105e. Plus vielä Partioaitasta piti hakea köydet riippumattoa varten, 14,90e, joten 120e vilahti tililtä kiertoon. Niin ja tietysti ruoat mukaan:

  • Läppäpizza
  • 4 omenaa
  • Murukahvia
  • 2 pähkinäpussia
  • Grillimakkarapaketti
  • Nakkipaketti (makso 1e ja maistu pölyltä)
  • Pekonia
  • 2 kananmunaa
  • Säilykepurkissa lammasta
  • Melkein lopussa oleva pussillinen makaronia
  • 2 kpl riisikakkua
  • 1 kpl pyöreä reissari
  • 1 kpl Sannan leipoma sämpylä
  • 3l juomavettä

Rinkkaan pakkasin hätäpäissäni seuraavat tarvikkeet:

  • Vaihtokalsarit ja sukat
  • Pitkähihainen aluspaita ja metsäilevään fiilikseen sopiva kauluspaita (tiesittekö, oravat ovat armottomia vaatekriitikoita)
  • Pitkät päällypöksyt
  • Kevyt huppari
  • Retkipyyhe
  • Lentoyhtiöltä pöllitty viltti
  • Mahan kohdalta kirraava sininen höntylätakki
  • Retkikirves
  • Trangia (taitaa olla aikoinaan käydyn eräopaskoulun omaisuutta..)
  • Makuupussi
  • Otsa- ja taskulamppu
  • Puukko
  • Tulitikkuja
  • Kartta ja kompassi
  • Kuksa
  • Kiikarit
  • Kynä ja paperia
  • Sandaalit
  • Järkkäri ja jalusta
  • Kännykälle varavirta

Kyseessä siis yhden tai mahdollisesti kahden yön retki. Kohteeksi valikoitu Suovu-Palosen ulkoilureitti ja sieltä vielä vähän tarkemmin kalibroituna Nihtilahti. Pari kaveria lähti autolla nakkaamaan mut sinne ja hengailivat myös itse iltakaakaon ajan riippumatoissa.

Kohteessa:

Riippumatto oli simppeli laittaa paikoilleen, köydet puun ympäri ja sopiva kireys riippikseen ja avot! Aluksi vähän epäilin koko homman mukavutta, kun aikaisemmat kokemukset riippuilusta on sellaisen Uuno Turhapuron paidasta tehdyn maton varassa. Eihän siinä penskana pysynyt mitenkään kyydissä ja paikallaan olo ei ollut mahdollisuus. Mutta menolippu kuuhun vaikutti ensi-istumalta oikein hyvin keinuvalta tapaukselta.

20180520_205227

Riippumattojen paikat mietittiin porukassa tarkkaan, ihan kuvia varten.

Kaverit vähän vinkkaili alkuun, että yöllä saattaa vilu tulla maton alta. Äh, onhan mulla makuupussi mukana ja ei se lämpötila yöllä paljoa laske, enintään johonkin +7. Jättää vielä pöksyt ja paidan päälle, niin kyllä sitä sillä pitäs pärjätä.

Frendien häivyttyä paikalta ajattelin tiedustella lähialueen maastoa tarkemmin ja otin mukaan järkkärin jalustoineen. Kartasta kattelin, että siinä lähellä on joku puron tapainen tai jopa pieni runsaammin virtaava kohde, Käänniänlahden ja Ruhtoman yhdistämä vesitie.

Hipsin hissukseen iltahämärän laskeutuessa kohti valittua paikkaa ja kuulostelin melusaasteetonta hiljaisuutta. Tarkistin vielä, että kännykkä on varmasti lentotilassa ja järkkärissä virtaa.

Aurinko oli jo aikaa sitten laskenut, joten mietin, että nyt voisi olla hyvä sauma opetella kuvaamaan pitkällä valotusajalla virtaavaa vettä. Tässä en siitä sen tarkemmin, mutta täältä löytyy erikseen bloggailuja valokuvaukseen, jos amatöörin toilailut sen suhteen kiinnostaa —> Valokuvaus.

nriver

Kello 00:30 ja hiljaisuus 🙂

Töllisteltyäni virtaava vettä tarpeekseni kävin tsekkaamassa myös miltä näyttää Ruhtoman lammikko (mistä lie nimensä saanut, onko ketään tietäjiä lukemassa?). Pysähdyin ihan veden rajaan suopursujen keskelle ja istahdin paikoilleni fiilistelemään.

LÄISKIS!!!! Mitä?! LÄISKIS!!!

Hitto, tuolla sadan metrin päässä uiskentelee pari majavaa. Saiskohan niistä kuvan? Räpläsin kameran asetukset kohdilleen, asettelin jalustan mättääseen ja intoilin jo valmiiksi mun luontokuvaajan ammattimaisesta urasta. Nostin katseen ja tiirailin minne ne hävis.

LÄISKIS MORO!!!! Kaveri oli uinut metrin päähän ja päätti säikyttää tunkeilijan ihan kunnolla. Majava jäi siihen paikoilleen ja sen punahehkuisen tuijotuksen alla nostin kädet ylös ja lupasin poistua paikalta. Mietin, että ehkä yhden kuvan uskallan ottaa, mutta tyyppi luki mun ajatukset ja paljasti metrin mittaiset torahampaat samalla kun sen sieraimista tuprutti rikin katkuista savua. Okei okei, mennään pois..

Ihana luonto.

Palasin hieman traumatisoituneena takaisin leiriin ja asettelin riippumatton nukkumista vaille valmiiksi.

Tickettothemoon

Vartin köllöttelyn jälkeen kylmyys kutitteli selkää eikä asennon vaihtaminen auttanut asiaa. Perhana. Kyllä tähän tottuu, ajattelin ja puristin silmät tiukemmin umpeen. Nyt tässä maataan ja nukutaan, vaikka väkisin. Ainakin siihen auringonnousuun asti.

Onneksi aurinko aloitti nousemisensa heti kolmen jälkeen, joten selvisin parin tunnin hytkymisellä ja kitkuttelulla. Ihan vinkkinä seuraavalle reissulle, ota joku huopa riippumattoon tai osta vaikka tällänen DD Hammocks Underblanket siihen alle. Mutta oot kyllä vähän nössö, täytyy myöntää.

Kävin lämpimikseni kuvaamassa epäonnistuneesti auringonnousun, tein tulet laavun eteen ja vedin siihen pitkäkseni. Ja kuinka ihanaa onkaan koittaa nukahtaa yliaktiivisen kuikan teiniangstiseen huutoon.

img_20180521_160342_068

Kuva on kauniimpi kuin minä.

Ihana luonto.

Kohteesta pois

Hyvin nukutun yön jälkeen aamupalaksi pekonia, kahvia ja munaa. Hetki odottelua, vessaan ja sitäpä on mies valmis päivän koitoksiin.

 

clone tag: -9156783627733063637

Pekonit veistelin käsin kiinni otetusta vesipuhvelista.

Ekana etappina Ryönänkoski ja pieni tauko paikalla. Söin pari omenaa ja lueskelin paikan infotaulut. Alueella on mielenkiintoinen historia ja infon mukaan siellä on ollut hyvinkin kukoistavaa sahatoimintaa. Sieltä löytyi aikoinaan kansakoulu, lotjaveistämö, tiilitehdas ja mylly. Paikka kuitenkin hiljeni totaalisesti syrjäisen sijaintinsa takia 1880-luvulla.

20180521_121849

Täällä jossain on 1800-luvun koulukiusattuja uitettu pää vedessä.

Ryönänkosken jälkeen tuli ensimmäiset rakot jalkoihin. Myös hiljalleen heräävä väsyänkeröinti koputteli olkapäätä.

”Onko pakko kävellä jos ei halua!? Vieläkö on pitkä matka?! Miks meijän pitää täällä olla, mä haluan kotiin?!? En enää ikinä tuu sun mukaan, oot ihan ällöpää!!”

Vesikin oli lopussa. Mutta onneks reitin varrelta löyty lähde.

kuksal

Lähteen haltija suuttui kun mulla ei ollut uhrilahjaa, eksyin merkityltä reitiltä.  

Raikasta vettä, kameran kanssa teutarointia ja taas jaksoi seuraavalle stopille. Aikomuksena oli pysähtyä Lammasjärvellä, ruokailla ja huilia hetki riippumatossa. Niin myös tein.

Riippumatossa loikoillessa ja nakkimakarooni sössöä sulatellessa tuli mieleen, että mitenköhän ne bussit ajaa tuon ison tien varresta kohti Kuopiota? Äh, kyllä niitä varmaan menee iltaan asti, eihän siitä infopisteeltä ole kuin joku 20km keskustaan, täähän on melkein siis lähiöaluetta. Keittelin siinä rauhassa vielä kahvit ja lähdin sitten nököttelemään kohti päätöstä.

20180521_111315

Erämiehen polkuja!!

Tupsahdin klo 16.30 isolle tielle ja tsekkasin googlesta millon seuraava bussi menee. Ööö, seuraava lähtee aamulla klo 06.30 ja edellinen on mennyt puolisen tuntia sitten. Okei. Mitäs google sanoo jos kävelen tästä kotiin? 22km ja 7 tuntia. Aha. Okei.

Eihän siinä.

Kävellään.

No onneks Ilpo kävi hakemassa mut pari kilometriä ennen Pitkälahden absia. Olin laittanut päivityksen faceen:

”Mä oon ihan yksin, kukaan ei kaipaa mua. Mun jalat on poikki ja selkä paikoiltaan. Mutta voin kyllä kävellä ihan ite kotiin. Ei tartte auttaa.”

I LOVE TREKKING!!!

Tv: Kaskipoika

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.