Kaskipoika. Koli

Pitkästä aikaa, retkelle!! Koko kesän oon vinkunu naiselle, että mennään metsään, mennään metsään!! Telttailemaan ja mönkimään! Ja jes, vihdoin sinne päästiin 🙂

Tällä kertaa haluttiin olla kermaperseitä ja parin päivän patikoinnin sijaan päätettin tehdä muutamia pikkupistoja pöpelikköön. Kohteeksi valittiin Kolin alue ja sieltä muutamia helppoja parin tunnin retkiä.

Ekan iltapäivän ja illan kohteeksi valikoitui Pirunkirkko ja Ennallistajan polku.

PIRUNKIRKKO

Pysäköitiin auto Pirunkirkon lähellä olevalle p-paikalle ja kömmittiin käymään luolassa. Ahasta, kosteeta ja nihkeää. Siistiä! Paikasta huokuu omaa taikaansa, enkä yhtään ihmettele miksi sen kerrotaan olleen noitien suosima mesta. Tunnetuin paikalla toiminut noita oli Ukko Kinolainen. Muita paikalla käyneitä Kinolaisen kolleegoja olivat Vaara-Jaska Eronen ja Höljäkän noita-Eskelinen. Luola toimi heille voimapaikkana, mitä se sitten ikinä tarkoittaakin. Mutta noiden heppujen kerrotaan olleen sen verran voimallisia, että olisivat herätelleet vainajia kirkkomaasta, saaneet lähteitä kiehumaan ja osanneet komentaa tuulta. Ihan käyttökelpoisia taitoja?

Luolan viimeisen osion seinässä pitäisi olla Eero Järnefeltin kirjoittamat terveiset:

”Yksi salaisuus, yks henki, yks onni kumpaisenki, on kirkko tämä, sen pyhyyttä muistelemma aina.”

Eero ja Fanny 1893

Meidän silmiin tuo teksti ei osunut, mutta kyllä sen siellä pitäisi olla. Mielenkiintoista on tuo Fanny, kuka hän oikein oli?

pirunkirkko
Pirunkirkko. Voimapaikka!

ENNALLISTAJAN POLKU

Pirunkirkon jälkeen suunnattiin hiekkatien toiselle puolen, Ennallistajan polulle. Reitillä on opasteita, joissa kerrotaan perinneympäristöjen ennallistamismenetelmistä havaintokohtein.

Reitti on suhteellisen helppoa kulkea, mahankin kanssa. Polun varrella on useampaa luontotyyppiä ja välillä tuntui kuin olisi ollut jossain eri maailmassa (tai sitten se oli vain paniikkihäiriötä). Lehtoa, kuusikkoa, löhnökkiä, vellyä, vanhaa laidunta, töperikköä ja maisemakalliokkoa.

sannakoli
Jauhovaaran päällä. Heräjärvi ja pylly.
Ennallistajan
Ennallistajan polun loppupäässä oleva Ala-Murhin autiotila
alamurhi
Ala-Murhin vanha savusauna.

RYKINIEMI

Raskaan taivalluksen jälkeen pääsimme takaisin autolle ja hurautimme yöpaikalle, Rykiniemeen.

rykiniemi
Rykiniemen hiekkaa, joka menee joka paikkaan

Luonnon hiekkaranta ja tyyni Pielinen! Ihanaa! Paitsi, että siellä oli muitakin. Isoine telttoineen ja pälyilevine katseineen. Päätettiin tiedustella maastoa hieman sivusta ja onneksemme löydettiinkin meille kiva ja pieni idyllinen soppi.

Pykättiin teltta pystyyn, haettiin polttopuita ja laitettiin trangian paistopannulle pihvit tirisemään 🙂

sannanuotio
Yötä ja kylmyyttä odotellessa
nuotio
Tuli on hyvä keksintö

Niin, mitä se luonnorauha siis oikein on? Perhana. Aamuyöstä kello 02.59 Rykinimen rannalla yks hemmetin rantasipi tulee huutamaan ihan siihen korvan juureen ja käyttää vielä jotain megafööniä, jotta varmasti kuuluu siksatus herkän unen läpi.  Sipin jälkeen 04.11 nuorilla kuikkagangstoilla tuntui olevan sunnareitten jälkeiset jatkot rantakiven ympärillä ja ihan kauhee örvellys päällä. Ei tainnu iltamista jätkille irrota reittä ei..

Noh, sitten sainkin jo puol viis unesta taas kiinni. Mutta en pitkäksi aikaa. Pielisen järvihirviö aloitti aamujumppansa 05.58. Kauheeta lätiköintiä ja pärskimistä! Kaakatusta, mekkalointia ja kuhnuamista. Oli ihan pakko nousta ylös, avata teltan ovi ja laittaa rillit naamalle. Siellähän olikin sinikko ja rantahauki nyrkkeilemässä. Mäiskivät toisiaan, ottivat mittaa rantojen herruudesta.

Menin takaisin nukkumaan. Kunnes oli pakko nousta. Onneksi oli hyvää aamupalaa.

aamupala
Tää toimi hyvin, trangian pannun päälle makkaranpaistopussi, eikä tartte rasvaa. Ei pala pekonit kiinni 🙂
trangia
Kahviveden halusin keittää trangialla. Ja toi pikamurukhavi on ihan skeidaa.

Aamumätön ja kiireettömyyden jälkeen pakkailtiin kamppeet kasaan ja lähdettiin kohti Kolin luontokeskusta. Kakkahätä. Posliinipytty on tälle eräjormalle lähes välttämättömyys. Kaasu pohjaan ja pois tieltä risut ja männynkävyt!!

Keskuksen lähi-alueilta en napsinut kuvia oikeastaan yhtään. Sehän saattaa maisema vielä kulua kun niin moni räpeltää kameroita ja kännyköitä Ukko-Kolin laella. Päätin olla luonnonsuojelija, enkä ottanut fotoja (yhden vain ja sekin epäonnistui).

Olimme lähellä retkemme päätöstä. Ihanan rauhallinen kerrostalokämppämme odotti jo meitä, syntisen pehmeän sängyn ja tyynyjen kera. Takaisin autoon ja kotiin.

Mulla on vieläkin hartiat, niska ja elämä jumissa tuon yhden yön takia. Enkä malta odottaa seuraavaa reissua!!

Yei!!

RETKEN PITUUS:

Pari kilsaa. Aika vähän käveltiin. Auto on melko jees.

MUITA IHMISIÄ REITILLÄ:

Hemmetisti. Ainakin miljoona.

TESTISSÄ OLEET VARUSTEET:

Pari vuotta vanha murukahvi 

  • + Nopeuttaa mahan toimintaa
  • + Ei pysty juomaan kerralla paljoa
  • – Hemmetin pahaa

Kiuasmakkarapussi

  • + Voi taitella helposti paistoalustan päälle
  • + Ei tarvitse paistamiseen rasvoja
  • + Kevyt, ja siitä saa näppärästi foliohatun
  • – En kyllä keksi

 

Brassailuknoppitietoa:

  1. Kolin aikaisempi nimi on Mustarinta tai Mustarintanen.
  2. Jos hyppäät Paha-Kolin jyrkänteeltä alas, etkä kuole, olet syytön. 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.