Kaskipoika. Retkeilyä Sonkajärvellä 2016

Olen kuluneen viiden vuoden aikana saanut tuon saman katon alla huseraavan vaalean kaunottaren kanssani joitakin kertoja metsään. Ja itse asiassa tänä keväänä oli läpimurto, kun hän hiljaa tunnusti kaivanneensa retkelle pöpelikköön. Rakastuin lisää.

Viime kesänä luulin tappaneeni orastavan eräilyinnon naiselta, kun kävimme patikoimassa Sonkajärven Volokinpolun. 30km kahteen päivään. Aloitimme reitin eteläisestä päästä, Susi-Kerviseltä.

 

Day 1.

Aurinko lämmitti, itikat inisivät ja lämmin maa tuoksui kesältä. Molemmilla oli melko uudet, Haglöfsin lyhytvartiset lenkkarit testissä, ja vähän jänskätti selvitäänkö alle viidellä rakolla per jalka.

Ensimmäinen pidempi stoppi pidettiin Jussinlammen autiotuvalla. Pikkuruisen sympaattinen hirsimökki pienen lammen rannalla ja tulipaikka vieressä. Mökkiin mahtuu ainakin neljä nukkumaan ja se oli yllättävän hyvin varusteltu. Löyty ruuanlaittoon tarvittavia välineitä, pesusankkoja, myrskylyhty, paskapaperia, tenttua ja jopa tyyny. Kaljakorin kanssa oisin jääny sinne heti. Mukana ei ollu ees taskumattia.

Vähän ruokaa nassuun ja matka jatkui kohti seuraavaa etappia, Uuraanholin ylämäkeä. Kuka hemmetti on keksinyt ylämäet? Paska tyyppi. Maisemat nyt oli kuitenkin ihan jees.

Yöpaikaksi valittiin Haajaistenjärven eteläisen osan ranta-alue laavun takaa. Paikalle päästiin pienellä koplukalla (sellainen köysivedettävä vesihärpäkelaituri) ja mie panikoin etukäteen onko laavulla tai lähistöllä muuta jengiä. Ei onneksi ollut.

20160712_203429

Aika lailla kärkijoukkoon menee nämä lasilliset skumppaa!!

Ja just kun päästiin asettumaan paikalle, taivas aukeni ja meidän skumppapullo poksahti! Kylläpä maistu makialta vähän päälle kymppikilsan tarpomisen jälkeen 🙂

Yö meni vähän niin ja näin, jännitti hirveästi. Tuleeko joku mörkö ja vie minut? Tai naisen, mutta jättää sen repun (lisää kannettavaa). No eihän se mörkö tullut. Pissihätä kylläkin. Aamulla olikin vähän röhnäinen fiilis.

20160713_071600

Nainen nauroi minun parralle kun sen näki. Hyvä kun voi toista ilahduttaa 🙂

Day 2.

Toisen päivän taipaleeksi jäi siis parisenkymmentä kilometriä ja rinkan paino ei ollut vähentynyt yhtään. Shit. Mun sirot ja hennot balettikatselijan olkapäät olivat ihan poskettomissa liekeissä. Onnistuiskohan jos jotenkin salaa laittasin omia tavaroita naisen rinkkaan? No ei onnistunut, heti alkoi kauhea älämölö. Ja niinpä minä nostin kivirekeni selkään ja hymyilin maailmalle. Tai metsälle tässä tapauksessa. (Ei tullu älämölöä oikeasti, keksin koko jutun. Ja nainen hymyili aamulla!)

Sitten kun unohti kipuilevat olkapäät, rakoittuvat jalat, muut ihmiset, sodat, nälänhädät, opintolainan, aamuisen paskanmakuisen kahvin ja karvaan tappion mm-kisafinaalissa cänädälle, niin pitkospuita pitkin käpyttely ja maisemat olivat lepoa repaleiselle sielulle.

20160713_122358

Sääkin oli aika kivalla päällä. Vähän aamulla oli sellaista nihkeän kosteaa, mutta siitä se sitten kuivahti puolipilviseksi suomen kesäksi. Nainenkin oli säästä samaa mieltä. Muuten oltiin hiljaa.

Eka pidempi stoppi pidettiin Ipo-Kiusalan laavulla. Syötiin omenat, irvisteltiin hartioille ja minä olin ihan varma, että paikalla on joskus ollut kivikautinen nuortenleiri tai joku susijumalien palvontapaikka. Tuli vaan sellainen fiilis. No comments.

Seuraavasta patikointi pätkästä ei ole muistikuvia, mutta nuotiopaikasta kylläkin.

20160713_135619

Aina kun stoppaa, niin menee se sekunti kun kaikki kamat on levällään.

Salmisen laavulla syöpöteltiin ihan urakalla. Kaikki mikä oli eiliseltä jäänyt. Tonnikalaa, suklaakeksiä, nahkavyötä, lihapiirakkaa ja jotain mömmöpöperösäilykettä. Lähti nälkä ja meni maha sekaisin. Onneksi ei ollut kuin 8,5km posliinipöntölle matkaa (urbaanin kaupunkihipin ego ei kestä puisia paskahuusseja).

Jyrkälle, eli vaelluksemme päätepisteelle, päästyämme ei tapahtunut mitään erikoista. Ostettiin jädet, join parempaa kahvia, kävimme toileteissa ja katselimme kun vettä alkoi tulemaan taivaan täydeltä. Sitten tuli äiti paikalle ja vei meidät kotiin.

Testissä olleet varusteet:

(Pahoittelut, en löytänyt kunnon kuvia varusteista. Kengät näkyy vähän ekassa fotossa ja termari vikassa. Parannan tapani. Olenhan Marko Tapani.. heh.. ehe.. heh..)

Haglöfsin lyhytvartiset lenkkarit.

  • + Kevyet
  • + Ei pahemmin rakkoja
  • – Helvetin liukkaat pohjat, ei pidä märällä alustalla (kivi, puu)
  • Nykyään remppakenkinä ja kesällä lenkillä

Asaklitin 0,5 musta termari.

  •  + Kevyt
  •  – Tyylikkään näköinen
  •  – Aamulla keitetty kahvi säilyi lämpimänä about 4h
  • Käytössä edelleen lyhyillä, max puolenpäivän, retkillä.

Muita ihmisiä reitillä:

  • Day 1. Muutama näköhavainto. Ei puhekontaktia
  • Day 2. Muutama näköhavainto. Läheltä piti – tilanne puhekontaktin suhteen

Suosittelen reittiä. Muutama raskaahko nousu, mutta ei mitään estettä suht terveelle kropalle. Kahdessa päivässä ihan jees, mutta jos haluaa hölläillä, niin kolme päivää melko fine. Ja porukkahan vetää tuon myös päivässä, hullut.

Reittikartta ja infoa alueesta: http://www.sonkajarvi.fi/Suomeksi/Palvelut/Liikunta-ja-vapaa-aika/Volokinpolku

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.