KieliSyöpäKirja, 16.4.18

Tänään kelailin mielessäni puheen tuottamista. Se kun ei tällä hetkellä luonnistu oikein kunnolla. Perhanan sössöttämistä ja syljeskelyä 😀 Plus, et yli yhden lauseen puhumiset tekee pirun kipeää..

Mulle puhkes joskus ylä-asteella ihan hillitön esiintymiskammo. Mä en voinu esimerkiksi äikän tunnilla lukea kirjasta ääneen tekstiä, en edes omalta paikalta istuen. Saati sitten jos piti mennä luokan eteen jotain esittämään, hyi hemmetti! En tiedä mistä se pelko pääsi iskemään ja miksi se löi niin lujaa. Mutta jossain kohti päätin, että siitä on päästävä eroon.

Aloin pakottamaan itseäni tilanteisiin missä oli pakko puhua porukalle. Alkuun vähän pienemmälle ja tutummalle ja vähän kerrassaan aina isommalle sakille. Valmistauduin esiintymisiin ahmimalla esitettävästä aiheesta hemmetisti tietoa ja löpisemällä itsekseni ääneen vessassa peilille. Pala kerrallaan se lamaannuttavin pelko rapisi pois. Tunsin miten oli kerta kerralta helpompi astua yleisön eteen. Sain käännettyä sen kauhun adrenaliiniksi, jolla sain pumpattua itseni pieneen aivokemikaalipöhnään. Siistiä!

Ammattikorkeassa tilanne oli jo tasaantunut. Toki vieläkin ahmin esitettävästä aiheesta paljon infoa, koska se auttoi myös improvisoimaan muuttuvissa tilanteissa. Tein samalla keikkaduunina oppaan hommia ja nautin niistä tilanteista kun pääsin opastamaan isompaa joukkua pelkästään puhumalla. Jengi tulikin useasti kehumaan esityksen tai opastuksen jälkeen selkeästä ja mielenkiintoisesta ulosannista.

Mä olin saanut vuosien duunien jälkeen käännettyä mun heikkouden yhdeksi parhaimmista vahvuuksistani. Vidu miten ylpee olin kun hoksasin sen silloin!

Noh, nykyään se on ollut arkipäivää ja sellainen itsestäänselvyys, mihin ei  ole tarvinnut kiinnittää huomiota. Ei ennen viime torstaita.

Leikkaava lääkäri kertoi ennen operaatiota mahdollisista vaikutuksista puheeseen ja syömiseen:

Se saattaa olla kipeä pitkän aikaa. Voi olla ettet syö kiinteä ruokaa viikkoon tai kahteen. On myös paljon mahdollista, että sun pitää osittain opetella puhumaan uudestaan. 

Aha. No niin.

Käyppäs tuohon pitkälleen niin aloitetaan. 

Sillälailla.

Ja juu, kyllähän tuo puhe tällä hetkellä vähän takkuaa. Ja kipuilee. Mutta enempi tässä nyt pitää tehä duunia mentaalipuolen kanssa. Ihan rehellisesti sanottuna mua vituttaa, kun se heikkous, josta rakensin vahvuuden, ottikin takapakkia aimo harppauksen. Saakeli.

Antaa nyt sen hetken vituttaa. Nyt kun tätä pitää taas reenata kunnolla, niin kahta parempihan siitä tulee 😀

Katotaan kuinka kauan kielen kuntoutumisessa menee, mä teen siitä videoita! Tässä eka: (laittakaa äänet/tekstitys päälle)

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.