KieliSyöpäKirja 18.4.18. Innostuin!

Hei! Ihan loistavaa, mä kävin tänään saunassa ja söin pekoniriisihässäkkää!!! Voi vide miten siistiä! Hittoon kaikki mehukeitot ja sosesössöt! Uuh, kohta pystyy vetämään näkkäriä ja sipsejä!! Ja pizzaa ja jotain tulista thaikkusettiä tai vaikka purra perkele puuta jos tekee mieli! Siis puuta, eli jos tekee mieli purra puuta. Äh, joo, ei siitä sen enempää.

Mutta aloitetaanpa alusta, eli aamusta:

Aamusta oli ihan paska olo. Hetken luulin herättyäni olevan darrassa. Suu oli kuiva, päähän jomotti ja sellainen masennuksen ja ärtymyksen sekamelska myllersi mahassa. Taisin jotain tiuskaista naisellekin, joka vaan rauhallisesti suukotteli takas ja hävis duuniin. Et kai sitä jotain säälipointsejakin on saanut tällä syövällä kerättyä 😀 Hyvä!

Aamupäivän vippailin eksyneenä kalsarit jalassa meidän kaksiossa ja ärsyynnyin vielä enempi kun pihalla paisto aurinko. Pää kipuili ja fyysinen huono olo piti omia bileitään. Argh!! Kieli tuntui paremmalta, mutta mistä tuo vellimäinen fiilis nyt iski? Mikkään ei ikkään onnistu ja itkupotkuraivarit päälle!!!

Vähän aikaa sätkyilin ja sitten istahdin makkarin sängylle. Tökin sormilla mun pienentyneitä mahaläskejä ihmettelin youtubesta joitain kotimaisia vloggareita. Meinasin kyllä rehellisyyden nimissä kattoo eka vähän erilaisia filmejä, ihan vaan ajatusten harhauttamisen takia, mutta sormi eksyi eka punavalkoisen ikonin päälle.

Löysin sieltä sitten yhden alle 10 minsan pätkän jonkun muikkelin menneestä viikosta ja aloin funtsimaan et toihan vois olla kivaa! Miksi en itse kuvaisi omia ajatuksia, tekemisiä ja tekemättä jättämisiä? Jos jollain on jossain samanlainen syöpätilanne, niin sehän vois saada siitä jotain irti! Mä voisin kans ite pällistellä ja kauhistella myöhemmin, että miten sitä on kehdannut olla tuollainen urvelo joskus.

INNOSTUIN!!

Kuvasin, deletoin, kuvasin, deletoin, kuvasin, deletoin, kuvasin. Fiilistelin, leikkasin, pätkin, söin, kävin vessassa, leikkasin, editoin, intoilin ja havahduin oven avaamiseen. Eihän postisedällä(henkilöllä, sori..) pitäs olla avaimia meille? Vilkaisin kelloo joka sojotti kohti neljää iltapäivällä. Kuus tuntia! Siihen meni kuus tuntia! Mutta unohdinpa ainakin hetkeksi kaiken muun 🙂

Mä oon vieläkin ihan fiiliksissä! Se paska olokin hävis melkein kokonaan siinä puuhaillessa ja mua hymyilytti. Hymyilyttää vieläkin 🙂

Mä siis löysin tänään yhden asian, mikä saa mun tunteet parempaan suuntaan. Sellaisen pienen kimpaleen hyvää oloa, innostumisen poltteen ja hetkellisen rauhan. Aika ihanaa 🙂

Nyt syömään saunavesimelonia ja tuoksuttamaan naisen puhtaita hiuksia.

 

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.