Tänään. Paniikkihäiriöt, masennus ja apinamieli. 7.6.18.

Tänä sairaslomalaisen ihanana aamuna herätessä mietin, että sairastuisin kyllä vaikka mielummin syöpään kuin masennukseen. Vähän aikaa meni tajutessa, että niin, olisi kai tuon ajatuksen voinut toisinkin muotoilla 😀

Olin viikko takaperin hengailemassa Kuopion Vänärillä kameran kanssa ja mietin miten saisin otettua uutta kuvakulmaa alueen kukkaloistosta. Konttailin, ryömin, hypin, kiipeilin puissa ja mulla oli ihan hemmetin hauskaa.

 


Valokuvaamisesta on löytynyt harrastus, johon pystyn helposti humpsahtamaan, enkä tiedä yhtään paljonko aikaa on mennyt. Sama homma kuvien editoimisessa, helposti saattaa mennä kolmekin tuntia säätäessä (olen kameran ja editointien kanssa täysi noviisi, mutta jos toilailut ja kehitys aiheesta kiinnostaa, niin käy tsekkaamassa mun kuvaukseen liittyvät postit tämän turinoinnin alta löytyvästä linkistä). 


 

Aikani rämmittyä löysin kohdan mistä ajattelin saavani yhden universumin hienoimmista kukkakuvista. Asettelin itseni joogimaiseen asentoon, hengitin syvään ja taskussa alkoi värähtelemään. Äh, pakko katsoa, saattaa olla työpaikalta.

Luin viestin joka koski tekemääni mainosprinttiä ja siitä puuttunutta paria sanaa. Mahassa leimahti, kädet alkoivat tärisemään ja hampaat pureutuivat narskahtaen yhteen. Näin punaista, sitten mustaa ja mun piti oikeasti kamppailla etten heittäisi kännykkää ja kameraa pitkin mäkeä. Raivo kiertyi kropan ympärille ja vitutus aloitti moukaroimaan nyrkkiraudallaan ohimoita, otsaa, yläkroppaa ja melkein sai minut polvilleen. Havahduin tilanteeseen, menin nopeasti lähellä olevalle penkille istumaan ja hengitin syvään ja hitaasti sisään. Hetken päästä sain sykkeen tasaantumaan ja pahimman tunneatakin laantumaan.

Mitä hemmettiä just tapahtui? Olin kyllä huomannut jo aikaisemmin, etten taida käydä ihan kaikilla sylintereillä. Mua väsytti päivittäin ja kynnys ärtymykseen oli laskenut normaalia paljon matalemmaksi. Mutta ajattelin väsymyksen väistyvän hetkittäisten lepohetkien aikana ja kielisyöpäleikkauksen jälkeisellä viikon saikulla (josta olin tekemättä mitään yhden päivän).

Tiesin, ettei kaikki ole nyt kunnossa ja paniikkikohtauksen aloittaessa vyörymään päälle, laitoin tekstarin firman pomolle, että taidan tarvita hetken hengähdystaukoa. Kävelin kotiin, soitin lekurille ajan seuraavan viikon maanantaille ja jäin sohvalle makaamaan. Tunnekuohu laantui pikkuhiljaa pois ja paniikkihäiriön jälkitärinät ja väsymys iski päälle. Hoksasin myös masennuksen saaneen taas pientä jalansijaa mielessä.

 


Mulla on taustaa masennukseen ja paniikkihäiriöihin jo vuodesta 2004, jolloin makoilin parin ambulanssi reissun jälkeen viikon sairaalassa tarkkailussa ja silloin fyysisesti terveen miehen päässä todettiin olevan häikkää. Terapiajakson ja lääkekuurin jälkeen sain hyvät työkalut masennuksen ja paniikkihäiriön kanssa elämiseen. Mielestäni olen pärjännyt noiden frendien kanssa ihan mainiosti ja tiedostan paniikkikohtausten olevan mulla osa normaalia elämää. Masennusta ei aina edes huomaa. Melko hiljaa ja salakavalasti se kietoo sellaiseen tunkkaiseen usvaan ja turruttaa tunteet. Mutta kun hoksaa taas, että ahaa, kaveri on taas tullut halailemaan, niin pelkästään tieto siitä helpottaa.


 

Seuraavana päivänä kävin vielä tekemässä työvuoron ja jäin sitten duuneista pois. Kotona tuli viikonlopun muutamia kertoja samoja ahdistus ja tunnekuohukohtauksia. Joista ehkä hämmentävin oli maanantaina kun en pystynyt päättämään käydäänkö ennen lääkäriä hoitamassa yksi virastoasia. Menin täysin lukkoon, sain paniikkikohtauksen ja vasta lääkärin vastaanotolla sain karisteltua viimeisiä oireita pois.

Terveyskeskuksen yleislääkäri määräsi kahden viikon sairasloman ja kirjoitti lappuun: ”muu reaktio vaikeaan stressiin”. Sanoi myös, että katsotaan levon jälkeen mikä fiilis ja tehdään sen pohjalta tarvittavat jatkotoimenpiteet. Sain myös reseptin 10mg Propraleille, jotka ovat beetasalpaajia ja toimivat paniikkohtausten ennalta ehkäisevänä lääkkeenä. Eli käytännössä pilleri pitää ottaa puolta tuntia ennen kohtausta, jolloin sydämen syke saadaan laskemaan ja kohtauksen aikana olevat muut fyysiset oireet vähentymään. Tilanne on sinällään mielenkiintoinen, että mun paniikkohtaukset ei krapulaa ja vahvaa väsymystä lukuunottamatta noudata mitään tiettyä kaavaa, vaan niitä saattaa tulla milloin vaan. Joten ilman kristallipalloa en voi tietää tulevaa panikointia. Mutta voi niistä olla myös hyötyä kohtauksen ollessa päällä, nämä viimeisimmät kun ovat kestäneet eri oireineen useamman tunnin.

Tänään herättiin saikkupäivään numero 6 ja vaikka en duuneja ole saanut karisteltua miltään päivältä kokonaan pois, niin olossa on ehkä jo pieni vivahde parempaan. Haasteellista tästä paranemisesta tekee mun apinamieli, joka poukkoilee ja säksättää pitkin päivää. Välillä sillä on todella hyviä ja antoisia ajatuksia, mutta suurimman osan hereillä oloa se lähinnä vittuilee itselleen ja mulle ja etsii asioista niiden nurjia puolia. Masentava tyyppi. Aikasemmin sen sai tyytyväiseksi ja rennoksi alkoholilla, mutta kun en enää sitä käytä (kielisyöpä), niin täytyypä etsiä muita keinoja kaverin turvan kiinni laittamiseen.

Mokoman sanoituksiin on hyvä lopettaa tämä sepustus. Jos sulla on joskus ollut jokin mielenterveydellinen sairaus, niin pääset tämän tekstin sisälle vielä paremmin. Kiitos näistä sanoista Marko Annala.

 

”Heikko hetki, kohtaan itseni
Tällä kertaa tiedän saaneeni tarpeeksi
Päätän riistää hengen tuolta irvikuvalta
Joka nimeni tuntee vaikka ei tunne minua
Veitsi kädessä tuntuu raskaalta
Kahva toiveita, terä haluja
Minä tuhosin sen, joka sisintä syyttää
Minä vapautin sen, joka elää ja pyytää
Onhan nyt hyvä jatkaa virsta kerrallaan
Onhan nyt hyvä jatkaa ja unohtaa
Onhan nyt hyvä jatkaa vaikka vain vaaksa kerrallaan
Tästä on hyvä jatkaa ja unohtaa
Ja rakastaa!”

Mokoma – Tästä on hyvä jatkaa

LINKKI VALOKUVAUSSIVUILLE

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.